Tuntuu että nykyään kaikilla lasten synttärikutsuilla annetaan vieraillekin lahja kotiinviemiseksi. Tämä sotii vähän mun ajatusmaailmaa vastaaan, mutta miltei pakko mennä virranmukana. Hiekkalaatikon nokkimisjärjestys on niin tiukasti sidottu siihen kenellä on parhaat synttärikemut. Kiristyskeinonakin synttäreitä käytettään päivittäin. Tiiti (2,5 v) toteaa aina kun komennan häntä että: "sä et äiti pääse mun synttäreille!"
Jotain piti keksiä tähän lahjusongelmaan. Ajatus lähti siitä että Raksu itse on kova piirtämään ja maalaamaan. Autotkin on lähellä sydäntä joten pohdittiin yhdessä että josko ne vieraat voisi vaikka askarrella ne kotiinviemiset itse, ja ne liittyisi jotenkin autoihin. Päädyttiin autoaiheiseen lippuun. Proton toteutin vahakaaviolla kankaanpainantakurssilla. Tarkoitus olisi että lapset sitten värittävät kangasväreillä nämä kuvat ja sitten kiinnitetään ne keppeihin kiinni. Raksu hyväksyi suunnitelman :)
Menetelmänä on suoraan seulalle vahalla piirretty kuvio. Vahalla peitetään kaikki alueet joihin ei haluta väriä. Sinipohjaiset on painettu kohopastalla, eli ne kohoaa kankaasta kun niitä lämmitetään. Tällä menetelmällä tulee ihanan rosoreunaista viivaa. Vähän kuin lasten piirtämää.
Kun tilkut oli painettu oli mulla vielä kohopastaa ja aikaakin sopivasti jäljellä, joten painoin autoja sitten ihan sikin sokin ruskealle kankaanpalalle. Siitä tulikin liikenneruuhka :) En vielä tiedä mitä tuosta teen. Aluksi ajattelin pingottaa sen kehykseen ja seinälle, mutta tuo ei värinä sovi oikein mihinkään meidän huoneeseen. (En uskalla vielä ehdottaa sisäpintojen remppaa kun on vasta puoli vuottaa täällä asuttu :)
Stencilrystä löysin tällaisen lohikäärmeen sabloonan. Pakkohan sitä oli kokeilla että onnistuuko tuon veistäminen ja onnistuihan se. Aikaa kyllä kului (ja lihasrelaksanttia jumittuneeseen hartiaan). Näitä tilkkuja on nyt sitten tsiljoonaa eri väriä, eikä mulla ole hajuakaan mitä niillä tekisin. Onko kellään ehdotuksia?
torstaina, marraskuuta 15, 2007
torstaina, marraskuuta 08, 2007
Teknisiä ongelmia
Täällä on reistaillut vuorotellen kone, netti ja kamera. Tästä syystä olen tosin saanut jotain aikaiseksikin :) Kohta tosin reistailee mun pää kun yritän jakaa aikaa perheen, töiden ja vielä koulunkin kanssa. Viimeyönä meni yhteen asti harkkatyötä tehdessä ja aamulla kuudelta taas sirkus pystyyn.
Mun uusi kone on aivan ihana! Olen niin totaalisen rakastunut siihen. Kaikki tämän postauksen valmistuneet on tehty sillä ja kertaakaan en joutunut purkamaan mitään. Tikkauksetkin saa paremmin suoraan kun tällä koneella voi ommella myös hitaasti. (Vanha oli sellainen että piti painaa kaasu ekaksi pohjaan, ja sitten se ampaisi täydellä vauhdilla liikkeelle.) Yhtä juttua tosin kaipaan: ne saksalaiset insinöörit olisivat voineet koodata siihen vielä matkamittarin. Olisi helpompi seurata huoltovälejä kun mun ompelu kuitenkin on enemmän kausiluonteista.
Halloweenia juhlittiin lasten päiväkodissa naamiaisten merkeissä. Raksu halusi olla ehdottomasti dalmatialainen. Se nyt ei ole ihan perinteisimpiä Halloween asuja, mutta todettiin että toiset pelkää koiria, niin tämä sopii juhlan teemaan ihan hyvin. Täplikästä kangasta metsästettiin ympäri kaupunkia, mutta eihän sitä löytynyt. Ostin pari metriä valkoista fleeceä ja kasan kangastusseja. Ompelu oli helppo nakki, vaativin osuus oli noiden täplien piirtäminen. Ohje on 10 vuotta vanhasta SK:stä (11/1997)
Tiitin puku onkin sitten ihan ostokamaa. Mies toi sen tuliaiseksi työmatkalta silloin kun tyttö ei osannut vielä edes kävellä. Nyt se on just passelin kokoinen. Blogikoira ei usein kuvissa vilahtele, mutta tähän sekin änkesi mukaan.
Niin ja ihan tiedoksi kaikille: kangastussi ei toimi fleecen kanssa ihan toivotulla tavalla... En suosittele.
Sitten vielä kimara lasten vaatteita. Hametta lukuunottamatta painatukset on tehty syksyn aikana kankaanpainanta kurssilla. Pääkallopaidat on Raksulle ja pöllöpaita ja hame Tiitille. Kaavat on ihan peruskaavoja muistaakseni Ottobrestä. Hame on tehty ihan vaan jämätilkusta vähän muotoilemalla ja vyötärökaitaleena on resori, jonka sisällä on vielä kuminauha.
Sanoinko jo että rakastan tuota uutta ompelukonetta?
Mun uusi kone on aivan ihana! Olen niin totaalisen rakastunut siihen. Kaikki tämän postauksen valmistuneet on tehty sillä ja kertaakaan en joutunut purkamaan mitään. Tikkauksetkin saa paremmin suoraan kun tällä koneella voi ommella myös hitaasti. (Vanha oli sellainen että piti painaa kaasu ekaksi pohjaan, ja sitten se ampaisi täydellä vauhdilla liikkeelle.) Yhtä juttua tosin kaipaan: ne saksalaiset insinöörit olisivat voineet koodata siihen vielä matkamittarin. Olisi helpompi seurata huoltovälejä kun mun ompelu kuitenkin on enemmän kausiluonteista.
Halloweenia juhlittiin lasten päiväkodissa naamiaisten merkeissä. Raksu halusi olla ehdottomasti dalmatialainen. Se nyt ei ole ihan perinteisimpiä Halloween asuja, mutta todettiin että toiset pelkää koiria, niin tämä sopii juhlan teemaan ihan hyvin. Täplikästä kangasta metsästettiin ympäri kaupunkia, mutta eihän sitä löytynyt. Ostin pari metriä valkoista fleeceä ja kasan kangastusseja. Ompelu oli helppo nakki, vaativin osuus oli noiden täplien piirtäminen. Ohje on 10 vuotta vanhasta SK:stä (11/1997)
Tiitin puku onkin sitten ihan ostokamaa. Mies toi sen tuliaiseksi työmatkalta silloin kun tyttö ei osannut vielä edes kävellä. Nyt se on just passelin kokoinen. Blogikoira ei usein kuvissa vilahtele, mutta tähän sekin änkesi mukaan.
Niin ja ihan tiedoksi kaikille: kangastussi ei toimi fleecen kanssa ihan toivotulla tavalla... En suosittele.
Sitten vielä kimara lasten vaatteita. Hametta lukuunottamatta painatukset on tehty syksyn aikana kankaanpainanta kurssilla. Pääkallopaidat on Raksulle ja pöllöpaita ja hame Tiitille. Kaavat on ihan peruskaavoja muistaakseni Ottobrestä. Hame on tehty ihan vaan jämätilkusta vähän muotoilemalla ja vyötärökaitaleena on resori, jonka sisällä on vielä kuminauha.
Sanoinko jo että rakastan tuota uutta ompelukonetta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)