perjantaina, syyskuuta 05, 2008

Back to basics

Neulepuoli on ollut tauolla pitkän aikaa. Alkuun oli ongelmia hartian ja ranteen kanssa. Välillä olen tuota neulekoria katsellut ja siivonnutkin, mutta ei vaan ole tuntunut värähdystäkään. Lace ribbon scarfkin on edelleen jossain puolen metrin paikkeilla menossa.

Elokuussa Repe ilmoitti haluavansa Salama pipon. Alennuin jopa kiertämään vaatekauppoja kun puikot ei kiinnostanut pätkääkään, mutta ainoa joka löytyi oli liian pieni. (Spiderman pipoja oli pilvin pimein mutta luulen että Repe hyppää tuon vaiheen yli kokonaan. Silmäautot on vielä kahden vuoden jälkeenkin ehdoton suosikki ja Wiilläkin pelataan vain Mario Karttia.) H&M:ltä löytyi Autot kangasmerkkejä ja vieläpä ihan kohtuulliseen hintaan joten ne poimittiin kuitenkin mukaan. Ajattelin käyttäväni ne housunpolviin*, mutta toisin kuitenkin kävi…

Yhtenä sunnuntaiaamuna kaivoin puikot ja kerän Woolia. Välittömästi kädet alkoivat toimia itsestään, ne muistivat montako silmukkaa tarvitaan ja kaikki vain tuntui oikealta. Vielä samana päivänä kiinnitin pipoon Salama merkin.


En muistanutkaan kuinka hyvältä ihan perusjuttujen tekeminen tuntuu. Se tuntui jotenkin turvalliselta. Ehkä minulla oli aiemmin tiedostamaton ahdistus siitä kun on niin paljon ihania malleja ja niin vähän aikaa. Kaikkea pitäisi kokeilla ja pysyä virrassa mukana. Tämä ähky aiheutti sen että ei saanut mitään aloitettua. Ei se kipinä nyt täyteen liekkiin roihahtanut, mutta sen verran että Tiitille piti saada myös pipo ja eilen loin vihdoinkin silmukat hourglass sweateriin. ( <- tuotakaan ei ole tullut aiemmin tehtyä kun olen odotellut milloin täydellistä lankaa ja milloin kesäkilojen karistamista…)


*Miten ihmeessä meidän lapsilla on aina housunpolvet puhki? Parin käyttökerran jälkeen saa jo paikkailla ja tuntuu että muuta en enää nykyään teekään (paitsi vaihdan vetoketjuja).

Loppuun vielä keskustelu jonka kävin Repen kanssa viime viikonloppuna. Poitsulla on siis ikää 5 vuotta.
Repe: Äiti, mistä me löydettäis mulle hyvä työpaikka sitten aikuisena?
Minä: No mitä sä haluaisit tehdä?
Repe: *miettii hetken* Rahaa.
Rohkenen kuitenkin väittää että meidän perheessä ei olla ihan kauhean materialistisia. Lopuksi Repe kuitenkin totesi haluavansa päiväkodin hoitajaksi ja hakevansa rahansa pankista.