Samaa kuin aina ennenkin

Joku ihme tauti kaatoi mut sänkyyn lähes viikoksi, mutta nyt näyttää taas virtaa riittävän. Tänään olenkin leiponut koko päivän Raksun 5-vuotissynttäreitä varten, mutta eilen istahdin hetkeksi ompelukoneen ääreen ja lopputuloksena oli uusi paita.


Kaava on jo aiemmin hyväksi todettu. (Sissus kun näyttää pahalta nuo talvella otetut kuvat tästä normiruudulta kun yleensä tulee postattua läppäriltä!) Sellaisen muutoksen tein että etukappale on helmaan asti kaksinkertainen -> pysyy nuo vallattomat vatsamakkarat vähän paremmin kurissa ;) Nyt jälkeenpäin ajatellen tekisin tuon kaula-aukon reunakaitaleen jollain kontrastivärillä. Kyllä tuo vähän synkältä näyttää näin kesänkorvalla.

Fysioterapeutilta sain luvan neuloa ihan vähän ja pieniä pätkiä kerrallaan. Nyt on lace ribbon scarfia pari mallikertaa valmiina. Taisi vihdoinkin löytyä oikea malli Grignascon merinosilkille, tämä onkin vasta neljäs huivimalli jota tällä langalla yritän...



Pitää muutenkin näyttää välillä neuleita kun muuten tuntuu kaikki vähätkin lukijat kaikkoavan. Itsellenihän tätä pääasiassa kirjoitan, mutta kyllä se vähän kirpasee kun joka postauksen jälkeen katoaa aina 3 lukijaa...

Akuutti housupula

Edittiä lopussa.

Tiiti täytti kolme vuotta kuukausi sitten. Välittömästi sen jälkeen huomasin että tyttö on venähtänyt kuin rikkaruoho. Kaikista housuista vilkkuu nilka, mikä on kai ihan muodikastakin näin kesän lähetyessä, mutta jotakin asialle oli kuitenkin tehtävä. Kuljen itse kotona oikeastaan aina velourlökäreissä ja ruuan suhteen meillä on Tiitin kanssa sama maku, joten hain Eurokankaasta kasan velouria. (Onneksi sitä saa jo nykyään sieltäkin. Olen antanut aiheesta palautetta jo vuodesta 2005 lähtien...)


Kaava on Ottobre 01/2008 lehdestä. Kaavat piirsin lasten iltapuuron aikana ja kankaan leikkaamiseen ja ompeluun meni ~tunti. Malli on kyllä tosi hyvä tuollainen perus trumpettilahkeinen arkivaate. Näitä tulee varmaan tehtyä vielä lisääkin jatkossa. Seuraavaksi otan kuitenkin käsittelyyn Ottobre 04/2000 lehden hyvin samanoloisen kaavan. Siihen on valittu jo ruskeaa velouria.

Tildapeiton status: lähes kaikki kankaat on jo löytynyt. Taustat on leikattu ja puu tilkkujen aplikaatiot on jo ommeltu kasaan, mutta ei kiinnitetty taustaan. Ajattelin tehdä ensin kaikki ompelukoneella tehtävät hommat ja sitten harrastaa ahkeraa käsinompelua seuraavat x vuotta. Siitä tulee Tiitille päiväpeitto. Tiiti nukkuu vielä lasten sängyssä, mutta peitto on mitoitettu varmuuden vuoksi ihan täyspitkään sänkyyn...

EDIT: Tuo toinen kaava tuli testattua vielä illalla. Se oli jopa pikkuisen nopeampi kun edellinen koska siinä on yksinkertaisempi vyötärö. Punttiin piti laittaa vähän koristusta kun neiti ei tykkää ruskeasta ihan yhtä paljoa kuin äiti...

Valmiita ompeluksia

Tässä nyt vihdoinkin niitä lupaamiani valmiita ompeluksia. Pääsiäisenä tekaisin itselleni nopean trikoopaidan SK 06/2006 ohjeilla. Olen jo pitkään metsästänyt hyvän perusraglanin kaavaa. Tämä oli ihan kiva mutta ei kuitenkaan täydellinen. Kaula-aukko on melko avara ja malli on muutenkin yläosastaan aivan eri väljyysluokkaa kuin alaosasta. Etsintä jatkuu... Saa vinkata jos tietää mistä voisi löytyä.


Lapsille tein hupparit Eurokankaan pumpulinpehmeästä pörrökankaasta. Ne on kyllä ihanan pehmeät, mutta talo on vieläkin täynnä vaaleanpunaista ja vihreää nukkaa. Kaavat on Ottobre 2/2008 lehdestä (aika rankasti) muokatut. Lapset on tyytyväisiä ja niin on äitikin.


Nämä olikin ensimmäiset työt, jotka on tehty uudella työpöydällä ja kyllä kelpaa. Enää ei tarvitse kerätä koneita pois keittiönpöydältä vaan ne saavat olla esillä koko ajan.

Olen huomannut että tänne blogiin tulee päivitettyä vain silloin kun saa jotain valmiiksi. Ehkä mun pitäisi ruveta kirjoittamaan myös välipostauksia, koska seuraavaksi vuoroon pääsee Neulovan nartun innoittamana Tilda-täkki. Siihen voi mennä aikaa :)

p.s. Puikot on edelleen telakalla

Elämä se on kuin silkkiä vaan

Työmatka Kiinaan on nyt takanapäin. Pääsiäinen onkin sitten vietetty sängynpohjalla kun jetlag iski oikein pahemman kerran. Taivaallisen rauhan aukio oli ainoa perinteinen turistikohde jossa ehdin piipahtamaan, mutta onneksi hotellin lähellä (~500 m) sijaitsi marketti josta löytyi silkki kauppa :) 20 metriä sitä sitten tuli ostettua. Kolmantena päivänä sain jo erityiskohtelua myyjiltä :) Erilaisia kuoseja ei kauheasti ollut mutta ihastuin tuohon kukka-aiheseen ja sitä tulikin ostettua neljässä eri värissä. Ei tuota silkin hehkua ja oikeaa väriä saa vangittua valokuvaan mutta tässä nyt jotain sinnepäin. Vahvuudeltaan kaikki ovat melko paksuja (paksumpaa kuin morsiussatiini) ja leveys on 90 cm.

Tämä on oikeasti verenpunaista ja kukat mustia.

Tämä on oikeasti hohtavan valkoista ja kukat ovat hennon vaaleansinisiä.

Tämä on murrettua vihreää ja kukissa on pariakin eri vihreän sävyä vaalean lisäksi.

Tämä on melko lähellä todellisuutta. Luonnossa tausta on vielä aavistuksen tummempi.

Ja tämä on sitten sysimustaa, ei harmaata :)

Suuria suunnitelmia kankaille ei vielä ole. Osasta tulee verhoja ja osaa vain käyn aina ohimennen silittelemässä.

Neulepuolella on tapahtunut jotain. Grignascon merinosilkistä olen aloittanut jo kolmatta eri huivia, mutta sopivaa mallia ei tunnu löytyvän. Purkuun menee taas. Työhuoneen uuden pöydän pitäisi saapua tällä viikolla, ja sen toivossa olenkin piirrellyt kaavoja kaikki yöt. Töissäkin alkaa kiire helpottamaan, joten täällä saattaa olla jotain valmista lähiaikoina...

Still alive

Hiljaiselo käsityörintamalla jatkuu. Kahta hommaa joudun vieläkin tekemään ja illat menee sohvalla röhnöttäessä ja Gilmoren tyttöjä tuijotellessa... Päässä pyörii kyllä jo paljon suunnitelmia sen varalle että joskus on vielä aikaa ja jaksamista tarttua puikkoihin/ompelukoneeseen. Oheiseen mainokseen törmäsin muuten vanhoja lehtiä selatessani. Koittakaas arvata vuosiluku :)


P.S. Löytyykö vinkkejä Pekingin parhaista silkkikaupoista? Työreissu kyseessä, joten ehdin todennäköisesti käymään vain yhtenä iltana ostoksilla...

All quiet on the craft front

Niin se on että työnteko kyllä häiritsee sosiaalista elämää ja harrastuksia. Hain firman sisältä yhtä paikkaa joulukuussa ja sain sen (kiva). Nyt olen tehnyt sitten vanhaa ja uutta hommaa samaan aikaan ja tätä jatkuu vielä ainakin maaliskuulle (ei niin kiva). Kotiin kun pääsee niin hädintuskin jaksaa hoitaa lapset ja kotihommat ennenkuin kaatuu sänkyyn ja aamulla taas sama rumba. Onneksi uusi työ on kivaa ja haasteellista, mutta noista vanhoista hännistä haluaisin jo eroon…

Akuutin ajanpuutteen ja kroonisen väsymyksen myötä mulle on iskenyt myös pahemmanlaatuinen blääh olo käsitöihin. Mitään monimutkaista ei viitsi tehdä kun tausta-ajossa on koko ajan työasioita. Tammikuun aikana olen ommellut pari kauppakassia ja aloittanut virkkaamaan torkkupeittoa. Kassit on tehty kaverin vanhoista verhoista, jotka pelastin kun hän oli heittämässä niitä roskiin. Kasseista ei ole nyt kuvia kun ovat olleet jo kovassa käytössä ja arvatenkin aika likaisia. (Ja kyllä kaikki on jo nähnyt kankaisia kauppakasseja...)

Peitosta on tarkoitus tulla neliö vaikka nyt nuo sivut lerpattavatkin ikävästi. Toivottavasti pingotus auttaa tai tästä tulee kellarin torkkupeitto :)


Vihdoinkin ollaan hankkimassa työhuoneeseen isoa työpöytää, johon mahtuu molempien läppärit ja vielä mun ompelukone ja saumuri. Pysyvästä esilläolosta on toivottavasti se hyöty että tulee ommeltua enemmän. Uusimmassa Ottobressä oli muutamia malleja jotka saivat sormet jo kutiamaan. Verhojakin pitäisi varmaan jo suunnitella. Jahka nyt ensiin päästään sinne Ikeaan ostamaan kiljoona verhotankoa…

Ja loppuun vielä tiivistelmä: hengissä ollaan ja maaliskuulle asti tehdään tod.näk. vaan palkka- ja kotitöitä. Käsitöitä taas sitten joskus.

Joulu tuli ja meni

Kiitoksia kommenteista edelliseen postaukseen. Miesväki tykästyi paitoihin ja ne on käynyt jo pesukoneessakin. Saatiin joulunpyhinä hääkutsu ja mies jo pohti voisiko nämä yhdistää mustan puvun ja krakan kanssa...

Joulu oli hauska mutta ei todellakaan rauhallinen. Siitä pitivät huolen lähes koko miehen suku :) Kahvipannu oli taukoamatta päällä ja ulko-ovi kävi tiuhaan. Unelmajouluun antoivat panoksensa myös anoppi ja anopinanoppi :) Hauskaa oli ja lapsilta tuli ihan itku kun isovanhemmat, sedät ja tädit lähtivät omiin koteihinsa.

Aatonattona viimeistelin valoryijyn. Tarvikkeet ostin marraskuussa Kädentaidot messuilta. Tarkoitus oli alunperin pitää tätä ihan ympärivuotisesti seinällä (kuvassa se odottelee vielä ripustussysteemiä), mutta se kyllä näyttää aika jouluiselta. Tietysti vieressä oleva joulukuusi lisää oman osansa jouluntuntua ryijyynkin. Tämä oli kiva projekti ja aion kyllä tehdä jossakin vaiheessa toisenkin.


Kankaanpainokurssi loppui jo jokin aika sitten ja nämäkin taulut ovat valmistuneet jo marraskuussa. Opistolla oli joulunäyttely joten sen vuoksi esittelen nämä vasta nyt. Tässä on käytetty samaa autosabloonaa kuin edelliselläkin kerralla mutta tällä kertaa sinisellä pohjalla. Pastana on käytetty taas kohopastaa ja kankaat on pingoitettu A3:n kokoisiin kiilakehyksiin.


Joululiinatkin painoin kurssilla, mutta niistä ei tietenkään ole kuvaa ja ne on jo pestynä ja silitettynä kellarissa. Ehkä ensi vuonna sitten kuvia niistä :)

Joulupukki ei muistanut minua tänä vuonna kirjalla, joten kulttuurin puutosta pitää hoitaa muilla keinoilla. Pukki toi kyllä tämän joka on varsinainen aikasyöppö ja hartioiden jäykistäjä...

Hyvää uutta vuotta kaikille ja muistakaa sammuttaa kynttilät ja käyttäkää suojalaseja jos ammutte raketteja!

It's hard to be a tonttu

Menee ihan yötöiksi nämä joululahjomiset. Mun on pakko kertoa näistä jollekin kun olen itse niin innoissani :) Täällä uskallan sen tehdä kun tiedän että mies ei lue mun blogia. Idean sain firman pikkujoulujen jälkeisenä päivänä kun olin hankkimassa kulutuskrapulaa (jo olevan krapulan lisäksi...) Ideaparkissa. Samanlaisia tuulipukuja meille ei tule koskaan, mutta ajattelin että olisi taas aika tehdä isälle ja pojalle mätsäävät asut. Raksu on kuitenkin kasvanut edellisestä kerrasta jo melkoisesti.

Pikku Bo Boosta meillä on jo lakanat, mutta en antanut sen haitata. Valitsin kuosista kuitenkin toisen värin... Raksu on niin henkeen ja vereen automies, että muut kuosit ei tullut kyseeseen.

Mies ja lapset oli juuri tuona viikonloppuna mummulassa, joten aloitin ompelun heti kotiin päästyäni. Kahdelta yöllä lopetin ja vain siksi kun mulla ei ollut neppareita. Kertooko se jotain hulluuden asteesta kun ompelukoneen kanssa menee myöhempään kuin firman pirskeissä tarjoilujen äärellä?

Nepparit pääsin kiinnittämään vasta nyt. Mies on työreissulla, mutta lapset nukkuu yläkerrassa. Riski lasten heräämisestä oli otettava tai olisi jäänyt paidat ilman nappeja. Peukaloonkin iskin pari kertaa, mutta silti on ihan typerä hymy naamalla. Mä olen niin innoissani että en malta odottaa jouluaattoon asti!

Miehen paidan kaava on SK 5/2005 lehdestä ja pojan paidan kaava Ottobre 3/2007 lehdestä jonkinverran muokattuna. Ompelu sujui kuin tanssi. Kyllä sekin taitaa olla välineurheilua. Vanhalla koneella olisin tuskin näitä yhdessä illassa saanut valmiiksi.

Niin ja en osaa silittää kauluspaitoja. Parempi kuva ehkä sitten kun mies on tehnyt sen :)