Mun uusi kone on aivan ihana! Olen niin totaalisen rakastunut siihen. Kaikki tämän postauksen valmistuneet on tehty sillä ja kertaakaan en joutunut purkamaan mitään. Tikkauksetkin saa paremmin suoraan kun tällä koneella voi ommella myös hitaasti. (Vanha oli sellainen että piti painaa kaasu ekaksi pohjaan, ja sitten se ampaisi täydellä vauhdilla liikkeelle.) Yhtä juttua tosin kaipaan: ne saksalaiset insinöörit olisivat voineet koodata siihen vielä matkamittarin. Olisi helpompi seurata huoltovälejä kun mun ompelu kuitenkin on enemmän kausiluonteista.
Halloweenia juhlittiin lasten päiväkodissa naamiaisten merkeissä. Raksu halusi olla ehdottomasti dalmatialainen. Se nyt ei ole ihan perinteisimpiä Halloween asuja, mutta todettiin että toiset pelkää koiria, niin tämä sopii juhlan teemaan ihan hyvin. Täplikästä kangasta metsästettiin ympäri kaupunkia, mutta eihän sitä löytynyt. Ostin pari metriä valkoista fleeceä ja kasan kangastusseja. Ompelu oli helppo nakki, vaativin osuus oli noiden täplien piirtäminen. Ohje on 10 vuotta vanhasta SK:stä (11/1997)
Tiitin puku onkin sitten ihan ostokamaa. Mies toi sen tuliaiseksi työmatkalta silloin kun tyttö ei osannut vielä edes kävellä. Nyt se on just passelin kokoinen. Blogikoira ei usein kuvissa vilahtele, mutta tähän sekin änkesi mukaan.
Niin ja ihan tiedoksi kaikille: kangastussi ei toimi fleecen kanssa ihan toivotulla tavalla... En suosittele.
Sitten vielä kimara lasten vaatteita. Hametta lukuunottamatta painatukset on tehty syksyn aikana kankaanpainanta kurssilla. Pääkallopaidat on Raksulle ja pöllöpaita ja hame Tiitille. Kaavat on ihan peruskaavoja muistaakseni Ottobrestä. Hame on tehty ihan vaan jämätilkusta vähän muotoilemalla ja vyötärökaitaleena on resori, jonka sisällä on vielä kuminauha.
Sanoinko jo että rakastan tuota uutta ompelukonetta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti