Villaa ylle

Otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin Raksun haalariin sen vetoketjun kun Pekka lupasi jo yöpakkasia. Mä en kyllä osaa kiinnittää vetskaria siististi neuleeseen. Tai mun ongelma taitaa olla se että reunassa on aina 1-2 löysää silmukkaa, jotka normaalisti saa piilotettua saumanvaraan. Kuvassa on vielä Tiitinkin haalari joka on tehty viime talvena. Ohje molempiin on Novitan talvi 2004 lehdestä.


Raksun haalari on Nallea ja sitä kului 120 cm kokoon 490 grammaa. Värit on Raksun itsensä valitsemat ja raidat generaattorista. Tätä varten ostin muuten elämäni ensimmäiset Additkin. Harmi vaan että kaupassa oli ainoastaan bambuisia, joista en niin kauheasti välitä. Pakko oli kuitenkin ne ostaa kun olin piristyksen tarpeessa :) Tiitin haalari on tehty 7-veikan karkkivärisistä raitalangoista (2 kerrosta vuorotellen kumpaakin) ja sillä on painoa 458 grammaa ja koko muistaakseni 90 cm.

Sairastuvalta päivää

Mikä kumma siinä on että asiat ei voi koskaan mennä ihan putkeen? Heti kun tyttö sai terveen paperit niin sairastuin itse :( Melkein kuukausi saikkua nyt takana ja ensi maanantaina menen kokeilemaan josko työnteko jo onnistuisi. Valmistuneita töitä on tasan nolla vaikka nyt ei voi syyttää edes ajanpuutetta kun lapset on kuitenkin ollut hoidossa päivisin. Raksun villahaalarista puuttuu vielä vetoketju ja Tiitin villatakista napit. Kuka jaksaisi viimeistellä nuo?

Lankoja en ole viimeaikoina ostellut, mutta kangasta sitäkin enemmän. Pitää nääs kerätä varastoa kun tilasin uuden ompelukoneen. Harmi vaan että se ei taida ehtiä perille enää tällä viikolla. Mieskin lähtee vielä ensi viikoksi työmatkalle -> ei ehdi iltaisinkaan tekemään mitään.

Tiistaina alkoi kansalaisopiston kankaanpainanta kurssi ja tässä olisi ekat aikaansaannokset. Sininen on tehty aurinkotekniikalla ja Raksu jo ilmoitti että tuosta sinisestä tulee sitten hänelle kirjastokassi.


Vihreä on painettu seulan ja raakelin avulla. Vähän on ärtsyt värit mutta kun ei saanut itse valita... Tämä päätynee ihan vaan mallitilkuksi mun tekniikka-kansioon.

Äidiltä tyttärelle

Tänä vuonna kesälomaa on vietetty rennoissa merkeissä mökeillä ja mummoloissa. Ystäviä on nähty ja iltoja istuttu kaikessa rauhassa. Vähän on laiteltu kotona paikkoja kuntoon ja tilattu kirjoja netistä...


Olen ihan heikkona ompeluohje kirjoihin. Näitä tulee hankittua aina jos kirjasta löytyy niksejä jotka ei ole ennestään tuttuja. Power sewing on ihan hyvä ohjekirja, mutta välillä nyppii kun kirjoittaja mainostaa omia kaavojaan lähes joka aukeamalla. Favorite socks tuskin esittelyjä kaipaa. Kivilattia syö villasukkia aika haipakkaa ja syksy on jo tulossa. Sew what? Skirts kirja on kertakaikkiaan ihana ja inspiroiva. Kirjan ohjeilla saa hameet juuri omien mittojen mukaan ja kauniit kuvat on aina plussaa :)


Kotikotoa tarttui matkaan minun vanha nukensänkyni. Petivaatteet on kadonnut jo aikoja sitten joten ei sitten auttanut muu kuin nostaa se vanhuudenhöperö singeri pöydälle ja ryhtyä puuhaan.


Tilkkutäkki pin-wheel blokkia käyttäen
Koko: 58 cm x 58 cm
Kankaat: arkistojen syövereistä
Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen vaikka viimeksi olen tilkkutöitä tehnyt tasan 10 vuotta sitten. Olin aikoinaan vaihto-oppilaana USA:ssa ja isäntäperheeni äiti teki aivan mahtavan upeita tilkkutöitä. Niitä tuli silloin tehtyä vähän liikaa. Pitkästä aikaa tuntui kyllä mukavalta tällainenkin näpertäminen. Värit ei oikein mätsää tuohon sänkyyn, mutta halusin käyttää varastokankaita. Sänky saanee uuden värin jahka Tiitin oma sänky on ensin hiottu ja maalattu.


Kauniita unia vauva. (Kyllä, vain kaksi D-insinööriä voi saada näin mielikuvituksettoman lapsen: nuken nimi on vauva, nallen nimi on nallukka ja koiran nimi on koira :)

Niin ja ihan itselle muistiin: 24.7. Raksu heitti apupyörät nurkkaan.

Seitsemän asiaa minusta

Tässä minun panokseni

1. Rakastan exceliä. Mielestäni kaiken voi excelöidä. Loman aloitin viettämällä iltaa Suuri Käsityölehti arkistojen kanssa ja merkkaamalla jokaisen ehkä toteutettavan mallin exceliin. Nyt voin filtteröidä taulukosta esim. kaikki minua kiinnostavat housujen kaavat ja saan kätevästi mm. vuosikerran, lehden numeron ja sivunumeron. Ei enää loputonta selailua :) Tässä urakassa pääsin tosin vasta vuoteen 2001...

2. En osaa näyttää tunteitani vieraille ihmisille. Vietettiin Tiitin kanssa neljä päivää TAYS:n lastenosastolla koska toukokuinen sairaus alkoi taas oireilemaan. Jutellessani hoitajien ja lääkäreiden kanssa olin insinöörimäisen rationaalinen ja rauhallinen vaikka sisimmässäni olin aivan tolaltani. (Onneksi luuydinnäytteellä saatiin kuitenkin pahanlaatuiset sairaudet suljettua pois ja nyt taas seuraillaan tilannetta.)

3. Opiskeluaikoina eräs opiskelutoverini sanoi minulle että en voi käyttää hameita, koska minulla on niin paksut jalat. Vuosia kuljin pelkästään housuissa, tai nilkkoihin asti ylettyvissä hameissa. Tänä kesänä jokin napsahti ja tajusin että vaikka jalat olisi kanadanmännyt, voin silti pitää lyhyttä hametta. Tässä lopputulos. Siitäs sait RM!!!

Tähän tulee kuva kunhan tuo mies kömpii sängystä ylös...
Malli: ihan simppeli A-linjainen ja vinoon leikattu
Kangas: Eurokankaan alelaarista, ohuehkoa lycratrikoota

4. Viisi vuotta sitten kirjoitin diplomityöni alkusanoja. Kenties tuo tai lähestyvä kolme ja nolla ajoi minut hetkelliseen mielenhäiriöön ja kävin yliopistolla pääsykokeissa. Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä ilmoittautumassa läsnäolevaksi...

5. En osaa nukkua yksin. Mies oli polttareilla viimeyönä. Minä kuuntelin ääniä ja makasin hiljaa sängyssä. Uni tuli vasta sitten kun mies oli tullut kotiin. Olo on hieman tokkurainen kolmen tunnin yöunien jälkeen.

6. Olen aina ollut kiltti. Elämäni pahin kapina taitaa olla kohta 4 :) En ole koskaan kiroillut äitini kuullen. Ääntäni korotan vain lapsille ja koiralle. Uusia naapureita ja työtovereita hämmästyttää ja kummastuttaa kun sanon meneväni Stadionille katsomaan jaksaako sedät vielä heilua :) Musiikkimakuni on saanut paljon muitakin vaikutteita kahdesta isoveljestä...

7. Opettelin syömään puuroa vuosi sitten kun Raksu alkoi ihmettelemään miksi äiti ei koskaan syö puuroa. Nykyään pystyn syömään jo kokonaisen Elovena hetki pussin pidättelemällä oksennusrefleksiä. Puuro on kyllä maultaan ihan jees mutta rakenne (ja sen ajattelu) saa minut kakomaan. Ja tämä tuli mieleen ihan siitä syystä että lapset tuossa kiljuu aamupalaa :)

Haikeutta ilmassa

Ottaa päähän. Mun uskollinen ystäväni vetelee viimeisiään. 12 vuotta kuljettiin yhdessä. Matkan varrella on ollut kaikenlaisia ryppyjä ystävyydessämme, mutta nyt ei onnistu enää tavallinen siksak-ommelkaan. Ehkä mun pitää vaan osata päästää irti. Viimeisillä voimillaan Singerini sai rutistettua vielä shortsit Tiitille. Nämä ei ikävä kyllä läpäisseet laadunvalvontaa vaan joutunevat yöpukuhyllylle.


Onneksi toisessa uskollisessa ystävässä riittää vielä virtaa vaikka huomenna tulee jo 11 vuotta mittariin. Hyvää juhannusta ja muistakaa turvavyö ja pelastusliivit!

Neuleblääh

Nyt on menossa jokinsortin neuleblääh. Mikään keskeneräinen ei kiinnosta, eikä mikään uusikaan inspiroi. Liekö osansa jo loppuneilla helteillä vai sillä että ei tuo Tiiti sittenkään saanut vielä terveen papereita. Labrassa ravaaminen jatkuu.

Viime perjantaina oli firman kesäjuhlat ja sitten seuraavana päivänä kaivoin ompelukoneen naftaliinista. Toista kertaa en yritä suoria tikkauksia dagen efterin kourissa. Onneksi ei sentään tarvinut purkaa, koska kangas oli kirjavaa ja antaa vähän anteeksi. Lopputuloksena oli caprit Tiitille. Ohje on Ottbre:n numerosta 2/2005. Mallin leikkaukset ja tikkaukset pääsisivät kyllä paremmin oikeuksiinsa yksivärisessä kankaassa, mutta jos innostus iskee klo 18:30 lauantaina, on mentävä sillä mitä kaapista löytyy… Johtopäätös: kangasvarastoa on täydennettävä ja pikaisesti!


Tiiti innostui oikein poseeraamaan :)


Koneet on lojunut viikonlopusta asti tuossa keittiön pöydällä. Josko se ompelupöytä tulisi hankittua nopeampaa tällä tavalla :) Pari trikoota odottaa vielä leikkuuta olkkarin puolella. Niistä olisi tarkoitus tehdä lapsille shortsit ja itselle kesähame. Raksulle ostin verhokankaankin, mutta eihän meillä ole vielä yhtäkään tankoa koko talossa. Kellarin viimeinen nurkka valmistunee huomenna ja sitten pääsee taas purkamaan laatikoita. Jei!

Jos joku näkee mun neuleinnostusta jossakin, niin sen vois pistää postissa tännepäin. Ja mieluiten ennen juhannusta, kun noita ompeluvermeitä on vaikeampi ottaa reissuun mukaan…

Täällä taas

Sauli ja Pauli löysivät monien mutkien jälkeen vihdoin meillekin. Enpä ole ennen tajunnutkaan kuinka riippuvainen olen netistä. Varsinkin kun viime viikkoina olen ollut töissä aika satunnaisesti enkä ole päässyt surffaamaan edes työnantajan piikkin.

Käsityöpuolella olen käyttänyt lähinnä rälläkkää, sirkkeliä ja erilaisia porakoneita. Ihan vaivihkaa on kuitenkin valmistunut Tiitin virkattu jakku. Ohje on Kesä/2007 Novitasta hyvin pienin muutoksin.


Kinnitykseksi laitoin hakaset jotka ovat perintöä jostakin 70-luvulta.



Ideoita risteilee päässä niin paljon että öisin ei saa nukuttua. Ihan hirveää kun ei ole aikaa toteuttaa kaikkia. Luonnosvihko täyttyy kovaa vauhtia, mutta sitten kun olisi aikaa, ei mikään tunnukaan enää hyvältä idealta.

Pitkän harkinnan jälkeen puikoille kuitenkin pääsi neuletakki Tiitille. Olen intarsia-neitsyt, joten päätin aloittaa jollakin söpöllä ja selkeällä kuviolla. Excelillä viilasin tällaisen mukamas-Kittyn, jonka on tarkoitus koristaa takin takakappaletta. Pian ollaankin jo kainaloissa menossa.



************************************************************************************

Paljon on muutakin mahtunut kolmeen viikkoon ilman nettiä:

Tapahtunutta

* Rakennunspölyn siivoamista (kirjaimellisesti joka päivä)
* Eka kylpy ikiomassa ammeessa (ja toinen ja kolmas ja neljäs…)
* Raksu saavutti 4 vuoden iän ja synttäreitä juhlittiin kolmeen otteeseen
* 3 työmatkaa
* Tiitin vakavahko sairastuminen ja nopea paraneminen (sisältäen ~10 tuntia lääkärien ja labrojen odotushuoneissa ilman neuletta…)

Ostettua

* 600 grammaa lankaa
* 6 metriä kangasta (lapsille kesävaatteita – ehkä ensi kesäksi)
* Uudet menopelit miehelle ja mulle
* Farkut joita ei tarvinnut lyhentää!!! (Tämän mahdollisti Lindexin Short mallisto)

Saatua

* 750 grammaa lankaa
* 42 pussia kool aidia
* The Incredibles t-paidat koko perheelle :) (Tai siis miehellä oli jo ennestään, nyt me muutkin saatiin)

Kivilattia 1 - Arabia 0

Viikonloppuna muutettiin uuteen kotiin. Tuntuu ihan uskomattomalta että se vihdoinkin on totta. Vuosi sitten talon kohdalla oli 6 metriä syvä kuoppa. Rakennusaika oli todella rankaa ja paniikkinappulan painaminenkin kävi mielessä pari kertaa. Vielä en osaa ajatella että tämä on meidän koti. Tuntuu ihan hassulta katsella omia huonekaluja täällä.

Lapset otti muuton tosi hyvin. Ovat juosseet rappusissa ylös alas koko ajan ja Raksu on nauttinut kun on saanut olla pihalla ihan niin paljon kuin haluaa. Omien huoneiden myötä myös illat ovat olleet helppoja. Kaikki riehuminen on jäänyt pois kun ei ole sitä kanssariehujaa enää samassa huoneessa.

Paljon on vielä tehtävää vaikka asuinkerrokset ovatkin näennäisesti valmiita. Koukkuja seinille, hyllyjä kaappeihin, huonekaluja pitää koota… Tohinaa riittää joka ilta puolilleöin asti. Telkkariantennin puuttuminenkaan ei haittaa kun ei ehdi edes uutisia katsoa. Lapsia vähän harmittaa kun jää Pikku kakkonen väliin, mutta sitten katsotaan DVD:ltä pari jaksoa Pingua korvikkeeksi :)

Ja koska edellinen postaus oli kuvaton niin lisään tähän täytteeksi 5 vuotta sitten kännykameralla otetun kuvan meidän vanhasta rouvasta :)