Mittanauha

Uuden alku

2011-01-02T15:35:00.000+02:00

Uusi vuosi
Uusi blogi

En osaa enää kirjoittaa tänne näin pitkän tauon jälkeen. Vanhat postaukset pysyvät vielä jonkin aikaa luettavissa.

Heippa taas

2009-07-22T10:05:00.007+03:00

Ideoita ja materiaaleja on mutta mistä saisi vielä aikaa? Kevät ja kesä on menneet täysin pihahommissa, matkustellessa, mökkeilleissä ja haaveillessa. Kameran akkukin kuoli joten en saanut kuvailtua tuotoksiani. Lamaa on torjuttu oikein urakalla, niin en sitten enää raaskinut ostaa uutta kameraa vaikka se toivelistalla onkin.

Tässä on nyt vähän sekalaista seurakuntaa edellisten kuukausien aikaansaannoksista, mutta postaan kaikki samaan. Nimittäin jos vanhat merkit pitää paikkansa niin seuraavaksi postaan jouluna ;)

Tämän hameen tein Tipsulle jo kevättalvella. Ohje on Ottobresta 5/2006. Valkkasin mallin ihan sillä perusteella että kankaat ja samettinauhat löytyi varastoista. Tekoprosessi oli jotenkin nihkeä ja tekele näytti täydeltä sudelta. Tämä oli kuitenkin se ruma ankanpoikanen josta kuoriutui Tipsun lempihame. Äitikin kyllä tykkää lopputuloksesta. Vähän pistää silmään tuo sinisen ja vaaleanpunaisen välinen jyrkkä kontrasti. Jos teen mallin uudestaan niin valitsen vähän toisiaan lähempänä olevat värit.

Kesällä Tipsu sai myös rimpsuhameen. Kankaat on jämäpaloja Tilda-tilkkutäkistä (joka on vieläkin työn alla...) ja malli ihan "omasta päästä". Tämä oli kyllä niin söpöä ja makeaa että ei tehnyt edes mieli karkkia sinä päivänä kun tämän tein. Innostuin ripsuhameista kun tein sellaisen itselleni keväällä merirosvo-bileisiin. Näitä tulee varmasti lisää jossain vaiheessa. Kävin jo ostamassa ompelukoneeseen rypytyspaininjalankin niin ei tarvitse niitä rypytyslankoja ommella metrikaupalla.

Itsellenikin tein hameen. Kangas saattaa aiheuttaa fyysisiä vammoja migreeniherkille, mutta kun hamekuume iskee pitää valita se mitä kaapista löytyy. Tämän kankaan ostin joskus 70-luvun bileitä varten, mutta bileiden teema vaihtuikin vähän toisenlaiseksi, joten tämä jäi kaappiin makaamaan. Malli on niinkin omaperäinen kuin että vyötärön ympärys + pikkuisen väljyysvaraa ja vähän levennetään helmaa kohti.

Keväällä tein Tipsulle myös pari paitaa. Mansikka trikoo on Triteksistä viime kesältä ja raitapaidan Hello Kitty merkki H&M:ltä. Kaavana käytin Ottobren peruskaavaa joka tuli aikanaan tilauksen kylkiäisenä. Nyt kun katson noita kauluksia niin pitää varmaa lähteä sittenkin torjumaan sitä lamaa lisää. Mä niin haluaisin peitetikkikoneen! Onneksi tuo resorin saumakohta ei kuitenkaan näy kun paita on päällä.

Viimeisenä tässä maraton-postauksessa on Euroviisujen aikaan valmistuneet tilkkutäkit. Talvella on kiva kietoutua peittoon kun katselee telkkaria. Näin joskus jossain blogissa (en löytänyt enää linkkiä) täkin jossa oli käytetty mustaa, valkoista ja tehostevärinä pinkkiä. Meillä on olohuoneessa juuri nuo samat värit höystettynä vielä harmaalla joten siitä sain sitten idean tehdä oman version, vai pitäisikö sanoa versiot. Täkkejä on siis kaksi ja kokoa molemmilla on ~ 140 cm x 170 cm. Suurin osa kankaista löytyi valmiina, mutta joitakin jouduin vähän metsästämään. Tikkaukset tein näkymättömällä langalla ja tausta on kokonaan musta.

Uskomatonta, päivitys näin nopeasti!

2009-03-28T18:24:00.004+02:00

Pari vuotta sitten mun kangasvarasto mahtui yhteen keskikokoiseen pahvilaatikkoon. Uudessa talossamme sain sitten ihan oman (pikkiriikkisen) vaatehuoneen harrastustani varten. Arvatkaapa miten kävi. Jep, hyllyt notkuu ja lattiaa ei näe. Ilmeisesti ihmisellä on sitten tapana täyttää ympärillään oleva tila. Nykyään olen enemmän "less is more" tyyppinen ihminen ja ylimääräinen tavara ahdistaa. Vuoden alussa päätin että tuota materiaalivarastoa pitää ihan oikeasti rajoittaa. Mihinkään niin radikaaliin kuin ostolakkoon en vielä kokenut itseäni kypsäksi, mutta päätin että jokaista kangaskaupasta kotiin kantamaani kangasta vastaan pitää varastosta hävitä yksi. Okei, tiedän että varasto ei pienene tuolla menetelmällä, mutta ei onneksi paisukaan. Ja välillä kuitenkin tulee tehtyä jotain suoraan varastosta.

Nyt alkaa muutenkin olla jo kriittiset ajat käyttää jämäpaloja pois. Tipsu on jo 4 milliä vajaa metrin mittainen joten kaikia jämäpaloja ei enää voikaan hyödyntää lastenvaatteina. (Ja nukeilla meillä ei pahemmin leikitä, mutta ehkä sitten barbeilla muutaman vuoden päästä...)

Viikolla tuhosin yhden jämäpalan joka jäi Tipsun viimekesäisistä capreista. Kankaan olen ostanut joskun Eurokankaan laarista. Kaava on mallia perushame omasta päästä. Kanttinauha helmassa on samaisten caprien jäljiltä ja kukat on jostakin mun vanhasta hippamekosta 90-luvun puolivälin paikkeilta. Todellista varastojen tyhjennystä siis. Kangasta jäi vielä ärsyttävä 30 cm x 50 cm pala. Mitä ihmettä siitä voi vielä tehdä? Kuvasta voi muuten päätellä että tyttö ei ole ihan tyytyväinen :) Tipsun mielestä äiti asetteli kukat väärin, kun ne on vaan tylsästi rivissä.

Tein reilu vuosi sitten valoryijyn jonka suunnittelin ripustavani ruokapöydän viereen. Se ei päässyt koskaan seinälle asti kun löysin siihen paikkaan ihastuttavia akvarelleja Kiinasta viime kesänä. Lahjoitin ryijyn äidille ja tein itselleni uuden, mutta vähän neutraalimman värisen niin ei ole sitten niin paikkaan sidottu.

Mitoitin ryijyn Ikean Ribba kehyksen mukaan (30 cm x 90 cm) jotta sain vähän huolitellumman näköiset reunat. Ryijy on eteisessä sellaisessa paikassa että sen pitää kestää katseita ihan joka suunnasta. Koko on vähän suurempi kuin aiemmassa, joten valoiksi laitoin 72 lamppuisen led-sarjan. Ja insinööriluonteeni ei pystynyt noita laittamaan randomilla, joten valot on sitten ihan täsmälleen suorissa riveissä. Onneksi ne taipuu kuitenkin vähän eri suuntiin niin on edes pientä epäjärjestystä havaittavissa...

Kiva oli tehdä taas, mutta pitänee odottaa taas vuosi ennenkuin tekee seuraavaan. Rystyset oli verillä ja niskat jumissa.

Seuraavaksi pitäisi sitten ruveta tikkaamaan kahta tilkkutäkkiä. Tikkauskuviot on vielä auki kuin myös se että teenkö käsin vai koneella. Niin, ja kumpikaan ei ole vielä se lähes vuosi sitten aloittamani Tilda täkki. Hiljaa hyvä tulee... Sen saan toivottavasti valmiiksi ennenkuin tyttö muuttaa pois kotoa.

Elämää ei sen enempää

2009-03-14T18:26:00.002+02:00

Kylläpä edellisestä kirjoituksesta on jo vierähtänyt aikaa. Puoleen vuoteen mahtuu aika paljon elettyä elämää: sairautta, kuolemaa ja onneksi myös iloisia asioita. Nyt on suunta ylöspäin ja päivitystahti toivottavasti vähän tiiviimpi :) Jännä juttu miten kynnys kirjoittaa nousee suoraan suhteessa tauon pituuteen. Tämä blogi olisi varmaan päätynyt bittiavaruteen hyvin pian, mutta huomasin pari päivää sitten että Prinsessa pieni oli käynyt huhuilemassa ja päätin ryhdistäytyä. Kiitos sinulle :)

Jonkin verran olen käsitöitäkin tehnyt. Osa on lähtenyt maailmalle treffaamatta kameraa ja osa on tällä hetkellä pyykkikorissa. (Ja likapyykkejä en sentään ajatellut tänne arkistoida ;) Päivittelen niistä sitten myöhemmin.

Viimeksi minulla oli työn alla hour glass sweater ja valmiiksi se tulikin parissa viikossa. Lankana on Novitan Jussi, mutta puikoista tai pienistä modauksista silmukkamääriin mulla ei ole enää aavistustakaan. Malli on tosi kaunis, mutta jokin tässä silti mättää. Ei ole tullut pahemmin pidettyä. Osittain johtuu varmaan siitä että paukkupakkasia ei näillä leveyksillä pahemmin ole tänä talvena ollut ja tämä on kuitenkin aika paksu neule.

Kädentaidot messuilta marraskuussa ostin Regian Kaffe Fasset lankaa ja 30 sentin pyöröjä. Näistä tuli ihan perussukat. Olihan noilla lyhyillä pyöröillä ihan näppärä neuloa, mutta kyllä ne vaatii vielä vähintään toisen sukkaparin verran totuttelua.

Sitten ompelupuolelle. Velourin jämäpaloista ompelin Tipsulle paidan ihan peruskaavoilla. Sydämeen ompelin vielä pieniä helmiä kun meillä on jalokivikausi menossa. Toistaiseksi ovat kestäneet pesukonetta ja kuivausrumpua ihan hyvin.

Pupumekon tekaisin niin ikään jämäkankaista. Käytin tähän fleeceä ja kaavat piirsin vapaalla kädellä. Fleece on kyllä näppärä materiaali kun reunojen huolitteluksi riittää kääntäminen ja kaksoisneulalla hurauttaminen. Aplikaation tein ihan suoralla ompeleella viivaa pitkin. Sitten leikkasin ylimääräiset kankaat pois ja ompelin vielä kapean siksakin kuvion reunaan.

Repsu venähti talven aikan reippasti pituutta ja kaikki pyjamat alkoivat olla jo shortsimallia. Tässäkin on kaavoina jotain Ottobren peruskaavoja ja tuon dinosauruskankaan olen joskus ostanut jonkun kaupan palalaarista. Harmi että sitä ei riittänyt kuin paitaan, mutta onneksi varastosta löytyi sopivan väristä trikoota housuiksi.

Kyllä tämä nyt vähän ruosteista on. Toivottavasti kirjoittaminen taas helpottuu jatkossa.

Back to basics

2008-09-05T16:28:00.003+02:00

Neulepuoli on ollut tauolla pitkän aikaa. Alkuun oli ongelmia hartian ja ranteen kanssa. Välillä olen tuota neulekoria katsellut ja siivonnutkin, mutta ei vaan ole tuntunut värähdystäkään. Lace ribbon scarfkin on edelleen jossain puolen metrin paikkeilla menossa.

Elokuussa Repe ilmoitti haluavansa Salama pipon. Alennuin jopa kiertämään vaatekauppoja kun puikot ei kiinnostanut pätkääkään, mutta ainoa joka löytyi oli liian pieni. (Spiderman pipoja oli pilvin pimein mutta luulen että Repe hyppää tuon vaiheen yli kokonaan. Silmäautot on vielä kahden vuoden jälkeenkin ehdoton suosikki ja Wiilläkin pelataan vain Mario Karttia.) H&M:ltä löytyi Autot kangasmerkkejä ja vieläpä ihan kohtuulliseen hintaan joten ne poimittiin kuitenkin mukaan. Ajattelin käyttäväni ne housunpolviin*, mutta toisin kuitenkin kävi…

Yhtenä sunnuntaiaamuna kaivoin puikot ja kerän Woolia. Välittömästi kädet alkoivat toimia itsestään, ne muistivat montako silmukkaa tarvitaan ja kaikki vain tuntui oikealta. Vielä samana päivänä kiinnitin pipoon Salama merkin.

En muistanutkaan kuinka hyvältä ihan perusjuttujen tekeminen tuntuu. Se tuntui jotenkin turvalliselta. Ehkä minulla oli aiemmin tiedostamaton ahdistus siitä kun on niin paljon ihania malleja ja niin vähän aikaa. Kaikkea pitäisi kokeilla ja pysyä virrassa mukana. Tämä ähky aiheutti sen että ei saanut mitään aloitettua. Ei se kipinä nyt täyteen liekkiin roihahtanut, mutta sen verran että Tiitille piti saada myös pipo ja eilen loin vihdoinkin silmukat hourglass sweateriin. ( <- tuotakaan ei ole tullut aiemmin tehtyä kun olen odotellut milloin täydellistä lankaa ja milloin kesäkilojen karistamista…)

*Miten ihmeessä meidän lapsilla on aina housunpolvet puhki? Parin käyttökerran jälkeen saa jo paikkailla ja tuntuu että muuta en enää nykyään teekään (paitsi vaihdan vetoketjuja).

Loppuun vielä keskustelu jonka kävin Repen kanssa viime viikonloppuna. Poitsulla on siis ikää 5 vuotta.
Repe: Äiti, mistä me löydettäis mulle hyvä työpaikka sitten aikuisena?
Minä: No mitä sä haluaisit tehdä?
Repe: *miettii hetken* Rahaa.
Rohkenen kuitenkin väittää että meidän perheessä ei olla ihan kauhean materialistisia. Lopuksi Repe kuitenkin totesi haluavansa päiväkodin hoitajaksi ja hakevansa rahansa pankista.

Suoraa saumaa

2008-08-19T15:19:00.006+03:00

Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Sen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista mukavaa. Kävin työreissulla hamstraamassa lisää silkkiä (tällä kertaa vain 10 metriä). Reissulta toin myös vatsapöpön joka ei ollut niin mukava. Heinäkuussa piipahdettiin jatsahtelemassa Shaggyn ja Mary J:n kanssa. Lisäksi mökkeilitiin lähes yliannostukseen asti ja nyt on pari viime viikkoa tehty pihahommia. 4 lavaa laattoja ja 3 säkkiä seulanpääkiviä odottaa vielä latojaa tuossa pihalla, mutta sitten ollaan jyrsiäsuojia vaille valmiita :)

Käsityörintamalla olen tehnyt enimmäkseen suunnittelu ja inventointi hommia. Muutama ikuisuusprojekti on kuitenkin ompelupöydältä valmistunut. Nimittäin kolmattakymmenettä metriä verhoja.

Kodinhoitohuoneen verhot on modattu vanhasta keittiönverhosta. En keksinyt sille muutakaan käyttöä ja koohoohoossa ei ole mitään mikä riitelisi tuon sinisen kanssa.

Tiitin verhokangas on Eurokankaasta. Tilda täkki tulee sitten joskus valmistuttuaan tähän huoneeseen päiväpeitoksi ja ajattelin kantata sen tällä samalla raitakankaalla. Muutenkin noissa toistuvat aika samanlaiset värit.

Keittiöstä on näköyhteys ruokailutilaan ja ruokailutilasta olohuoneeseen. Tästä syystä halusin verhojen olevan samanlaiset joka puolella. Keittiö kuitenkin kaipasi vähän väriä ja olkkariin en enää lisää väriä halunnut. Naapuri ehdotti saman kuosin eri sävyjä ja pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin Marimekon Lumimarjaan. Ompeluvaiheessakin vielä vähän arvelutti, mutta nyt olen ihan täysillä ihastunut tuohon kuosiin. Jämäpaloista teen vielä itselleni hameen. Ei vain sovi käyttää kotona ettei sulaudu liian hyvin verhoihin :)

Vähän mielikuvituksetontahan noiden verhojen malli on kun kaikki ovat suoria kappoja. Seuraavaksi on kuitenkin luvassa paneelia eli ripustussuunta sentään on erilainen.

Lopuksi vielä pieni kevennys netin ihmemaasta: törmäsin tällaiseen kaavaan, mutta minusta se kyllä muistuttaa kirkkovenettä ihan liikaa. Olenko se vain minä vai näkeekö muutkin tässä sen?

Onhan tuo kuitenkin saanut inspiraationsta Sinkkuelämää sarjasta, eli ehkä se sitten on ihan juuri sellainen kuin pitääkin ;)

Saavutuksia

2008-07-10T22:07:00.003+03:00

Viikko sitten siivosin kangasvarastoni ja sieltä löytyi monta kangaspalaa jotka ovat liian pieniä että niistä saisi tehtyä jotain järkevää aikuiselle. Onneksi löytyy noita pikku tirppanoita omasta takaa :) Näihin kului kaksi palaa jämäkasasta. Molemmat ovat vakosamettia: caprit ovat todella taipuisaa ja ohutta materiaalia ja hamonen sitten vähän paksumpaa.

Malli: Ottobre 1/2008

Malli: Ottobre 1/2005

Viimeisessä kuvassa Tiitin suuri saavutus :)

Long time no see

2008-06-28T13:34:00.002+03:00

Kesäkuu on mennyt yhdessä hujauksessa. On ollut työreissua, lomareissua ja vielä sairasteluakin. Käsityörintamalla on ollut melko hiljaista. Yhdet verhot sain tehtyä kun mies alkoi vihjailemaan että olisiko jo aika... Kaapissa on vaan kolmattakymmenettä metriä verhokankaita :)

Nämä on tehty jostakin kahisevasta ohuehkosta materiaalista, jonka olen ostanut Halpahallin kangasosaston alesta vuonna käpysota. Lähikuvasta näkee että kankaassa on tuollaisia pieniä kimaltavia "lasinpalasia" ja se on rypytetty. Kun valo osuu sopivasti verhot näyttävät ihan kimaltavalta lumihangelta. Kuvassa verhot ovat vielä odottamassa loppusijoituspaikkaa, joka on meidän makkari. Oli vaan niin sateisia päiviä ettei päässyt pesemään ikkunaa.

Kuun alkupuolella olin viikon työreissulla Lontoossa. Työpäivät oli niin pitkiä että en ehtinyt paljon shoppailemaan, mutta sentään jotain... Oxford Streetiltä löytyy Borders niminen kirjakauppa joka on auki 8-23. Pelkkien käsityökirjahyllyjen läpikäymiseen meni 1,5 tuntia! Seuraavana aamuna sitten skippasin aamiaisen ja kävin hakemassa vielä pari kirjaa jotka olivat jääneet mietityttämään.

Tässä on pari Aranzi Aronzon söpöstely kirjaa. Olen katsellut näitä Japanin kielisenä, mutta en ole uskaltanut tilata. Pakkohan nämä oli ottaa mukaan kun kerran olivat englanniksi. Ohjeet on kyllä niin hyvin kuvitettu että eiköhän nuo olisi Japaniksikin onnistunut.

Laukkukirjoja oli useampia. Päädyin tähän ihan vain selaamalla vaihtoehdot läpi ja tästä löytyi useampikin toteutettava malli. Tildan kevät kirja ei kai sen enempää kaipaa esittelyä :)

Viimeisenä vielä Sew U kirja, joka on vähän vastaava kuin Joka tyypin kaavakirja. Aika perusjuttuja, mutta mä olen ihan heikkona tällaisiin kirjoihin. Tuo Make your own patterns sisältää erilaisia kaavamuutoksia peruskaavoihin. Kuvat on suoraan 90-luvulta, mutta teksti vaikuttaa ihan asialliselta.

Mies lähti tänään lasten kanssa mökille ja nyt olisi sitä ompeluaikaa. To-do lista on aika sisustuspainotteista tällä hetkellä, mutta kyllä mä iltaisin olen vähän puikkojakin heilutellut. (Ei tosin vielä mitään valmista.)

"Äiti, asuuko silmäautot Amerikassa?"

2008-05-27T21:21:00.007+03:00

Autokangasta jäi vielä pieni kaistale eikä sitä tietenkään voinut jättää käyttämättä. Tyyny Raksun sängylle ja pari hernepussia syntyivät eilen Täydellisten naisten kirittämänä. Niin tarkkaan tuo kangas käytettiin että sitten kun vihdoin menen kauppaan ostamaan päiväpeittokangasta, pitää ottaa hernepussi värimalliksi :)
Hernepussit on muuten nopeita tehdä pienistä kankaanjämistä. Ongelmaksi muodostuu vaan se että mitä niillä pusseilla sitten voi tehdä. Me ollaan jo heitelty niitä ämpäriin eri etäisyyksiltä ja tehty kaikkia temppuja hernepussi päänpäällä, mutta siihen loppuu ideat...

Meidän silmäautot oli muuten eräänä päivänä lähtenyt excursiolle alakertaan. Kai ne sitten asuu Amerikassa kun en muualla ole drive-in teattereihin törmännyt.

Mahtoi olla jännittävä leffa kun kaikki tuijottivat noin keskittyneesti.

1 vuosi, 1 viikko ja 1 päivä

2008-05-18T14:40:00.003+03:00

Häpeillen tunnustan että näin kauan ehti kulua muutosta kunnes sain ensimmäiset verhot ikkunaan. Raksun 5-vuotissynttäreiden lähestyessä tartuin vihdoin toimeen. Neljä suoraa päärmettä ja ikkunanpesu mukaan lukien aikaa meni alle tunti. Oh why jotkut asiat on vaan niin vaikeita aloittaa??? Kangas oli marinoitunut kaapissa jo lähes vuoden ja poitsu alkoi jo esittää kiinnostuksen merkkejä Turtleseihin ja Spidermaniin. Onneksi Salama verhot vielä kelpasivat :)

Kaapin kätköistä löysin myös vanhan tilkkutyön. Tämän on tehnyt lapsuuden ystäväni täti joka oli aikoinaan Porin puuvillatehtaalla töissä. Kankaat on tehtaan näytepaloja ja peitto on ommeltu joskus 80-luvun alkupuolella.

Tuollaisenaan peitto ei meille sovi mihinkään, mutta nuo kankaat on niin upeita että johonkin haluan niitä käyttää. En vain keksi mitä noista voisi tehdä. Ideoita otetaan vastaan. Tilkkujen koko on 13 cm x 22 cm ilman saumanvaroja.

Blogilistan uudistusta en jaksa edes kommentoida.

Samaa kuin aina ennenkin

2008-04-27T21:26:00.004+03:00

Joku ihme tauti kaatoi mut sänkyyn lähes viikoksi, mutta nyt näyttää taas virtaa riittävän. Tänään olenkin leiponut koko päivän Raksun 5-vuotissynttäreitä varten, mutta eilen istahdin hetkeksi ompelukoneen ääreen ja lopputuloksena oli uusi paita.

Kaava on jo aiemmin hyväksi todettu. (Sissus kun näyttää pahalta nuo talvella otetut kuvat tästä normiruudulta kun yleensä tulee postattua läppäriltä!) Sellaisen muutoksen tein että etukappale on helmaan asti kaksinkertainen -> pysyy nuo vallattomat vatsamakkarat vähän paremmin kurissa ;) Nyt jälkeenpäin ajatellen tekisin tuon kaula-aukon reunakaitaleen jollain kontrastivärillä. Kyllä tuo vähän synkältä näyttää näin kesänkorvalla.

Fysioterapeutilta sain luvan neuloa ihan vähän ja pieniä pätkiä kerrallaan. Nyt on lace ribbon scarfia pari mallikertaa valmiina. Taisi vihdoinkin löytyä oikea malli Grignascon merinosilkille, tämä onkin vasta neljäs huivimalli jota tällä langalla yritän...

Pitää muutenkin näyttää välillä neuleita kun muuten tuntuu kaikki vähätkin lukijat kaikkoavan. Itsellenihän tätä pääasiassa kirjoitan, mutta kyllä se vähän kirpasee kun joka postauksen jälkeen katoaa aina 3 lukijaa...

Akuutti housupula

2008-04-15T16:48:00.008+02:00

Edittiä lopussa.

Tiiti täytti kolme vuotta kuukausi sitten. Välittömästi sen jälkeen huomasin että tyttö on venähtänyt kuin rikkaruoho. Kaikista housuista vilkkuu nilka, mikä on kai ihan muodikastakin näin kesän lähetyessä, mutta jotakin asialle oli kuitenkin tehtävä. Kuljen itse kotona oikeastaan aina velourlökäreissä ja ruuan suhteen meillä on Tiitin kanssa sama maku, joten hain Eurokankaasta kasan velouria. (Onneksi sitä saa jo nykyään sieltäkin. Olen antanut aiheesta palautetta jo vuodesta 2005 lähtien...)

Kaava on Ottobre 01/2008 lehdestä. Kaavat piirsin lasten iltapuuron aikana ja kankaan leikkaamiseen ja ompeluun meni ~tunti. Malli on kyllä tosi hyvä tuollainen perus trumpettilahkeinen arkivaate. Näitä tulee varmaan tehtyä vielä lisääkin jatkossa. Seuraavaksi otan kuitenkin käsittelyyn Ottobre 04/2000 lehden hyvin samanoloisen kaavan. Siihen on valittu jo ruskeaa velouria.

Tildapeiton status: lähes kaikki kankaat on jo löytynyt. Taustat on leikattu ja puu tilkkujen aplikaatiot on jo ommeltu kasaan, mutta ei kiinnitetty taustaan. Ajattelin tehdä ensin kaikki ompelukoneella tehtävät hommat ja sitten harrastaa ahkeraa käsinompelua seuraavat x vuotta. Siitä tulee Tiitille päiväpeitto. Tiiti nukkuu vielä lasten sängyssä, mutta peitto on mitoitettu varmuuden vuoksi ihan täyspitkään sänkyyn...

EDIT: Tuo toinen kaava tuli testattua vielä illalla. Se oli jopa pikkuisen nopeampi kun edellinen koska siinä on yksinkertaisempi vyötärö. Punttiin piti laittaa vähän koristusta kun neiti ei tykkää ruskeasta ihan yhtä paljoa kuin äiti...

Valmiita ompeluksia

2008-04-05T10:27:00.005+02:00

Tässä nyt vihdoinkin niitä lupaamiani valmiita ompeluksia. Pääsiäisenä tekaisin itselleni nopean trikoopaidan SK 06/2006 ohjeilla. Olen jo pitkään metsästänyt hyvän perusraglanin kaavaa. Tämä oli ihan kiva mutta ei kuitenkaan täydellinen. Kaula-aukko on melko avara ja malli on muutenkin yläosastaan aivan eri väljyysluokkaa kuin alaosasta. Etsintä jatkuu... Saa vinkata jos tietää mistä voisi löytyä.

Lapsille tein hupparit Eurokankaan pumpulinpehmeästä pörrökankaasta. Ne on kyllä ihanan pehmeät, mutta talo on vieläkin täynnä vaaleanpunaista ja vihreää nukkaa. Kaavat on Ottobre 2/2008 lehdestä (aika rankasti) muokatut. Lapset on tyytyväisiä ja niin on äitikin.

Nämä olikin ensimmäiset työt, jotka on tehty uudella työpöydällä ja kyllä kelpaa. Enää ei tarvitse kerätä koneita pois keittiönpöydältä vaan ne saavat olla esillä koko ajan.

Olen huomannut että tänne blogiin tulee päivitettyä vain silloin kun saa jotain valmiiksi. Ehkä mun pitäisi ruveta kirjoittamaan myös välipostauksia, koska seuraavaksi vuoroon pääsee Neulovan nartun innoittamana Tilda-täkki. Siihen voi mennä aikaa :)

p.s. Puikot on edelleen telakalla

Elämä se on kuin silkkiä vaan

2008-03-24T22:24:00.003+02:00

Työmatka Kiinaan on nyt takanapäin. Pääsiäinen onkin sitten vietetty sängynpohjalla kun jetlag iski oikein pahemman kerran. Taivaallisen rauhan aukio oli ainoa perinteinen turistikohde jossa ehdin piipahtamaan, mutta onneksi hotellin lähellä (~500 m) sijaitsi marketti josta löytyi silkki kauppa :) 20 metriä sitä sitten tuli ostettua. Kolmantena päivänä sain jo erityiskohtelua myyjiltä :) Erilaisia kuoseja ei kauheasti ollut mutta ihastuin tuohon kukka-aiheseen ja sitä tulikin ostettua neljässä eri värissä. Ei tuota silkin hehkua ja oikeaa väriä saa vangittua valokuvaan mutta tässä nyt jotain sinnepäin. Vahvuudeltaan kaikki ovat melko paksuja (paksumpaa kuin morsiussatiini) ja leveys on 90 cm.

Tämä on oikeasti verenpunaista ja kukat mustia.

Tämä on oikeasti hohtavan valkoista ja kukat ovat hennon vaaleansinisiä.

Tämä on murrettua vihreää ja kukissa on pariakin eri vihreän sävyä vaalean lisäksi.

Tämä on melko lähellä todellisuutta. Luonnossa tausta on vielä aavistuksen tummempi.

Ja tämä on sitten sysimustaa, ei harmaata :)

Suuria suunnitelmia kankaille ei vielä ole. Osasta tulee verhoja ja osaa vain käyn aina ohimennen silittelemässä.

Neulepuolella on tapahtunut jotain. Grignascon merinosilkistä olen aloittanut jo kolmatta eri huivia, mutta sopivaa mallia ei tunnu löytyvän. Purkuun menee taas. Työhuoneen uuden pöydän pitäisi saapua tällä viikolla, ja sen toivossa olenkin piirrellyt kaavoja kaikki yöt. Töissäkin alkaa kiire helpottamaan, joten täällä saattaa olla jotain valmista lähiaikoina...

Still alive

2008-03-05T10:28:00.003+02:00

Hiljaiselo käsityörintamalla jatkuu. Kahta hommaa joudun vieläkin tekemään ja illat menee sohvalla röhnöttäessä ja Gilmoren tyttöjä tuijotellessa... Päässä pyörii kyllä jo paljon suunnitelmia sen varalle että joskus on vielä aikaa ja jaksamista tarttua puikkoihin/ompelukoneeseen. Oheiseen mainokseen törmäsin muuten vanhoja lehtiä selatessani. Koittakaas arvata vuosiluku :)

P.S. Löytyykö vinkkejä Pekingin parhaista silkkikaupoista? Työreissu kyseessä, joten ehdin todennäköisesti käymään vain yhtenä iltana ostoksilla...

All quiet on the craft front

2008-01-29T15:19:00.000+02:00

Niin se on että työnteko kyllä häiritsee sosiaalista elämää ja harrastuksia. Hain firman sisältä yhtä paikkaa joulukuussa ja sain sen (kiva). Nyt olen tehnyt sitten vanhaa ja uutta hommaa samaan aikaan ja tätä jatkuu vielä ainakin maaliskuulle (ei niin kiva). Kotiin kun pääsee niin hädintuskin jaksaa hoitaa lapset ja kotihommat ennenkuin kaatuu sänkyyn ja aamulla taas sama rumba. Onneksi uusi työ on kivaa ja haasteellista, mutta noista vanhoista hännistä haluaisin jo eroon…

Akuutin ajanpuutteen ja kroonisen väsymyksen myötä mulle on iskenyt myös pahemmanlaatuinen blääh olo käsitöihin. Mitään monimutkaista ei viitsi tehdä kun tausta-ajossa on koko ajan työasioita. Tammikuun aikana olen ommellut pari kauppakassia ja aloittanut virkkaamaan torkkupeittoa. Kassit on tehty kaverin vanhoista verhoista, jotka pelastin kun hän oli heittämässä niitä roskiin. Kasseista ei ole nyt kuvia kun ovat olleet jo kovassa käytössä ja arvatenkin aika likaisia. (Ja kyllä kaikki on jo nähnyt kankaisia kauppakasseja...)

Peitosta on tarkoitus tulla neliö vaikka nyt nuo sivut lerpattavatkin ikävästi. Toivottavasti pingotus auttaa tai tästä tulee kellarin torkkupeitto :)

Vihdoinkin ollaan hankkimassa työhuoneeseen isoa työpöytää, johon mahtuu molempien läppärit ja vielä mun ompelukone ja saumuri. Pysyvästä esilläolosta on toivottavasti se hyöty että tulee ommeltua enemmän. Uusimmassa Ottobressä oli muutamia malleja jotka saivat sormet jo kutiamaan. Verhojakin pitäisi varmaan jo suunnitella. Jahka nyt ensiin päästään sinne Ikeaan ostamaan kiljoona verhotankoa…

Ja loppuun vielä tiivistelmä: hengissä ollaan ja maaliskuulle asti tehdään tod.näk. vaan palkka- ja kotitöitä. Käsitöitä taas sitten joskus.

Joulu tuli ja meni

2007-12-29T10:13:00.000+02:00

Kiitoksia kommenteista edelliseen postaukseen. Miesväki tykästyi paitoihin ja ne on käynyt jo pesukoneessakin. Saatiin joulunpyhinä hääkutsu ja mies jo pohti voisiko nämä yhdistää mustan puvun ja krakan kanssa...

Joulu oli hauska mutta ei todellakaan rauhallinen. Siitä pitivät huolen lähes koko miehen suku :) Kahvipannu oli taukoamatta päällä ja ulko-ovi kävi tiuhaan. Unelmajouluun antoivat panoksensa myös anoppi ja anopinanoppi :) Hauskaa oli ja lapsilta tuli ihan itku kun isovanhemmat, sedät ja tädit lähtivät omiin koteihinsa.

Aatonattona viimeistelin valoryijyn. Tarvikkeet ostin marraskuussa Kädentaidot messuilta. Tarkoitus oli alunperin pitää tätä ihan ympärivuotisesti seinällä (kuvassa se odottelee vielä ripustussysteemiä), mutta se kyllä näyttää aika jouluiselta. Tietysti vieressä oleva joulukuusi lisää oman osansa jouluntuntua ryijyynkin. Tämä oli kiva projekti ja aion kyllä tehdä jossakin vaiheessa toisenkin.

Kankaanpainokurssi loppui jo jokin aika sitten ja nämäkin taulut ovat valmistuneet jo marraskuussa. Opistolla oli joulunäyttely joten sen vuoksi esittelen nämä vasta nyt. Tässä on käytetty samaa autosabloonaa kuin edelliselläkin kerralla mutta tällä kertaa sinisellä pohjalla. Pastana on käytetty taas kohopastaa ja kankaat on pingoitettu A3:n kokoisiin kiilakehyksiin.

Joululiinatkin painoin kurssilla, mutta niistä ei tietenkään ole kuvaa ja ne on jo pestynä ja silitettynä kellarissa. Ehkä ensi vuonna sitten kuvia niistä :)

Joulupukki ei muistanut minua tänä vuonna kirjalla, joten kulttuurin puutosta pitää hoitaa muilla keinoilla. Pukki toi kyllä tämän joka on varsinainen aikasyöppö ja hartioiden jäykistäjä...

Hyvää uutta vuotta kaikille ja muistakaa sammuttaa kynttilät ja käyttäkää suojalaseja jos ammutte raketteja!

It's hard to be a tonttu

2007-12-14T23:48:00.000+02:00

Menee ihan yötöiksi nämä joululahjomiset. Mun on pakko kertoa näistä jollekin kun olen itse niin innoissani :) Täällä uskallan sen tehdä kun tiedän että mies ei lue mun blogia. Idean sain firman pikkujoulujen jälkeisenä päivänä kun olin hankkimassa kulutuskrapulaa (jo olevan krapulan lisäksi...) Ideaparkissa. Samanlaisia tuulipukuja meille ei tule koskaan, mutta ajattelin että olisi taas aika tehdä isälle ja pojalle mätsäävät asut. Raksu on kuitenkin kasvanut edellisestä kerrasta jo melkoisesti.

Pikku Bo Boosta meillä on jo lakanat, mutta en antanut sen haitata. Valitsin kuosista kuitenkin toisen värin... Raksu on niin henkeen ja vereen automies, että muut kuosit ei tullut kyseeseen.

Mies ja lapset oli juuri tuona viikonloppuna mummulassa, joten aloitin ompelun heti kotiin päästyäni. Kahdelta yöllä lopetin ja vain siksi kun mulla ei ollut neppareita. Kertooko se jotain hulluuden asteesta kun ompelukoneen kanssa menee myöhempään kuin firman pirskeissä tarjoilujen äärellä?

Nepparit pääsin kiinnittämään vasta nyt. Mies on työreissulla, mutta lapset nukkuu yläkerrassa. Riski lasten heräämisestä oli otettava tai olisi jäänyt paidat ilman nappeja. Peukaloonkin iskin pari kertaa, mutta silti on ihan typerä hymy naamalla. Mä olen niin innoissani että en malta odottaa jouluaattoon asti!

Miehen paidan kaava on SK 5/2005 lehdestä ja pojan paidan kaava Ottobre 3/2007 lehdestä jonkinverran muokattuna. Ompelu sujui kuin tanssi. Kyllä sekin taitaa olla välineurheilua. Vanhalla koneella olisin tuskin näitä yhdessä illassa saanut valmiiksi.

Niin ja en osaa silittää kauluspaitoja. Parempi kuva ehkä sitten kun mies on tehnyt sen :)

Kukkavoimaa ja tyttöenergiaa

2007-12-10T17:40:00.000+02:00

Blogia on tullut laiminlyötyä ihan huolella. Kiirettä pitää näin joulun alla ja kaikki vapaa-aika meneekin niissä hommissa. Lisäksi meidän pöytäkone hajosi, enkä jaksa raahata läppäriä joka päivä töistä kotiin. <- Tuon takia on tullut vietettyä monta netitöntä iltaa ja on se kumma mitä kaikkea ehtii saada aikaiseksi :) Tosin meille on tullut uusi aikasyöppö. Viime viikolla mulla tuli täyteen 30 vuotta ja mies osti mulle lahjaksi Wii:n. Nyt on pelattu niin paljon että lihakset on hellinä. Mahtaa naapureilla olla hauskaa katsoa kun me huidotaan kilpaa ilmaa meidän olkkarissa :)

Opiskelukin on vaatinut aikansa, mutta onneksi nyt on viimeinen harkkatyö tehty. Tentti on ensi viikolla ja sitten voi unohtaa opiskelut taas kuukaudeksi…

Valmiita töitä on ilmestynyt niin salaa että en edes muista kaikkia. Tuoreimpana on tämä paita. Kaava on Ottobre 1/2005 (?) ja kankaat on leikattu jo kesällä, mutta nyt vasta sain aikaiseksi ommella kasaan. (Eikä siinä ihan oikeasti mennyt tuntiakaan…) Vaihteeksi kuva näin mallin päällä. Tykkään ihan jees, mutta kangas saattaa olla liian heleä ja flower power mun makuuni. En tiedä vielä.

Tiitille tekaisin "asenne" mekon kun varastosta löytyi juuri sopivan kokoinen pala tummansinistä velouria. Kaava on omasta hatusta ja kangasmerkin olen muinoin ostanut muistaakseni huuto.netistä. Meillä on pääkallot kaikissa muodoissaan niin in tällä hetkellä että itsellä tulee jo korvista, mutta tämä merkki on kyllä ihan yli söpö. (Ja näyttääkin ihan Tiitiltä :)

Hihansuut ja pääntie oli tarkoitus kantata vaaleanpunaisella trikoolla, mutta siinä lensi sen verran ärräpäitä, että tyydyin ihan vaan taittamaan käänteet. Näyttää toimivan noinkin. Harkinnassa on vielä erittäin voimakkaasti poimutettu vaaleanpunainen satiiniröyhelö helmaan väriä tuomaan. Ans kattoo ny jaksaako.

Liikenneruuhka

2007-11-15T11:32:00.000+02:00

Tuntuu että nykyään kaikilla lasten synttärikutsuilla annetaan vieraillekin lahja kotiinviemiseksi. Tämä sotii vähän mun ajatusmaailmaa vastaaan, mutta miltei pakko mennä virranmukana. Hiekkalaatikon nokkimisjärjestys on niin tiukasti sidottu siihen kenellä on parhaat synttärikemut. Kiristyskeinonakin synttäreitä käytettään päivittäin. Tiiti (2,5 v) toteaa aina kun komennan häntä että: "sä et äiti pääse mun synttäreille!"

Jotain piti keksiä tähän lahjusongelmaan. Ajatus lähti siitä että Raksu itse on kova piirtämään ja maalaamaan. Autotkin on lähellä sydäntä joten pohdittiin yhdessä että josko ne vieraat voisi vaikka askarrella ne kotiinviemiset itse, ja ne liittyisi jotenkin autoihin. Päädyttiin autoaiheiseen lippuun. Proton toteutin vahakaaviolla kankaanpainantakurssilla. Tarkoitus olisi että lapset sitten värittävät kangasväreillä nämä kuvat ja sitten kiinnitetään ne keppeihin kiinni. Raksu hyväksyi suunnitelman :)

Menetelmänä on suoraan seulalle vahalla piirretty kuvio. Vahalla peitetään kaikki alueet joihin ei haluta väriä. Sinipohjaiset on painettu kohopastalla, eli ne kohoaa kankaasta kun niitä lämmitetään. Tällä menetelmällä tulee ihanan rosoreunaista viivaa. Vähän kuin lasten piirtämää.

Kun tilkut oli painettu oli mulla vielä kohopastaa ja aikaakin sopivasti jäljellä, joten painoin autoja sitten ihan sikin sokin ruskealle kankaanpalalle. Siitä tulikin liikenneruuhka :) En vielä tiedä mitä tuosta teen. Aluksi ajattelin pingottaa sen kehykseen ja seinälle, mutta tuo ei värinä sovi oikein mihinkään meidän huoneeseen. (En uskalla vielä ehdottaa sisäpintojen remppaa kun on vasta puoli vuottaa täällä asuttu :)

Stencilrystä löysin tällaisen lohikäärmeen sabloonan. Pakkohan sitä oli kokeilla että onnistuuko tuon veistäminen ja onnistuihan se. Aikaa kyllä kului (ja lihasrelaksanttia jumittuneeseen hartiaan). Näitä tilkkuja on nyt sitten tsiljoonaa eri väriä, eikä mulla ole hajuakaan mitä niillä tekisin. Onko kellään ehdotuksia?

Teknisiä ongelmia

2007-11-08T19:50:00.000+02:00

Täällä on reistaillut vuorotellen kone, netti ja kamera. Tästä syystä olen tosin saanut jotain aikaiseksikin :) Kohta tosin reistailee mun pää kun yritän jakaa aikaa perheen, töiden ja vielä koulunkin kanssa. Viimeyönä meni yhteen asti harkkatyötä tehdessä ja aamulla kuudelta taas sirkus pystyyn.

Mun uusi kone on aivan ihana! Olen niin totaalisen rakastunut siihen. Kaikki tämän postauksen valmistuneet on tehty sillä ja kertaakaan en joutunut purkamaan mitään. Tikkauksetkin saa paremmin suoraan kun tällä koneella voi ommella myös hitaasti. (Vanha oli sellainen että piti painaa kaasu ekaksi pohjaan, ja sitten se ampaisi täydellä vauhdilla liikkeelle.) Yhtä juttua tosin kaipaan: ne saksalaiset insinöörit olisivat voineet koodata siihen vielä matkamittarin. Olisi helpompi seurata huoltovälejä kun mun ompelu kuitenkin on enemmän kausiluonteista.

Halloweenia juhlittiin lasten päiväkodissa naamiaisten merkeissä. Raksu halusi olla ehdottomasti dalmatialainen. Se nyt ei ole ihan perinteisimpiä Halloween asuja, mutta todettiin että toiset pelkää koiria, niin tämä sopii juhlan teemaan ihan hyvin. Täplikästä kangasta metsästettiin ympäri kaupunkia, mutta eihän sitä löytynyt. Ostin pari metriä valkoista fleeceä ja kasan kangastusseja. Ompelu oli helppo nakki, vaativin osuus oli noiden täplien piirtäminen. Ohje on 10 vuotta vanhasta SK:stä (11/1997)

Tiitin puku onkin sitten ihan ostokamaa. Mies toi sen tuliaiseksi työmatkalta silloin kun tyttö ei osannut vielä edes kävellä. Nyt se on just passelin kokoinen. Blogikoira ei usein kuvissa vilahtele, mutta tähän sekin änkesi mukaan.

Niin ja ihan tiedoksi kaikille: kangastussi ei toimi fleecen kanssa ihan toivotulla tavalla... En suosittele.

Sitten vielä kimara lasten vaatteita. Hametta lukuunottamatta painatukset on tehty syksyn aikana kankaanpainanta kurssilla. Pääkallopaidat on Raksulle ja pöllöpaita ja hame Tiitille. Kaavat on ihan peruskaavoja muistaakseni Ottobrestä. Hame on tehty ihan vaan jämätilkusta vähän muotoilemalla ja vyötärökaitaleena on resori, jonka sisällä on vielä kuminauha.

Sanoinko jo että rakastan tuota uutta ompelukonetta?

Vihdoinkin

2007-10-24T17:37:00.000+02:00

Täällä on ollut ihan jättikiva postiviikko! Maanantaina saapui vihdoinkin uusi ompelukone. Tätä on ihasteltu ja ihmetelty niin hartaasti että piti ihan dokumentoida tuo paketin avauskin :) Yhtään pistoa ei vielä ole otettu, vaan kunnon käyttöohjefriikin tavoin olen lukenut manuaalia.

Tiistaina saapui kasa kirjoja Book Depositorysta. Vähän ammattikirjallisuutta ja pari perusteosta neulonnasta. Sitä aina hullaantuu tilaamaan useamman kirjan kerralla, vaikka postimaksuja ei peritäkään.

Tänään saapui vielä sähköpostiin kutsu Ravelryyn. Pitäiskö palkata lastenhoitaja, kokki ja siivooja? Tuolla voisi viettää aikaa ihan tolkuttomasti.

On täällä käsitöitäkin tehty, mutta suurin osa on purettu samantien. Yksi käsveska odottaa huovutusta, mutta lisää siitä sitten kun se on käynyt pesukoneessa.

To-do lista

2007-10-10T11:17:00.000+02:00

Syksyn flunssaputki on nyt korkattu. Tällä kertaa se olin onneksi minä joka sairastui viimeisenä. Saikkupäivä ihan omassa rauhassa :) Aamupäivän olen viettänyt Suuri Käsityölehti arkistoni parissa ja viimeistellyt kesällä aloittamani urakan. Excelissä on nyt 127 riviä. Eli vaikka toteuttaisin yhden projektin viikossa, menisi aikaa silti melkein 2,5 vuotta. Ja tästä listasta puuttuu vielä Modan, Novitan, Ottobren, lukuisien kirjojen, netin ja omanpään suunnitelmat...

Viikonloppuna kaivettiin lasten talvivaatteita varastosta ja sieltä pöllähti ilmoille myös yksi varhaistuotantoa oleva aikaansaannos. Olin jo unohtanut tämän olemassaolon.

Tein tämän yläasteen käsityötunnilla vuonna 1990 tai 1991. Koko on noin yksivuotias ja kaavat sovellettiin pienentämällä. Siitä löytyy rintataskun lisäksi myös hihan halkio ja laskokset. Tämä oli silloin hurjan söpö, mutta ei kuitenkaan ole tullut omilla lapsilla pidettyä. Raksulle se tuntui liian tyttömäiseltä ja Tiitille liian poikamaiselta :)

Elonmerkkejä

2007-10-03T19:13:00.000+02:00

Vihdoinkin sain valmiiksi Tiitin Miau-neuletakin. Tämä on aloitettu jo toukokuussa ja nappien ompelussakin vierähti miltei kuukausi. Lankana on Novitan Nalle ja silmukkamääriä sovellettu Knitters handy bookista.

Ihkaensimmäiseksi intarsia kokeiluksi tämä on ihan ok, mutta en mitenkään varsinaisesti ihastunut tuohon tekniikkaan. Eniten harmaita hiuksia aiheutti ääriviivojen kirjailu. Aina sieltä alkaa pilkistää se alkuperäinen silmukka. Sopivat napit tähän löytyi jo kesällä :)

Kankaanpainantaa jatkoin viikko sitten Ottobren pöllöillä. Kuvia tulee vasta nyt kun jouduin jättämään ne opistolle kuivumaan. Vähän nuo on psykedeelisen näköisiä, mutta mä tykkään.

Eilen kokeiltiin reaktiiviväreillä värjäystä. Mulla ei ollut mitään sopivia kankaita värjättäväksi, niin heitin pataan kulahtaneen kotipaidan jossa oli kestotahroja. Nyt ei tahroja enää erota ja värikin osui aika lähelle haluttua. Kokeilin tähän uudenlaista sidontaa ja siitä tuli ihan kivan näköistä, ei liian jyrkkää kontrastia.

Lisäksi kokeilin liukuvärjäystä, mutta se paita on vielä narulla kuivumassa. Ensi viikolla olisi tarkoitus tarjota vielä yhdelle puserolle uusi elämä.

Pakko painaa pitkää päivää

2007-09-19T18:58:00.000+02:00

Eilen oli vuorossa taas kankaanpainantaa. Tulostin netistä kasan erilaisia sabluunoita ihan paniikissa kun ajattelin että multa loppuu tekeminen kesken. Kurssikerta on kuitenkin 3,5 tuntia. Niinhän siinä sitten kävi että häthätää ehdin yhden sabluunan leikata ja painaa :) (Otsikko muuten tulee siitä että lähdin aamulla klo 7 töihin ja tulin kotiin kurssin jälkeen klo 21.)

Tämä malli on ilmainen malli Ottobren sivuilta. Suurensin tuota sen verran että koko on 10 cm * 14 cm. Oikean puoleiset on kaikki painettu sinisellä, jossa on pari tippaa mustaa seassa. Kuvasta näkee vähän osviittaa siitä miten kankaan väri vaikuttaa lopputulokseen. Vasemmalla olevat on tehty kohopastalla, joka "turpoaa" lämmitettäessä ja tekee kuviosta kolmiulotteisen.

Hmpf. Syksy on ihanaa aikaa mutta tuotoksien kuvaamisesta tulee taas astetta haastavampaa. Alarivissä värit on suurinpiirtein oikein. Ylärivin tilkut on kuvassa tummempia kuin luonnossa.

Villaa ylle

2007-09-14T09:12:00.001+02:00

Otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin Raksun haalariin sen vetoketjun kun Pekka lupasi jo yöpakkasia. Mä en kyllä osaa kiinnittää vetskaria siististi neuleeseen. Tai mun ongelma taitaa olla se että reunassa on aina 1-2 löysää silmukkaa, jotka normaalisti saa piilotettua saumanvaraan. Kuvassa on vielä Tiitinkin haalari joka on tehty viime talvena. Ohje molempiin on Novitan talvi 2004 lehdestä.

Raksun haalari on Nallea ja sitä kului 120 cm kokoon 490 grammaa. Värit on Raksun itsensä valitsemat ja raidat generaattorista. Tätä varten ostin muuten elämäni ensimmäiset Additkin. Harmi vaan että kaupassa oli ainoastaan bambuisia, joista en niin kauheasti välitä. Pakko oli kuitenkin ne ostaa kun olin piristyksen tarpeessa :) Tiitin haalari on tehty 7-veikan karkkivärisistä raitalangoista (2 kerrosta vuorotellen kumpaakin) ja sillä on painoa 458 grammaa ja koko muistaakseni 90 cm.

Sairastuvalta päivää

2007-09-13T13:35:00.001+02:00

Mikä kumma siinä on että asiat ei voi koskaan mennä ihan putkeen? Heti kun tyttö sai terveen paperit niin sairastuin itse :( Melkein kuukausi saikkua nyt takana ja ensi maanantaina menen kokeilemaan josko työnteko jo onnistuisi. Valmistuneita töitä on tasan nolla vaikka nyt ei voi syyttää edes ajanpuutetta kun lapset on kuitenkin ollut hoidossa päivisin. Raksun villahaalarista puuttuu vielä vetoketju ja Tiitin villatakista napit. Kuka jaksaisi viimeistellä nuo?

Lankoja en ole viimeaikoina ostellut, mutta kangasta sitäkin enemmän. Pitää nääs kerätä varastoa kun tilasin uuden ompelukoneen. Harmi vaan että se ei taida ehtiä perille enää tällä viikolla. Mieskin lähtee vielä ensi viikoksi työmatkalle -> ei ehdi iltaisinkaan tekemään mitään.

Tiistaina alkoi kansalaisopiston kankaanpainanta kurssi ja tässä olisi ekat aikaansaannokset. Sininen on tehty aurinkotekniikalla ja Raksu jo ilmoitti että tuosta sinisestä tulee sitten hänelle kirjastokassi.

Vihreä on painettu seulan ja raakelin avulla. Vähän on ärtsyt värit mutta kun ei saanut itse valita... Tämä päätynee ihan vaan mallitilkuksi mun tekniikka-kansioon.

Äidiltä tyttärelle

2007-07-26T17:40:00.000+03:00

Tänä vuonna kesälomaa on vietetty rennoissa merkeissä mökeillä ja mummoloissa. Ystäviä on nähty ja iltoja istuttu kaikessa rauhassa. Vähän on laiteltu kotona paikkoja kuntoon ja tilattu kirjoja netistä...

Olen ihan heikkona ompeluohje kirjoihin. Näitä tulee hankittua aina jos kirjasta löytyy niksejä jotka ei ole ennestään tuttuja. Power sewing on ihan hyvä ohjekirja, mutta välillä nyppii kun kirjoittaja mainostaa omia kaavojaan lähes joka aukeamalla. Favorite socks tuskin esittelyjä kaipaa. Kivilattia syö villasukkia aika haipakkaa ja syksy on jo tulossa. Sew what? Skirts kirja on kertakaikkiaan ihana ja inspiroiva. Kirjan ohjeilla saa hameet juuri omien mittojen mukaan ja kauniit kuvat on aina plussaa :)

Kotikotoa tarttui matkaan minun vanha nukensänkyni. Petivaatteet on kadonnut jo aikoja sitten joten ei sitten auttanut muu kuin nostaa se vanhuudenhöperö singeri pöydälle ja ryhtyä puuhaan.

Tilkkutäkki pin-wheel blokkia käyttäen
Koko: 58 cm x 58 cm
Kankaat: arkistojen syövereistä
Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen vaikka viimeksi olen tilkkutöitä tehnyt tasan 10 vuotta sitten. Olin aikoinaan vaihto-oppilaana USA:ssa ja isäntäperheeni äiti teki aivan mahtavan upeita tilkkutöitä. Niitä tuli silloin tehtyä vähän liikaa. Pitkästä aikaa tuntui kyllä mukavalta tällainenkin näpertäminen. Värit ei oikein mätsää tuohon sänkyyn, mutta halusin käyttää varastokankaita. Sänky saanee uuden värin jahka Tiitin oma sänky on ensin hiottu ja maalattu.

Kauniita unia vauva. (Kyllä, vain kaksi D-insinööriä voi saada näin mielikuvituksettoman lapsen: nuken nimi on vauva, nallen nimi on nallukka ja koiran nimi on koira :)

Niin ja ihan itselle muistiin: 24.7. Raksu heitti apupyörät nurkkaan.

Seitsemän asiaa minusta

2007-07-15T09:42:00.000+03:00

Tässä minun panokseni

1. Rakastan exceliä. Mielestäni kaiken voi excelöidä. Loman aloitin viettämällä iltaa Suuri Käsityölehti arkistojen kanssa ja merkkaamalla jokaisen ehkä toteutettavan mallin exceliin. Nyt voin filtteröidä taulukosta esim. kaikki minua kiinnostavat housujen kaavat ja saan kätevästi mm. vuosikerran, lehden numeron ja sivunumeron. Ei enää loputonta selailua :) Tässä urakassa pääsin tosin vasta vuoteen 2001...

2. En osaa näyttää tunteitani vieraille ihmisille. Vietettiin Tiitin kanssa neljä päivää TAYS:n lastenosastolla koska toukokuinen sairaus alkoi taas oireilemaan. Jutellessani hoitajien ja lääkäreiden kanssa olin insinöörimäisen rationaalinen ja rauhallinen vaikka sisimmässäni olin aivan tolaltani. (Onneksi luuydinnäytteellä saatiin kuitenkin pahanlaatuiset sairaudet suljettua pois ja nyt taas seuraillaan tilannetta.)

3. Opiskeluaikoina eräs opiskelutoverini sanoi minulle että en voi käyttää hameita, koska minulla on niin paksut jalat. Vuosia kuljin pelkästään housuissa, tai nilkkoihin asti ylettyvissä hameissa. Tänä kesänä jokin napsahti ja tajusin että vaikka jalat olisi kanadanmännyt, voin silti pitää lyhyttä hametta. Tässä lopputulos. Siitäs sait RM!!!

Tähän tulee kuva kunhan tuo mies kömpii sängystä ylös...
Malli: ihan simppeli A-linjainen ja vinoon leikattu
Kangas: Eurokankaan alelaarista, ohuehkoa lycratrikoota

4. Viisi vuotta sitten kirjoitin diplomityöni alkusanoja. Kenties tuo tai lähestyvä kolme ja nolla ajoi minut hetkelliseen mielenhäiriöön ja kävin yliopistolla pääsykokeissa. Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä ilmoittautumassa läsnäolevaksi...

5. En osaa nukkua yksin. Mies oli polttareilla viimeyönä. Minä kuuntelin ääniä ja makasin hiljaa sängyssä. Uni tuli vasta sitten kun mies oli tullut kotiin. Olo on hieman tokkurainen kolmen tunnin yöunien jälkeen.

6. Olen aina ollut kiltti. Elämäni pahin kapina taitaa olla kohta 4 :) En ole koskaan kiroillut äitini kuullen. Ääntäni korotan vain lapsille ja koiralle. Uusia naapureita ja työtovereita hämmästyttää ja kummastuttaa kun sanon meneväni Stadionille katsomaan jaksaako sedät vielä heilua :) Musiikkimakuni on saanut paljon muitakin vaikutteita kahdesta isoveljestä...

7. Opettelin syömään puuroa vuosi sitten kun Raksu alkoi ihmettelemään miksi äiti ei koskaan syö puuroa. Nykyään pystyn syömään jo kokonaisen Elovena hetki pussin pidättelemällä oksennusrefleksiä. Puuro on kyllä maultaan ihan jees mutta rakenne (ja sen ajattelu) saa minut kakomaan. Ja tämä tuli mieleen ihan siitä syystä että lapset tuossa kiljuu aamupalaa :)

Haikeutta ilmassa

2007-06-20T14:55:00.000+03:00

Ottaa päähän. Mun uskollinen ystäväni vetelee viimeisiään. 12 vuotta kuljettiin yhdessä. Matkan varrella on ollut kaikenlaisia ryppyjä ystävyydessämme, mutta nyt ei onnistu enää tavallinen siksak-ommelkaan. Ehkä mun pitää vaan osata päästää irti. Viimeisillä voimillaan Singerini sai rutistettua vielä shortsit Tiitille. Nämä ei ikävä kyllä läpäisseet laadunvalvontaa vaan joutunevat yöpukuhyllylle.

Onneksi toisessa uskollisessa ystävässä riittää vielä virtaa vaikka huomenna tulee jo 11 vuotta mittariin. Hyvää juhannusta ja muistakaa turvavyö ja pelastusliivit!

Neuleblääh

2007-06-12T16:42:00.001+03:00

Nyt on menossa jokinsortin neuleblääh. Mikään keskeneräinen ei kiinnosta, eikä mikään uusikaan inspiroi. Liekö osansa jo loppuneilla helteillä vai sillä että ei tuo Tiiti sittenkään saanut vielä terveen papereita. Labrassa ravaaminen jatkuu.

Viime perjantaina oli firman kesäjuhlat ja sitten seuraavana päivänä kaivoin ompelukoneen naftaliinista. Toista kertaa en yritä suoria tikkauksia dagen efterin kourissa. Onneksi ei sentään tarvinut purkaa, koska kangas oli kirjavaa ja antaa vähän anteeksi. Lopputuloksena oli caprit Tiitille. Ohje on Ottbre:n numerosta 2/2005. Mallin leikkaukset ja tikkaukset pääsisivät kyllä paremmin oikeuksiinsa yksivärisessä kankaassa, mutta jos innostus iskee klo 18:30 lauantaina, on mentävä sillä mitä kaapista löytyy… Johtopäätös: kangasvarastoa on täydennettävä ja pikaisesti!

Tiiti innostui oikein poseeraamaan :)

Koneet on lojunut viikonlopusta asti tuossa keittiön pöydällä. Josko se ompelupöytä tulisi hankittua nopeampaa tällä tavalla :) Pari trikoota odottaa vielä leikkuuta olkkarin puolella. Niistä olisi tarkoitus tehdä lapsille shortsit ja itselle kesähame. Raksulle ostin verhokankaankin, mutta eihän meillä ole vielä yhtäkään tankoa koko talossa. Kellarin viimeinen nurkka valmistunee huomenna ja sitten pääsee taas purkamaan laatikoita. Jei!

Jos joku näkee mun neuleinnostusta jossakin, niin sen vois pistää postissa tännepäin. Ja mieluiten ennen juhannusta, kun noita ompeluvermeitä on vaikeampi ottaa reissuun mukaan…

Täällä taas

2007-05-31T21:46:00.001+03:00

Sauli ja Pauli löysivät monien mutkien jälkeen vihdoin meillekin. Enpä ole ennen tajunnutkaan kuinka riippuvainen olen netistä. Varsinkin kun viime viikkoina olen ollut töissä aika satunnaisesti enkä ole päässyt surffaamaan edes työnantajan piikkin.

Käsityöpuolella olen käyttänyt lähinnä rälläkkää, sirkkeliä ja erilaisia porakoneita. Ihan vaivihkaa on kuitenkin valmistunut Tiitin virkattu jakku. Ohje on Kesä/2007 Novitasta hyvin pienin muutoksin.

Kinnitykseksi laitoin hakaset jotka ovat perintöä jostakin 70-luvulta.

Ideoita risteilee päässä niin paljon että öisin ei saa nukuttua. Ihan hirveää kun ei ole aikaa toteuttaa kaikkia. Luonnosvihko täyttyy kovaa vauhtia, mutta sitten kun olisi aikaa, ei mikään tunnukaan enää hyvältä idealta.

Pitkän harkinnan jälkeen puikoille kuitenkin pääsi neuletakki Tiitille. Olen intarsia-neitsyt, joten päätin aloittaa jollakin söpöllä ja selkeällä kuviolla. Excelillä viilasin tällaisen mukamas-Kittyn, jonka on tarkoitus koristaa takin takakappaletta. Pian ollaankin jo kainaloissa menossa.

************************************************************************************

Paljon on muutakin mahtunut kolmeen viikkoon ilman nettiä:

Tapahtunutta

* Rakennunspölyn siivoamista (kirjaimellisesti joka päivä)
* Eka kylpy ikiomassa ammeessa (ja toinen ja kolmas ja neljäs…)
* Raksu saavutti 4 vuoden iän ja synttäreitä juhlittiin kolmeen otteeseen
* 3 työmatkaa
* Tiitin vakavahko sairastuminen ja nopea paraneminen (sisältäen ~10 tuntia lääkärien ja labrojen odotushuoneissa ilman neuletta…)

Ostettua

* 600 grammaa lankaa
* 6 metriä kangasta (lapsille kesävaatteita – ehkä ensi kesäksi)
* Uudet menopelit miehelle ja mulle
* Farkut joita ei tarvinnut lyhentää!!! (Tämän mahdollisti Lindexin Short mallisto)

Saatua

* 750 grammaa lankaa
* 42 pussia kool aidia
* The Incredibles t-paidat koko perheelle :) (Tai siis miehellä oli jo ennestään, nyt me muutkin saatiin)

Kivilattia 1 - Arabia 0

2007-05-10T12:57:00.000+03:00

Viikonloppuna muutettiin uuteen kotiin. Tuntuu ihan uskomattomalta että se vihdoinkin on totta. Vuosi sitten talon kohdalla oli 6 metriä syvä kuoppa. Rakennusaika oli todella rankaa ja paniikkinappulan painaminenkin kävi mielessä pari kertaa. Vielä en osaa ajatella että tämä on meidän koti. Tuntuu ihan hassulta katsella omia huonekaluja täällä.

Lapset otti muuton tosi hyvin. Ovat juosseet rappusissa ylös alas koko ajan ja Raksu on nauttinut kun on saanut olla pihalla ihan niin paljon kuin haluaa. Omien huoneiden myötä myös illat ovat olleet helppoja. Kaikki riehuminen on jäänyt pois kun ei ole sitä kanssariehujaa enää samassa huoneessa.

Paljon on vielä tehtävää vaikka asuinkerrokset ovatkin näennäisesti valmiita. Koukkuja seinille, hyllyjä kaappeihin, huonekaluja pitää koota… Tohinaa riittää joka ilta puolilleöin asti. Telkkariantennin puuttuminenkaan ei haittaa kun ei ehdi edes uutisia katsoa. Lapsia vähän harmittaa kun jää Pikku kakkonen väliin, mutta sitten katsotaan DVD:ltä pari jaksoa Pingua korvikkeeksi :)

Ja koska edellinen postaus oli kuvaton niin lisään tähän täytteeksi 5 vuotta sitten kännykameralla otetun kuvan meidän vanhasta rouvasta :)

Pistä mies asialle ja tee itse perässä...

2007-05-03T09:14:00.000+03:00

Tästä tapahtumasta on jo pari kuukautta aikaa, mutta se muistui mieleen kun pakkasin lankanyssäköitä muuttolaatikkoon. Mies oli lähdössä työmatkalle Vancouveriin ja minä tietysti kärtin lankaa tuliaisiksi. Mielessä oli joku ihanan ohut sukkalanka, jollaista ei täältä saa...

Minä: Voistiko käydä lankakaupassa siellä Vancouverissa ollessas? Googletin sulle jo pari liikettä ja niiden aukioloajat.
Mies: En tiedä ehdinkö juoksemaan lankakauppojen perässä.
Minä: Mikäs se teidän hotelli oli? Voin googlettaa sulle kartankin valmiiksi…
*armotonta googletusta…*
Minä: Hei tää lankakauppa on samassa korttelissa kun teidän hotelli. Kyllä sä sinne löydät. Tuo mulle sukkalankaa. Tässä on vielä nämä aukioloajat.

Puhelinkeskustelu miehen ja mun välillä pari päivää myöhemmin.
Mies: Kävin siellä lankakaupassa.
Minä: No ostitko mitään?
Mies: Joo, ostin. Mutta ne niiden sukkalangat oli sellaisia ohkasia. Ei niistä voi sukkia tehdä. Ostin sitten vähän paksumpaa ja väri jääköön yllätykseksi.
(Miehen mielestä villasukkia ei voi käyttää muuten kun saappaissa ja todella kovilla pakkasilla.)

Ja yllätys se väri oli: se lanka on neon-punaista! Mieskin totesi että se näytti kyllä vähän hillitymmältä siellä lankakaupassa. Paksuudeltaan se on seikaveikan luokkaa ja koostumukseltaan 100% villaa. Kuvaa ei nyt ole kun kamera on raksalla, mutta kuvitelkaa 80-lukua.

Tarinan opetus: Jos haluat tuliaisiksi lankaa, speksaa vähän tarkemmin millaista lankaa haluat.

Pointsit kuitenkin miehelle. Hän uskalsi käydä lankakaupassa ja vielä parin miespuolisen työkaverin kanssa :)

Maisemat vaihtuu

2007-04-30T15:19:00.000+03:00

Viime viikot on menty melkoista haipakkaa. Raksalla on oltu päivittäin lähes puoleenyöhön asti. (Kiitos mammalle ja mummulle lastenhoitoavusta!) Viikonloppuna tunteja kertyi 14 molempina päivinä. Nyt alkaa vihdoin pilkottamaan valoa tunnellin päässä: rakennustarkastaja kävi tänään ja saatiin muuttolupa! Jotain olennaista silti edelleen puuttuu, kuten suihku, portaiden kaiteet ja olkkarin lattia -> hommaa riittää vielä ennen ensi lauantaita, jolloin sitten muutetaan. Muuton jälkeen pitää vielä tehdä kellari valmiiksi ja kaikki ulkopuoliset työt + piha...

Sattuneesta syystä täällä ei blogata eikä tehdä käsitöitä vielä ainakaan viikkoon. Senkin jälkeen joutuu blogaamaan töistä, kun Sauli ja Pauli on niin kiireisiä. Viime muuton jälkeen jouduttiin odottamaan kuukausi ennenkuin bitit löysi meille.

Loppuun vielä kuva Tiitin jo ryytyneestä kevät piposta in action. Inspiraation on Modasta 1/07 (muistaakseni, käsityölehdet on jo pakattu...) Mallineuleena käytin kuitenkin Fifin kuviota koska siinä tulee reiät myös salmiakkikuvioiden kulmiin. Lankana tuossa on Novitan Olivia.

Hauskaa vappua ja olkaa ihmisiksi!

Arkistojen aarteita

2007-04-15T13:09:00.000+02:00

Kaivelin lapsille vähän ohuempia vaatteita kun nuo ilmatkin lämpeni. Räpsin samalla kuvia vanhoista tekeleistä. Tämän hupparin tein Raksulle ~vuosi sitten. Materiaali on jostakin viime vuosituhannelta, enkä oikein tiedä mitä se on. Toiselta puolelta se tuntuu fleeceltä ja toisella puolella on pieniä lenkkejä, niin kuin froteessa. Jätin tuon lenkkipuolen päällepäin, kun se näytti minusta paremmalta.

Tähti on applikoitu ikivanhasta takistani ryöstetystä fleecestä. Olin jo monta kertaa heittämässä sitä vanhaa takkia roskiin, mutta aina kaivoin sen takaisin käyttöön. Se oli jo niin räjähtäneen näköinen, että leikkasin tuon tähden keskeltä takakappaletta :) Sen jälkeen takki oli rehellisesti päässyt eläkkeelle. Kaavat on Novitasta 4/2003.

Tiitin fleecen ohje oli Ottobressä 4/2006. Tämän ompelin viime kesänä loman viimeisinä päivinä. Sain oikein ompelulomaa kun mies lähti lasten kanssa mökille että sain olla pari päivää rauhassa ennen töiden alkua. (Miehellä ollut keuhkokuume muutti lähes koko kesäloman työleiriksi...)

Tykkään Ottobren kaavoista paljon ja ne on aina millilleen. Ikinä ei ole ollut ongelmia kappaleiden yhteensovittamisessa. Osittain tästä syystä lopetin SK:n tilauksen viime syksynä. Toinen syy oli se että yli kymmenen vuoden tilauksen jälkeen alkoivat samat mallit toistua vähän liian usein.

Hmm. Johtuukohan mun näytön asetuksista että kuvat on näin pimeitä? Kamerassa on säädöt paikallaan ja tulostettuina nämä on kirkkaampia.

Jotain valmista pitkästä aikaa

2007-04-08T10:47:00.000+02:00

Raksakiireiden ohella on tullut jotain valmistakin. Nämä sukat tein jämälangoista ja ensi talven varalle. Tosin meille tulee lattialämmitys, mutta silti mulla palelee varpaat syyskuusta maaliskuuhun. Seiskaveikkaa 3,5 mm:n puikoilla. On jo melkoista peltiä kun mulla on muutenkin tiukka käsiala.

Raksun kummien tytär viettää tänään 4 vuotissyntymäpäiväänsä. Tein tuolle pikkuprinsessalle oman kruunun. Speksit on samat kuin edellisissäkin. Mallina tällä kertaa myyrä, joka osaa pysyä paikallaan paljon paremmin kuin nuo äidin kullannuput.

Koukulla on tällä hetkellä lapsen virkattu jakku uusimmasta Novitasta (malli 98). Musta on kyllä tullut jotenkin huolimaton lukija, kun tuonkin huomasin vasta viidennellä selailukerralla ja silloinkin ihan sattumalta.

Fysioterapeutti määräsi mulle rannetuen, mutta eiks se riitä että käytän sitä vaan töissä?

Takka korjattu ja arvonta suoritettu

2007-04-02T13:10:00.000+02:00

Kisa päättyy nyt!

Aluksi ajattelin että tämä on ihan liian helppo. Kaikki neulojat tuntuivat heti huomaavan nuo alimmat laatat, jotka pistivät omaankiin silmään. (Huomautuksena että yksikään insinööri-työkaveri ei huomannut kuvassa mitään outoa :)

Perjantaina Nunnauunin mies soitti käyneensä korjaamassa laattojen paikat. Hämmästys olikin suuri kun nuo alimmat laatat oli edelleen paikallaan mutta kolme ylintä riviä oli vaihtunut! 2 rakennusmiestä ja 2 nörttiä tuijoteli takkaa useita minuutteja, kunnes paikalle tullut sähkäri sanoi että noin sen kuuluukin olla. Lopulta löytyi niin paksu rautalanka että minäkin ymmärsin missä se virhe oli. Kuvassa se on ympyröity punaisella.

Nyt tausta on siis sellaista symmetristä epäsymmetriaa :)

Tehtävän vaikeusasteen huomioiden päätin lahjoa kahta kommentoijaa. Satunnaislukugeneraattori suosi Sannaa ja Veranoa. Pistäkää yhteystietoja tännepäin niin laitan jotain pientä postiin. Maili on moppikoira (miukumaukuhauhau) yahoo piste com

Missä vika?

2007-03-30T13:44:00.000+02:00

Tais käydä takan muuraajalle pieni kämmi... Etsi virhe kuvasta ja jätä kommentti. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan jotain pientä ja pörröistä.

Täsmennyksenä vielä että takan luukut on kyllä paikallaan tuolla toisella puolella :)

On ilmoja pidellyt...

2007-03-21T11:38:00.000+02:00

Hiljaista on ollut. Välillä ihan unohdan koko blogin olemassaolon. Raksa syö kaiken ajan ja vanha rasitusvamma ranteessa hidastaa neulomista. Ompelulle ei edelleenkään ole tilaa :( Työtkin tympii ja kahvitauot surffailen eri oppilaitosten sivuilla miettien mikä musta oikeasti tulisi isona. Onkohan tämä sitä kolmenkympinkriisiä?

Musta raglantakki valmistui vihdoin. Se on ihan sileätä mustaa ja Novitan Nallesta 3,5 mm:n puikoilla neulottu. Aivotonta, mutta juuri tuollaista olen kaivannut talvella kun ei t-paidalla tarkene töissä. Ainoa kikkailu on lyhennetyillä
kerroksilla tehty takakappaleen yläosa. Helmassa ja hihansuissa on päärmeet ja halusin tuohon kaulukseen samanlaisen ja noilla lyhennetyillä kerroksilla ei tarvinnut päätellä kaula-aukon reunaa, vaan sai jatkettua suoraan päärmevaraa. Lankaa meni keittiövaa'an mukaan 450 grammaa, mutta kyllä jouduin korkkaamaan neljännenkin kerän...

Lasten kevätpipot on muuttolaatikossa z paikassa x, joten oli pakko tehdä tuolle meidän kuumakallelle uusi pipo kun ilman lämpenivät näin nopeasti. Käytin pipoon Novitan Oliviaa, joka oli muuten ihan mukava tuttavuus, mutta yhdessä vihreässä kerässä oli 5 (!) solmua, joista ensimmäinen jo 25 senttiä kerän alusta. Kavennukset tuli tehtyä vähän liian tiheään kun olisi muuten mennyt pipo silmille. En jaksanut edes purkaa kun piti saada nopeasti valmiiksi ja pian siirrytään jo lippikseen.

Lopuksi vielä pientä sneak previewtä. Vihdoinkin alkaa pintamateriaalit loksahtamaan kohdilleen.

Satu meni kangaskauppaan

2007-03-04T15:11:00.000+02:00

Olipa taas pitkä blogaustauko. Lomailtiin lasten kanssa viikko synnyinseuduillani miehen ollessa työmatkalla. Loma tulikin tarpeeseen sillä leijonanosan valveillaoloajasta vie edelleenkin tämä:
Tuonne pitäisi muuttaa vappuna, mutta vähän näyttää siltä että urakoitsija käy vielä senkin jälkeen päivittäin naputtelemassa. Voi olla että tätä ahdasta vuokra-asumista jatkuu vielä kuukauden suunniteltua pidempään.

Helmikuun lopussa loppui myös saumurikurssi. Viimeiseksi valmiiksi työksi jäi trikoopaita itselleni. Tässä pientä esimakua, tarkempia kuvia sitten kun täältä löytyy yli 3-vuotias kuvaaja.
Kaikenkaikkiaan kurssi oli todella hyödyllinen. Valmista ei tullut paljoa, mutta tuli kokeiltua useita eri tekniikoita ja opittua kikkoja joista en osannut haaveillakaan. Lisäksi se 3½ tuntia viikossa ihan ikiomaa aikaa virkisti kyllä suunnattomasti ja auttoi jaksamaan talven pimeimmän ajan yli.

Oma "musta perusvillatakki" on nyt tässä vaiheessa. Vielä pitää tehdä se viimeinen nappilista valmiiksi ja ommella napit. Tämän piti valmistua jo lomalla mutta 13 vuoden tauon jälkeen hiidetty 10 km:n lenkki 27 vuotta vanhoilla suksilla aiheutti pari neulomatonta päivää...

...ja koska neuloa ei voinut, vierailin kangaskaupoissa useampaan otteeseen
Farkkua, raitatrikoota ja vähän normaalia leveämpää liituraitaa

Kukkia kesäksi: viskoosia ja vakosamettia

Retrotrikoota (70's bileet tiedossa), taftia ja stretch vakosamettia

Raitatrikoota vähän leveämmillä raidoilla ja kivikangasta

Tiitin 2 v. synttäreihin on enää vajaa 2 viikkoa aikaa ja piti tietysti ostaa tytölle kunnon juhlakengät. Noita on nyt käytetty päivittäin ja yöksikin ne otetaan sängynviereen :) Ei silti, tykkään noista itsekin niin paljon että ostaisin heti jos niitä tehtäisiin minunkin kokoisia.

Enää ei varpaita palele

2007-02-19T12:01:00.000+02:00

Kylläpä taas on vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Raksa pitää kiireisenä... Kodinkoneista tehtiin kaupat viikonloppuna ja nyt on (toivottavasti) jäljellä enää tapettien ja maalien valintaa. Oman varjonsa tälle projektille luo erään matkapuhelinvalmistajan yt-neuvottelut. Saas nähdä joudutaanko laittamaan tupa myyntiin heti sen valmistuttua...

Neulerintamallakin on melko hiljaista. Kun vääntää Nallesta mustaa sileää neuletakkia, tuppaa tuo motivaatio aina välillä katoamaan. Välipalana otin ensikosketukseni Huopaseen ja tein tossut uusimman Novitan ohjeella (ohje 60). Tässä tuotokseni ennen pesukonetta.

Ajattelin että eivät huovu ollenkaan kun tuntuivat niin paksuilta ja jäykiltä, mutta kyllä niistä ihan kunnon tossut tuli. Tuota aukkoa pitää vielä tuunata jollakin tapaa kun on aika kireä jalkaan laitettaessa. Koristeeksi virkkasin huovutettavat kukat, mutta ei niistä sen enempää... Samaan syssyyn voisin menettää neulahuovutusneitsyyteni ja koristella tossut joillakin kiekuroilla.

Mulla oli muuten onnekas viikonloppu: lotossa oli kolme oikein ja voitin blogiarvonnassa täällä!

Prinsessa nuhanenä ja prinssi joka ei syö herneitä

2007-02-08T18:10:00.000+02:00

Meillä on sitten siirrytty prinsessojen, ritarien ja lohikäärmeiden aikaan. Näillä paukkupakkasilla on ulkoilu jäänyt vähälle ja jotain aktiviteettia piti keksiä. Ommeltiin lasten kanssa roolileikkeihin kruunut. Raksu valitsi kruunujen värit ja helmet. Äiti hoiti ompelun ja Tiiti vei kaikki langanpätkät roskiin. Kuvittelin ottavani hienon kuvan mutta eihän nuo sähköjänikset pysy paikallaan. Kahdestakymmenestä kuvasta tämä oli se paras...

Speksejä: loimusametilla päällystettyä 1 cm:n paksuista vaahtomuovilevyä ja helmiä Sinellistä, Raksulla sinisiä ja Tiitillä violetteja.

Edit: vielä lähikuva kruunuista

Valmistuneita töitä

2007-02-06T21:14:00.000+02:00

Hiljaista on pidellyt, mutta on täällä jotain saatu aikaiseksi kiireistä ja käsivaivoista huolimatta. Pahoittelen kuvien surkeaa laatuua, mutta kuvausassari on työmatkalla... Lisäksi kun olen hakenut lapset hoidosta ja käynyt kaupassa ei päivänvalosta ole enää tietoakaan.

Shetland triangle (Wrap style kirjasta) tuli kuin tulikin valmiiksi juuri ennen dedistä. Tämä oli todella mukava työ. Mallikerran oppi nopeasti ja Kitten mohairin jälkeen ei aio enää koskeakaan Novitan Kid mohairiin. Lankaa meni ~1,5 kerää ja puikkoina oli vitoset. Tein mallikertoja ihan ohjeen mukaan ja tästä tuli juuri sopiva kaulalla pidettäväksi. Hartoille tämä on vähän nafti.

Tässä komeilee mun uusi ulkoilusetti. Pipo on seiskaveikkaa ja ihan peruspipo 4o,2n,2o,2n ribillä. Huivi on ZigZag huivi Scarf stylestä. Huiviin käytin yhden kerän samaista lankaa ja menee just passelisti kaksi kertaa kaulan ympäri.

Pakko saada kuvankäsittelyohjelma tälle koneelle!!!

Viikonlopun satoa

2007-01-30T20:58:00.000+02:00

Ei sitä ompeluaikaa sitten ollutkaan niin paljoa kuin haaveilin. Lauantai kului tehokkaasti raksa-asioilla, mutta onpahan nyt sitten kaikki kaakelit valittu ja halogeenien paikat merkattu kattoon. Kolmisen kuukautta vielä arvioituun muuttoon...

Sain kuitenkin aikaseksi mekon Tiitille. Ohje on Ottobre 1/2007 lehdestä. Malli osoittautui todella hyväksi ja näitä tulee tehtyä varmasti vielä pari lisää. (Varsinkin kun arvioin koon hatusta ja tämä on tytölle vielä ensi kesänä liian iso...)

Mekon lisäksi tein Raksulle ihan peruspaidan samanlaisesta pallotrikoosta mutta turkoosin värisenä. Siinä on jo päivän lounas rinnuksilla, joten kuva saa jäädä tulevaisuuden postauksiin. Sen sijaan kuva Kalorimetristä josta oli juttua edellisessä postauksessa.

Kylläpäs tuo salama tappaa värit tehokkaasti.

Kiirettä pukkaa

2007-01-26T22:19:00.000+02:00

Niin siinä sitten kävi että kun sain blogin pystyyn, niin perhe, työ, raksa ja harrastukset vie kaiken ajan. Tuskin olen ehtinyt ajatellakaan päivittämistä menneen viikon aikana. Tuntuu että kaikki illat on kulunut töissä tai rautakaupassa. Saldona on edelleen vain yksi tapetti koko taloon...

On täällä silti jotain saatu valmiiksikin. Viikolla tekaisin Knittyn kalorimetrin punaraitaisesta seiskaveikasta. Kuvia ei ole kun tuntuu että en ehdi kotiin valoisan aikaan ja tämä väliaikaisasumus on muutenkin niin pimeä.

Saumurikurssilla on harjoiteltu kaiken maailman tekniikoita ihan taskuihin ja halkioihin asti. Eilen tein ensimmäisen varsinaisen työn. Tiitille tuli kesämekko johon olen itse todella tyytyväinen. Kaavat piirsin itse ja jokainen sauma on tehty saumurilla. Helmassa on rullapäärme ja yläosa on kaksinkertainen. Kankaidenleikkuusta viimeisen piston ompeluun meni aika tarkkaan tunti. Näitä saisi sarjatuotantona varmaan kymmenen päivässä...

Lapset lähti mummun ja vaarin luo viikonlopuksi, joten toivottavasti sunnuntaina on lisää esiteltävää. Parit kaavat on jo piirretty ja kankaat ovat kutistuspesun jäljiltä kuivumassa. Mä olen todellakin kaivannut rauhallista ompeluaikaa. Tuntuu että torstaisin kurssin jälkeen ei saa edes unta kun ideat vaan pursuaa jostakin.

Noppamekko

2007-01-21T14:39:00.000+02:00

Raksakiireiden ja kipeän ranteen vuoksi ei ole mitään uutta valmistunutta esiteltävänä, mutta onneksi on vielä paljon näitä vanhoja esittelemättä.

Tämä mekko sai nimensä raitageneraattorina käytetystä nopasta. Multa löytyi jämälankoina kahta eri seiskaveikan punaista sävyä ja halusin tehdä Tiitille liivimekon kun tyttö kuitenkin istuu niin paljon lattialla. Tasaraitaa en halunnut ja kun kokeilin netin raitageneraattoria, en vaan saanut silmää miellyttäviä raitoja aikaiseksi. Lopulta päätin ottaa nopan avuksi ja näin mieskin pääsi mukaan luomisprosessiin. (Pyysin häntä aina heittämään noppaa kun oli aika vaihtaa väriä :) Ohje on jostakin 2005 loppuvuoden Kotiliedestä (muistaakseni). Vähän tuo on pitkä, mutta mahtuupa toivottavasti vielä ensi talvenakin. Kavennuskohdat näkyy vähän ikävästi tuon yhden tummanpunaisen raidan alareunassa. Jos tulee tehtyä vielä toinen samalla ohjeella kannattaa kiinnittää tuohon huomiota.

Historian siipien havinaa

2007-01-17T12:12:00.000+02:00

Näissä kuvissa ei ole mitään ihmeellistä. Ajattelin vaan laittaa muistiin että mitä sitä on tullut tehtyä. Nämä taitaa kaikki olla vuodelta 2005 ja ihan perusjuttuja.

Paitoja Raksulle. Olen siirtynyt melkein täysin raglan hihoihin lasten vaatteissa. Ne on niin paljon nopeampia tehdä. Harmittaa kun pojille ei oikein löydy mitään kivoja kuviollisia trikookankaita, pelkkää raitaa tai yksiväristä

Tämän tein Tiitille oman paidan jämäpaloista. Ihan pienet vaatteet tulee lähes ilmaiseksi, harmi vaan että tyttö on jo niin iso että enää ei jämät riitä.

Tämä essu on tehty ihan omasta päästä jostakin Anttilan kernistä. Tarkoitus oli tehdä vahakankaasta, mutta Marimekon liike oli jo kiinni ja tämä oli se toiseksi paras kuosi. Tällaisia tuli tehtyä useampikin kun olivat niin paljon näppärämpiä kuin perus ruokalaput.

Tästä kaikki alkoi

2007-01-16T10:49:00.001+02:00

Käsitöitä olen tehnyt aina mutta opiskelujen jälkeen työelämä vei mukanaan ja aikaa eikä inspiraatiota löytynyt. Syksyllä 2004 käsityölehdessä oli Jussi paidan ohje lapselle ja tokihan sellainen oli pakko tehdä. Itse ollaan Satakunnasta kotoisin, mutta mies on sydämeltään pohjalainen, joten hänellekin piti tuollainen vielä tikuttaa. (Onneksi pikkukakkonen meni 2 viikkoa yli lasketusta ajasta - sain tuon juuri valmiiksi ennen synnytystä.)

Sairaalaan otin sukkalangat mukaan ja sen jälkeen onkin ollut aina joku kudin kesken. Ompelukin on lisääntynyt jonkin verran, mutta pienten lasten kanssa tuo neulominen on yksinkertaisempaa kun voi tehdä pieniä pätkiä kerrallaan. (Mä muuten kudon ja neulon ihan sekaisin...)

Kuva on vähän huono, mutta paras mitä löytyi. Paita ei Raksulle enää mahdukkaan. Kuvasta voi myös päätellä että meidän isi on "kännykkäinsinööri".

Spiraalihuivi

2007-01-12T18:56:00.000+02:00

Tämä huivi oli vähällä muuttua ikuisuusprojektiksi. Aloittelin tätä syksyllä 2005. Kun olin oppinut mallikerran ulkoa alkoi kutominen maistua puulta. Musta mohair ja pimenevät syysillat ei oikein sopinut yhteen. Pakotin itseni aina yhden työn valmistuttua tekemään kaksi mallikertaa ja lopulta huhtikuussa 2006 tuo huivi valmistui.

Malli: oma
Lanka: Novita Kid mohair ~120 g
Puikot: 5 mm (muistaakseni)
Koko: 60 cm x 200 cm

Kerran tätä on tullut pidettyäkin. Tosin en muistanut kuinka paljon tuo Mohair oikeasti karvastaa. En voinut riisua huivia ollenkaan koska alla oleva vaaleanpunainen pusero näytti aivan turkilta! Ne oli lämpimät lakkiaiset...

Saumurikurssi, Ottobre ja muuta horinaa

2007-01-12T17:49:00.000+02:00

Eilen alkoi kansalaisopiston saumurikurssi. Oli tosi kiva ommella hyvässä seurassa. Nyt kun asutaan ahtaasti väliaikaisessa asunnossa, ei oikein olekaan muuta ompelumahdollisuutta kuin tuo 3 tuntia viikossa. Tuolta kurssilta haen lähinnä niksejä ja kikkakolmosia saumurin käyttöön. Tähän asti olen käyttänyt sitä lähinnä huolitteluun ja suoran sauman ompeluun. Aika vapaasti saa valita mitä tekee ja nyt ensimmäisellä kerralla ompelin vain harjoituskappaleita erilaisista kaula-aukoista. Ne ei tunnu koskaan onnistuvan pelkällä saumurilla, mutta viimeinen versio oli jo ihan kelpo kaulus.

Uuden Ottobre lehden kaappasin mukaan kauppareissulla. Sen verran selasin kaupassa että siellä oli aivan ihanan mekon ohje. Niitä pitää tehdä Tiitille kesäksi parikin kappaletta. Raksulle on vähän hankalampi löytää ohjeita kun tuntuu että pojille on aina niitä perushousuja ja paitoja. Lisäksi Raksusta on jo tullut vähän nirso ja kaikki äitin tekemät vaatteet ei enää kelpaakaan. (Ei sen puoleen kaupasta ostetutkaan jos ei ole itse ollut mukana valkkaamassa.)

Neulerintamalla tapahtuu hidasta edistystä. Shetland triangle odottaa viimeistä kaaviota ja pingotusta. Pian pitäisi saada sekin tehtyä kun sitä tarvitaan häissä jo kolmen viikon kuluttua. Lisäksi olen jo kauan kaivannut mustaa ihan perusvillatakkia työkäyttöön t-paitojen päälle. Aikataulut on niin kireitä että en ehtinyt kaupunkiin ja hain sitten Vaparista vaan mustaa Nallea.

Raksallakin tapahtuu: nyt on tiilikatto pään päällä ja keittiökalusteet valittu. Vielä 109 päivää arvioituun muuttoon...

Odessa

2007-01-06T21:37:00.000+02:00

Tämä pipo on ensimmäinen tämän vuoden valmistunut työ. Tosin se on aloitettu jo joulukuun puolella. Nyt vois jo talvi tulla...

Malli: Odessa
Lanka: Sandnes Smart ja Kitten mohair yhdessä
Puikot: 3,5 mm
Helmet: jotain pieniä ja pyöreitä Sinellista

Helmien pujottaminen ja kuljettaminen langassa oli yhtä tuskaa koska kaksi lankaa yhdessä on jo aika paksua noille valkkaamilleni helmille. Puikotkin oli aika pienet suhteessa lankaan, mutta halusin nimenomaan paksun ja tiiviin talvipipon. Pituutta lisäsin muutaman sentin, koska tykkään syvälle tulevista pipoista. (Ei tartte pitää pipoa ja korvalappuja yhdessä, mulla on helposti palelevat korvat :)

Tyytyväinen olen. Mieskin väittää että sopii mulle. Väri vähän arveluttaa, mutta ehkä siihen tottuu. Jos ei tule pidettyä niin aina voin antaa sen äitille, joka ihasteli sitä jo keskeneräisenä.

Tiitin mekko

2007-01-05T18:26:00.000+02:00

Lisäilen näitä arkistojen aarteita sitä mukaa kun aikaa riittää ja tulee sopivia kuvia vastaan.

Viime vuoden lokakuussa tajusin että tytölle pitää saada uusi mekko päiväkodin valokuvaukseen, koska kaikki vanhat oli ihan tylsiä/liian pieniä. Valokuvauksen ajankohta oli kyllä tiedossa jo useita viikkoja etukäteen, mutta tietysti se tekeminen piti aloittaa vasta kolmea päivää aiemmin. Mies oli tuolloin vielä työmatkalla eli ompeluaikaa oli vasta illalla lasten jo mentyä nukkumaan.

Ohje on Ottobre 4/2006 lehdestä. Pitää kyllä sanoa että nuo Ottobren ohjeet on just eikä melkein. Mitään ongelmia ei ollut. Piilovetoketjukin onnistui ensimmäisellä kerralla, vaikka aiemmin en ole niitä laittanut enkä edes omista ko. tarkoitukseen tehtyä paininjalkaa. Olen ihan tyytyväinen tähän mekkoon. Kuvassa se on kyllä jo sopivasti rypyssä :)

Moda 1/2007

2007-01-03T19:30:00.000+02:00

Uusi Moda kolahti tänään postiluukusta. Parin vilkaisun jälkeen mielenkiintoisimmilta vaikuttivat mallit

2 - lapasia ei voi koskaan olla liikaa
4 - slipoverin malli on jo pitkään ollut haussa, tässä ihan varteenotettava vaihtoehto
13 - yksinkertaisuudessaan kiehtova pusero, ehkä kuitenkin aavistuksen pidempänä
18 - sopisi tuolle ukolle, mutta on niin lämminverinen että ei villapaitoja kaipaa
35 - missasin 90-luvun alussa olleen norjalaisneuleboomin, olisiko nyt aika?
53 - vinkeät sukat
66 - pitsi&palmikkovillatakki, ei ehkä ihan mun tyyliä mutta nätti

Ihan mukava numero, ei mitenkään hätkähdyttävä mutta ihan mukava...

Alkurysäys

2007-01-03T15:23:00.000+02:00

Tästä se alkaa. Käsitöitä on tullut tehtyä jo vuosikaudet, mutta niitä ei ole arkistoitu mitenkään. Josko tänne saisi laitettua kuvia valmistuneista töistä ja satunnaisista arkistojen aarteistakin. Neulominen ja ompelu ovat lähinnä sydäntäni, mutta välillä tulee tehtyä ristiretkiä muihinkin tekniikoihin.

2 lasta, mies, koira, palkkatyö ja rakentaminen pitävät huolen siitä että liian usein ei tule päivitettyä :)