Haikeutta ilmassa

Ottaa päähän. Mun uskollinen ystäväni vetelee viimeisiään. 12 vuotta kuljettiin yhdessä. Matkan varrella on ollut kaikenlaisia ryppyjä ystävyydessämme, mutta nyt ei onnistu enää tavallinen siksak-ommelkaan. Ehkä mun pitää vaan osata päästää irti. Viimeisillä voimillaan Singerini sai rutistettua vielä shortsit Tiitille. Nämä ei ikävä kyllä läpäisseet laadunvalvontaa vaan joutunevat yöpukuhyllylle.


Onneksi toisessa uskollisessa ystävässä riittää vielä virtaa vaikka huomenna tulee jo 11 vuotta mittariin. Hyvää juhannusta ja muistakaa turvavyö ja pelastusliivit!

Neuleblääh

Nyt on menossa jokinsortin neuleblääh. Mikään keskeneräinen ei kiinnosta, eikä mikään uusikaan inspiroi. Liekö osansa jo loppuneilla helteillä vai sillä että ei tuo Tiiti sittenkään saanut vielä terveen papereita. Labrassa ravaaminen jatkuu.

Viime perjantaina oli firman kesäjuhlat ja sitten seuraavana päivänä kaivoin ompelukoneen naftaliinista. Toista kertaa en yritä suoria tikkauksia dagen efterin kourissa. Onneksi ei sentään tarvinut purkaa, koska kangas oli kirjavaa ja antaa vähän anteeksi. Lopputuloksena oli caprit Tiitille. Ohje on Ottbre:n numerosta 2/2005. Mallin leikkaukset ja tikkaukset pääsisivät kyllä paremmin oikeuksiinsa yksivärisessä kankaassa, mutta jos innostus iskee klo 18:30 lauantaina, on mentävä sillä mitä kaapista löytyy… Johtopäätös: kangasvarastoa on täydennettävä ja pikaisesti!


Tiiti innostui oikein poseeraamaan :)


Koneet on lojunut viikonlopusta asti tuossa keittiön pöydällä. Josko se ompelupöytä tulisi hankittua nopeampaa tällä tavalla :) Pari trikoota odottaa vielä leikkuuta olkkarin puolella. Niistä olisi tarkoitus tehdä lapsille shortsit ja itselle kesähame. Raksulle ostin verhokankaankin, mutta eihän meillä ole vielä yhtäkään tankoa koko talossa. Kellarin viimeinen nurkka valmistunee huomenna ja sitten pääsee taas purkamaan laatikoita. Jei!

Jos joku näkee mun neuleinnostusta jossakin, niin sen vois pistää postissa tännepäin. Ja mieluiten ennen juhannusta, kun noita ompeluvermeitä on vaikeampi ottaa reissuun mukaan…

Täällä taas

Sauli ja Pauli löysivät monien mutkien jälkeen vihdoin meillekin. Enpä ole ennen tajunnutkaan kuinka riippuvainen olen netistä. Varsinkin kun viime viikkoina olen ollut töissä aika satunnaisesti enkä ole päässyt surffaamaan edes työnantajan piikkin.

Käsityöpuolella olen käyttänyt lähinnä rälläkkää, sirkkeliä ja erilaisia porakoneita. Ihan vaivihkaa on kuitenkin valmistunut Tiitin virkattu jakku. Ohje on Kesä/2007 Novitasta hyvin pienin muutoksin.


Kinnitykseksi laitoin hakaset jotka ovat perintöä jostakin 70-luvulta.



Ideoita risteilee päässä niin paljon että öisin ei saa nukuttua. Ihan hirveää kun ei ole aikaa toteuttaa kaikkia. Luonnosvihko täyttyy kovaa vauhtia, mutta sitten kun olisi aikaa, ei mikään tunnukaan enää hyvältä idealta.

Pitkän harkinnan jälkeen puikoille kuitenkin pääsi neuletakki Tiitille. Olen intarsia-neitsyt, joten päätin aloittaa jollakin söpöllä ja selkeällä kuviolla. Excelillä viilasin tällaisen mukamas-Kittyn, jonka on tarkoitus koristaa takin takakappaletta. Pian ollaankin jo kainaloissa menossa.



************************************************************************************

Paljon on muutakin mahtunut kolmeen viikkoon ilman nettiä:

Tapahtunutta

* Rakennunspölyn siivoamista (kirjaimellisesti joka päivä)
* Eka kylpy ikiomassa ammeessa (ja toinen ja kolmas ja neljäs…)
* Raksu saavutti 4 vuoden iän ja synttäreitä juhlittiin kolmeen otteeseen
* 3 työmatkaa
* Tiitin vakavahko sairastuminen ja nopea paraneminen (sisältäen ~10 tuntia lääkärien ja labrojen odotushuoneissa ilman neuletta…)

Ostettua

* 600 grammaa lankaa
* 6 metriä kangasta (lapsille kesävaatteita – ehkä ensi kesäksi)
* Uudet menopelit miehelle ja mulle
* Farkut joita ei tarvinnut lyhentää!!! (Tämän mahdollisti Lindexin Short mallisto)

Saatua

* 750 grammaa lankaa
* 42 pussia kool aidia
* The Incredibles t-paidat koko perheelle :) (Tai siis miehellä oli jo ennestään, nyt me muutkin saatiin)

Kivilattia 1 - Arabia 0

Viikonloppuna muutettiin uuteen kotiin. Tuntuu ihan uskomattomalta että se vihdoinkin on totta. Vuosi sitten talon kohdalla oli 6 metriä syvä kuoppa. Rakennusaika oli todella rankaa ja paniikkinappulan painaminenkin kävi mielessä pari kertaa. Vielä en osaa ajatella että tämä on meidän koti. Tuntuu ihan hassulta katsella omia huonekaluja täällä.

Lapset otti muuton tosi hyvin. Ovat juosseet rappusissa ylös alas koko ajan ja Raksu on nauttinut kun on saanut olla pihalla ihan niin paljon kuin haluaa. Omien huoneiden myötä myös illat ovat olleet helppoja. Kaikki riehuminen on jäänyt pois kun ei ole sitä kanssariehujaa enää samassa huoneessa.

Paljon on vielä tehtävää vaikka asuinkerrokset ovatkin näennäisesti valmiita. Koukkuja seinille, hyllyjä kaappeihin, huonekaluja pitää koota… Tohinaa riittää joka ilta puolilleöin asti. Telkkariantennin puuttuminenkaan ei haittaa kun ei ehdi edes uutisia katsoa. Lapsia vähän harmittaa kun jää Pikku kakkonen väliin, mutta sitten katsotaan DVD:ltä pari jaksoa Pingua korvikkeeksi :)

Ja koska edellinen postaus oli kuvaton niin lisään tähän täytteeksi 5 vuotta sitten kännykameralla otetun kuvan meidän vanhasta rouvasta :)

Pistä mies asialle ja tee itse perässä...

Tästä tapahtumasta on jo pari kuukautta aikaa, mutta se muistui mieleen kun pakkasin lankanyssäköitä muuttolaatikkoon. Mies oli lähdössä työmatkalle Vancouveriin ja minä tietysti kärtin lankaa tuliaisiksi. Mielessä oli joku ihanan ohut sukkalanka, jollaista ei täältä saa...

Minä: Voistiko käydä lankakaupassa siellä Vancouverissa ollessas? Googletin sulle jo pari liikettä ja niiden aukioloajat.
Mies: En tiedä ehdinkö juoksemaan lankakauppojen perässä.
Minä: Mikäs se teidän hotelli oli? Voin googlettaa sulle kartankin valmiiksi…
*armotonta googletusta…*
Minä: Hei tää lankakauppa on samassa korttelissa kun teidän hotelli. Kyllä sä sinne löydät. Tuo mulle sukkalankaa. Tässä on vielä nämä aukioloajat.

Puhelinkeskustelu miehen ja mun välillä pari päivää myöhemmin.
Mies: Kävin siellä lankakaupassa.
Minä: No ostitko mitään?
Mies: Joo, ostin. Mutta ne niiden sukkalangat oli sellaisia ohkasia. Ei niistä voi sukkia tehdä. Ostin sitten vähän paksumpaa ja väri jääköön yllätykseksi.
(Miehen mielestä villasukkia ei voi käyttää muuten kun saappaissa ja todella kovilla pakkasilla.)

Ja yllätys se väri oli: se lanka on neon-punaista! Mieskin totesi että se näytti kyllä vähän hillitymmältä siellä lankakaupassa. Paksuudeltaan se on seikaveikan luokkaa ja koostumukseltaan 100% villaa. Kuvaa ei nyt ole kun kamera on raksalla, mutta kuvitelkaa 80-lukua.

Tarinan opetus: Jos haluat tuliaisiksi lankaa, speksaa vähän tarkemmin millaista lankaa haluat.

Pointsit kuitenkin miehelle. Hän uskalsi käydä lankakaupassa ja vielä parin miespuolisen työkaverin kanssa :)

Maisemat vaihtuu

Viime viikot on menty melkoista haipakkaa. Raksalla on oltu päivittäin lähes puoleenyöhön asti. (Kiitos mammalle ja mummulle lastenhoitoavusta!) Viikonloppuna tunteja kertyi 14 molempina päivinä. Nyt alkaa vihdoin pilkottamaan valoa tunnellin päässä: rakennustarkastaja kävi tänään ja saatiin muuttolupa! Jotain olennaista silti edelleen puuttuu, kuten suihku, portaiden kaiteet ja olkkarin lattia -> hommaa riittää vielä ennen ensi lauantaita, jolloin sitten muutetaan. Muuton jälkeen pitää vielä tehdä kellari valmiiksi ja kaikki ulkopuoliset työt + piha...

Sattuneesta syystä täällä ei blogata eikä tehdä käsitöitä vielä ainakaan viikkoon. Senkin jälkeen joutuu blogaamaan töistä, kun Sauli ja Pauli on niin kiireisiä. Viime muuton jälkeen jouduttiin odottamaan kuukausi ennenkuin bitit löysi meille.

Loppuun vielä kuva Tiitin jo ryytyneestä kevät piposta in action. Inspiraation on Modasta 1/07 (muistaakseni, käsityölehdet on jo pakattu...) Mallineuleena käytin kuitenkin Fifin kuviota koska siinä tulee reiät myös salmiakkikuvioiden kulmiin. Lankana tuossa on Novitan Olivia.

Hauskaa vappua ja olkaa ihmisiksi!

Arkistojen aarteita

Kaivelin lapsille vähän ohuempia vaatteita kun nuo ilmatkin lämpeni. Räpsin samalla kuvia vanhoista tekeleistä. Tämän hupparin tein Raksulle ~vuosi sitten. Materiaali on jostakin viime vuosituhannelta, enkä oikein tiedä mitä se on. Toiselta puolelta se tuntuu fleeceltä ja toisella puolella on pieniä lenkkejä, niin kuin froteessa. Jätin tuon lenkkipuolen päällepäin, kun se näytti minusta paremmalta.

Tähti on applikoitu ikivanhasta takistani ryöstetystä fleecestä. Olin jo monta kertaa heittämässä sitä vanhaa takkia roskiin, mutta aina kaivoin sen takaisin käyttöön. Se oli jo niin räjähtäneen näköinen, että leikkasin tuon tähden keskeltä takakappaletta :) Sen jälkeen takki oli rehellisesti päässyt eläkkeelle. Kaavat on Novitasta 4/2003.

Tiitin fleecen ohje oli Ottobressä 4/2006. Tämän ompelin viime kesänä loman viimeisinä päivinä. Sain oikein ompelulomaa kun mies lähti lasten kanssa mökille että sain olla pari päivää rauhassa ennen töiden alkua. (Miehellä ollut keuhkokuume muutti lähes koko kesäloman työleiriksi...)

Tykkään Ottobren kaavoista paljon ja ne on aina millilleen. Ikinä ei ole ollut ongelmia kappaleiden yhteensovittamisessa. Osittain tästä syystä lopetin SK:n tilauksen viime syksynä. Toinen syy oli se että yli kymmenen vuoden tilauksen jälkeen alkoivat samat mallit toistua vähän liian usein.

Hmm. Johtuukohan mun näytön asetuksista että kuvat on näin pimeitä? Kamerassa on säädöt paikallaan ja tulostettuina nämä on kirkkaampia.

Jotain valmista pitkästä aikaa

Raksakiireiden ohella on tullut jotain valmistakin. Nämä sukat tein jämälangoista ja ensi talven varalle. Tosin meille tulee lattialämmitys, mutta silti mulla palelee varpaat syyskuusta maaliskuuhun. Seiskaveikkaa 3,5 mm:n puikoilla. On jo melkoista peltiä kun mulla on muutenkin tiukka käsiala.

Raksun kummien tytär viettää tänään 4 vuotissyntymäpäiväänsä. Tein tuolle pikkuprinsessalle oman kruunun. Speksit on samat kuin edellisissäkin. Mallina tällä kertaa myyrä, joka osaa pysyä paikallaan paljon paremmin kuin nuo äidin kullannuput.

Koukulla on tällä hetkellä lapsen virkattu jakku uusimmasta Novitasta (malli 98). Musta on kyllä tullut jotenkin huolimaton lukija, kun tuonkin huomasin vasta viidennellä selailukerralla ja silloinkin ihan sattumalta.


Fysioterapeutti määräsi mulle rannetuen, mutta eiks se riitä että käytän sitä vaan töissä?