Joulu tuli ja meni

Kiitoksia kommenteista edelliseen postaukseen. Miesväki tykästyi paitoihin ja ne on käynyt jo pesukoneessakin. Saatiin joulunpyhinä hääkutsu ja mies jo pohti voisiko nämä yhdistää mustan puvun ja krakan kanssa...

Joulu oli hauska mutta ei todellakaan rauhallinen. Siitä pitivät huolen lähes koko miehen suku :) Kahvipannu oli taukoamatta päällä ja ulko-ovi kävi tiuhaan. Unelmajouluun antoivat panoksensa myös anoppi ja anopinanoppi :) Hauskaa oli ja lapsilta tuli ihan itku kun isovanhemmat, sedät ja tädit lähtivät omiin koteihinsa.

Aatonattona viimeistelin valoryijyn. Tarvikkeet ostin marraskuussa Kädentaidot messuilta. Tarkoitus oli alunperin pitää tätä ihan ympärivuotisesti seinällä (kuvassa se odottelee vielä ripustussysteemiä), mutta se kyllä näyttää aika jouluiselta. Tietysti vieressä oleva joulukuusi lisää oman osansa jouluntuntua ryijyynkin. Tämä oli kiva projekti ja aion kyllä tehdä jossakin vaiheessa toisenkin.


Kankaanpainokurssi loppui jo jokin aika sitten ja nämäkin taulut ovat valmistuneet jo marraskuussa. Opistolla oli joulunäyttely joten sen vuoksi esittelen nämä vasta nyt. Tässä on käytetty samaa autosabloonaa kuin edelliselläkin kerralla mutta tällä kertaa sinisellä pohjalla. Pastana on käytetty taas kohopastaa ja kankaat on pingoitettu A3:n kokoisiin kiilakehyksiin.


Joululiinatkin painoin kurssilla, mutta niistä ei tietenkään ole kuvaa ja ne on jo pestynä ja silitettynä kellarissa. Ehkä ensi vuonna sitten kuvia niistä :)

Joulupukki ei muistanut minua tänä vuonna kirjalla, joten kulttuurin puutosta pitää hoitaa muilla keinoilla. Pukki toi kyllä tämän joka on varsinainen aikasyöppö ja hartioiden jäykistäjä...

Hyvää uutta vuotta kaikille ja muistakaa sammuttaa kynttilät ja käyttäkää suojalaseja jos ammutte raketteja!

It's hard to be a tonttu

Menee ihan yötöiksi nämä joululahjomiset. Mun on pakko kertoa näistä jollekin kun olen itse niin innoissani :) Täällä uskallan sen tehdä kun tiedän että mies ei lue mun blogia. Idean sain firman pikkujoulujen jälkeisenä päivänä kun olin hankkimassa kulutuskrapulaa (jo olevan krapulan lisäksi...) Ideaparkissa. Samanlaisia tuulipukuja meille ei tule koskaan, mutta ajattelin että olisi taas aika tehdä isälle ja pojalle mätsäävät asut. Raksu on kuitenkin kasvanut edellisestä kerrasta jo melkoisesti.

Pikku Bo Boosta meillä on jo lakanat, mutta en antanut sen haitata. Valitsin kuosista kuitenkin toisen värin... Raksu on niin henkeen ja vereen automies, että muut kuosit ei tullut kyseeseen.

Mies ja lapset oli juuri tuona viikonloppuna mummulassa, joten aloitin ompelun heti kotiin päästyäni. Kahdelta yöllä lopetin ja vain siksi kun mulla ei ollut neppareita. Kertooko se jotain hulluuden asteesta kun ompelukoneen kanssa menee myöhempään kuin firman pirskeissä tarjoilujen äärellä?

Nepparit pääsin kiinnittämään vasta nyt. Mies on työreissulla, mutta lapset nukkuu yläkerrassa. Riski lasten heräämisestä oli otettava tai olisi jäänyt paidat ilman nappeja. Peukaloonkin iskin pari kertaa, mutta silti on ihan typerä hymy naamalla. Mä olen niin innoissani että en malta odottaa jouluaattoon asti!

Miehen paidan kaava on SK 5/2005 lehdestä ja pojan paidan kaava Ottobre 3/2007 lehdestä jonkinverran muokattuna. Ompelu sujui kuin tanssi. Kyllä sekin taitaa olla välineurheilua. Vanhalla koneella olisin tuskin näitä yhdessä illassa saanut valmiiksi.

Niin ja en osaa silittää kauluspaitoja. Parempi kuva ehkä sitten kun mies on tehnyt sen :)

Kukkavoimaa ja tyttöenergiaa

Blogia on tullut laiminlyötyä ihan huolella. Kiirettä pitää näin joulun alla ja kaikki vapaa-aika meneekin niissä hommissa. Lisäksi meidän pöytäkone hajosi, enkä jaksa raahata läppäriä joka päivä töistä kotiin. <- Tuon takia on tullut vietettyä monta netitöntä iltaa ja on se kumma mitä kaikkea ehtii saada aikaiseksi :) Tosin meille on tullut uusi aikasyöppö. Viime viikolla mulla tuli täyteen 30 vuotta ja mies osti mulle lahjaksi Wii:n. Nyt on pelattu niin paljon että lihakset on hellinä. Mahtaa naapureilla olla hauskaa katsoa kun me huidotaan kilpaa ilmaa meidän olkkarissa :)

Opiskelukin on vaatinut aikansa, mutta onneksi nyt on viimeinen harkkatyö tehty. Tentti on ensi viikolla ja sitten voi unohtaa opiskelut taas kuukaudeksi…

Valmiita töitä on ilmestynyt niin salaa että en edes muista kaikkia. Tuoreimpana on tämä paita. Kaava on Ottobre 1/2005 (?) ja kankaat on leikattu jo kesällä, mutta nyt vasta sain aikaiseksi ommella kasaan. (Eikä siinä ihan oikeasti mennyt tuntiakaan…) Vaihteeksi kuva näin mallin päällä. Tykkään ihan jees, mutta kangas saattaa olla liian heleä ja flower power mun makuuni. En tiedä vielä.

Tiitille tekaisin "asenne" mekon kun varastosta löytyi juuri sopivan kokoinen pala tummansinistä velouria. Kaava on omasta hatusta ja kangasmerkin olen muinoin ostanut muistaakseni huuto.netistä. Meillä on pääkallot kaikissa muodoissaan niin in tällä hetkellä että itsellä tulee jo korvista, mutta tämä merkki on kyllä ihan yli söpö. (Ja näyttääkin ihan Tiitiltä :)

Hihansuut ja pääntie oli tarkoitus kantata vaaleanpunaisella trikoolla, mutta siinä lensi sen verran ärräpäitä, että tyydyin ihan vaan taittamaan käänteet. Näyttää toimivan noinkin. Harkinnassa on vielä erittäin voimakkaasti poimutettu vaaleanpunainen satiiniröyhelö helmaan väriä tuomaan. Ans kattoo ny jaksaako.

Liikenneruuhka

Tuntuu että nykyään kaikilla lasten synttärikutsuilla annetaan vieraillekin lahja kotiinviemiseksi. Tämä sotii vähän mun ajatusmaailmaa vastaaan, mutta miltei pakko mennä virranmukana. Hiekkalaatikon nokkimisjärjestys on niin tiukasti sidottu siihen kenellä on parhaat synttärikemut. Kiristyskeinonakin synttäreitä käytettään päivittäin. Tiiti (2,5 v) toteaa aina kun komennan häntä että: "sä et äiti pääse mun synttäreille!"

Jotain piti keksiä tähän lahjusongelmaan. Ajatus lähti siitä että Raksu itse on kova piirtämään ja maalaamaan. Autotkin on lähellä sydäntä joten pohdittiin yhdessä että josko ne vieraat voisi vaikka askarrella ne kotiinviemiset itse, ja ne liittyisi jotenkin autoihin. Päädyttiin autoaiheiseen lippuun. Proton toteutin vahakaaviolla kankaanpainantakurssilla. Tarkoitus olisi että lapset sitten värittävät kangasväreillä nämä kuvat ja sitten kiinnitetään ne keppeihin kiinni. Raksu hyväksyi suunnitelman :)

Menetelmänä on suoraan seulalle vahalla piirretty kuvio. Vahalla peitetään kaikki alueet joihin ei haluta väriä. Sinipohjaiset on painettu kohopastalla, eli ne kohoaa kankaasta kun niitä lämmitetään. Tällä menetelmällä tulee ihanan rosoreunaista viivaa. Vähän kuin lasten piirtämää.

Kun tilkut oli painettu oli mulla vielä kohopastaa ja aikaakin sopivasti jäljellä, joten painoin autoja sitten ihan sikin sokin ruskealle kankaanpalalle. Siitä tulikin liikenneruuhka :) En vielä tiedä mitä tuosta teen. Aluksi ajattelin pingottaa sen kehykseen ja seinälle, mutta tuo ei värinä sovi oikein mihinkään meidän huoneeseen. (En uskalla vielä ehdottaa sisäpintojen remppaa kun on vasta puoli vuottaa täällä asuttu :)


Stencilrystä löysin tällaisen lohikäärmeen sabloonan. Pakkohan sitä oli kokeilla että onnistuuko tuon veistäminen ja onnistuihan se. Aikaa kyllä kului (ja lihasrelaksanttia jumittuneeseen hartiaan). Näitä tilkkuja on nyt sitten tsiljoonaa eri väriä, eikä mulla ole hajuakaan mitä niillä tekisin. Onko kellään ehdotuksia?

Teknisiä ongelmia

Täällä on reistaillut vuorotellen kone, netti ja kamera. Tästä syystä olen tosin saanut jotain aikaiseksikin :) Kohta tosin reistailee mun pää kun yritän jakaa aikaa perheen, töiden ja vielä koulunkin kanssa. Viimeyönä meni yhteen asti harkkatyötä tehdessä ja aamulla kuudelta taas sirkus pystyyn.

Mun uusi kone on aivan ihana! Olen niin totaalisen rakastunut siihen. Kaikki tämän postauksen valmistuneet on tehty sillä ja kertaakaan en joutunut purkamaan mitään. Tikkauksetkin saa paremmin suoraan kun tällä koneella voi ommella myös hitaasti. (Vanha oli sellainen että piti painaa kaasu ekaksi pohjaan, ja sitten se ampaisi täydellä vauhdilla liikkeelle.) Yhtä juttua tosin kaipaan: ne saksalaiset insinöörit olisivat voineet koodata siihen vielä matkamittarin. Olisi helpompi seurata huoltovälejä kun mun ompelu kuitenkin on enemmän kausiluonteista.

Halloweenia juhlittiin lasten päiväkodissa naamiaisten merkeissä. Raksu halusi olla ehdottomasti dalmatialainen. Se nyt ei ole ihan perinteisimpiä Halloween asuja, mutta todettiin että toiset pelkää koiria, niin tämä sopii juhlan teemaan ihan hyvin. Täplikästä kangasta metsästettiin ympäri kaupunkia, mutta eihän sitä löytynyt. Ostin pari metriä valkoista fleeceä ja kasan kangastusseja. Ompelu oli helppo nakki, vaativin osuus oli noiden täplien piirtäminen. Ohje on 10 vuotta vanhasta SK:stä (11/1997)


Tiitin puku onkin sitten ihan ostokamaa. Mies toi sen tuliaiseksi työmatkalta silloin kun tyttö ei osannut vielä edes kävellä. Nyt se on just passelin kokoinen. Blogikoira ei usein kuvissa vilahtele, mutta tähän sekin änkesi mukaan.


Niin ja ihan tiedoksi kaikille: kangastussi ei toimi fleecen kanssa ihan toivotulla tavalla... En suosittele.

Sitten vielä kimara lasten vaatteita. Hametta lukuunottamatta painatukset on tehty syksyn aikana kankaanpainanta kurssilla. Pääkallopaidat on Raksulle ja pöllöpaita ja hame Tiitille. Kaavat on ihan peruskaavoja muistaakseni Ottobrestä. Hame on tehty ihan vaan jämätilkusta vähän muotoilemalla ja vyötärökaitaleena on resori, jonka sisällä on vielä kuminauha.





Sanoinko jo että rakastan tuota uutta ompelukonetta?

Vihdoinkin

Täällä on ollut ihan jättikiva postiviikko! Maanantaina saapui vihdoinkin uusi ompelukone. Tätä on ihasteltu ja ihmetelty niin hartaasti että piti ihan dokumentoida tuo paketin avauskin :) Yhtään pistoa ei vielä ole otettu, vaan kunnon käyttöohjefriikin tavoin olen lukenut manuaalia.



Tiistaina saapui kasa kirjoja Book Depositorysta. Vähän ammattikirjallisuutta ja pari perusteosta neulonnasta. Sitä aina hullaantuu tilaamaan useamman kirjan kerralla, vaikka postimaksuja ei peritäkään.


Tänään saapui vielä sähköpostiin kutsu Ravelryyn. Pitäiskö palkata lastenhoitaja, kokki ja siivooja? Tuolla voisi viettää aikaa ihan tolkuttomasti.

On täällä käsitöitäkin tehty, mutta suurin osa on purettu samantien. Yksi käsveska odottaa huovutusta, mutta lisää siitä sitten kun se on käynyt pesukoneessa.

To-do lista

Syksyn flunssaputki on nyt korkattu. Tällä kertaa se olin onneksi minä joka sairastui viimeisenä. Saikkupäivä ihan omassa rauhassa :) Aamupäivän olen viettänyt Suuri Käsityölehti arkistoni parissa ja viimeistellyt kesällä aloittamani urakan. Excelissä on nyt 127 riviä. Eli vaikka toteuttaisin yhden projektin viikossa, menisi aikaa silti melkein 2,5 vuotta. Ja tästä listasta puuttuu vielä Modan, Novitan, Ottobren, lukuisien kirjojen, netin ja omanpään suunnitelmat...

Viikonloppuna kaivettiin lasten talvivaatteita varastosta ja sieltä pöllähti ilmoille myös yksi varhaistuotantoa oleva aikaansaannos. Olin jo unohtanut tämän olemassaolon.


Tein tämän yläasteen käsityötunnilla vuonna 1990 tai 1991. Koko on noin yksivuotias ja kaavat sovellettiin pienentämällä. Siitä löytyy rintataskun lisäksi myös hihan halkio ja laskokset. Tämä oli silloin hurjan söpö, mutta ei kuitenkaan ole tullut omilla lapsilla pidettyä. Raksulle se tuntui liian tyttömäiseltä ja Tiitille liian poikamaiselta :)

Elonmerkkejä

Vihdoinkin sain valmiiksi Tiitin Miau-neuletakin. Tämä on aloitettu jo toukokuussa ja nappien ompelussakin vierähti miltei kuukausi. Lankana on Novitan Nalle ja silmukkamääriä sovellettu Knitters handy bookista.


Ihkaensimmäiseksi intarsia kokeiluksi tämä on ihan ok, mutta en mitenkään varsinaisesti ihastunut tuohon tekniikkaan. Eniten harmaita hiuksia aiheutti ääriviivojen kirjailu. Aina sieltä alkaa pilkistää se alkuperäinen silmukka. Sopivat napit tähän löytyi jo kesällä :)

Kankaanpainantaa jatkoin viikko sitten Ottobren pöllöillä. Kuvia tulee vasta nyt kun jouduin jättämään ne opistolle kuivumaan. Vähän nuo on psykedeelisen näköisiä, mutta mä tykkään.


Eilen kokeiltiin reaktiiviväreillä värjäystä. Mulla ei ollut mitään sopivia kankaita värjättäväksi, niin heitin pataan kulahtaneen kotipaidan jossa oli kestotahroja. Nyt ei tahroja enää erota ja värikin osui aika lähelle haluttua. Kokeilin tähän uudenlaista sidontaa ja siitä tuli ihan kivan näköistä, ei liian jyrkkää kontrastia.


Lisäksi kokeilin liukuvärjäystä, mutta se paita on vielä narulla kuivumassa. Ensi viikolla olisi tarkoitus tarjota vielä yhdelle puserolle uusi elämä.