Kiitoksia kommenteista edelliseen postaukseen. Miesväki tykästyi paitoihin ja ne on käynyt jo pesukoneessakin. Saatiin joulunpyhinä hääkutsu ja mies jo pohti voisiko nämä yhdistää mustan puvun ja krakan kanssa...
Joulu oli hauska mutta ei todellakaan rauhallinen. Siitä pitivät huolen lähes koko miehen suku :) Kahvipannu oli taukoamatta päällä ja ulko-ovi kävi tiuhaan. Unelmajouluun antoivat panoksensa myös anoppi ja anopinanoppi :) Hauskaa oli ja lapsilta tuli ihan itku kun isovanhemmat, sedät ja tädit lähtivät omiin koteihinsa.
Aatonattona viimeistelin valoryijyn. Tarvikkeet ostin marraskuussa Kädentaidot messuilta. Tarkoitus oli alunperin pitää tätä ihan ympärivuotisesti seinällä (kuvassa se odottelee vielä ripustussysteemiä), mutta se kyllä näyttää aika jouluiselta. Tietysti vieressä oleva joulukuusi lisää oman osansa jouluntuntua ryijyynkin. Tämä oli kiva projekti ja aion kyllä tehdä jossakin vaiheessa toisenkin.
Kankaanpainokurssi loppui jo jokin aika sitten ja nämäkin taulut ovat valmistuneet jo marraskuussa. Opistolla oli joulunäyttely joten sen vuoksi esittelen nämä vasta nyt. Tässä on käytetty samaa autosabloonaa kuin edelliselläkin kerralla mutta tällä kertaa sinisellä pohjalla. Pastana on käytetty taas kohopastaa ja kankaat on pingoitettu A3:n kokoisiin kiilakehyksiin.
Joululiinatkin painoin kurssilla, mutta niistä ei tietenkään ole kuvaa ja ne on jo pestynä ja silitettynä kellarissa. Ehkä ensi vuonna sitten kuvia niistä :)
Joulupukki ei muistanut minua tänä vuonna kirjalla, joten kulttuurin puutosta pitää hoitaa muilla keinoilla. Pukki toi kyllä tämän joka on varsinainen aikasyöppö ja hartioiden jäykistäjä...
Hyvää uutta vuotta kaikille ja muistakaa sammuttaa kynttilät ja käyttäkää suojalaseja jos ammutte raketteja!
lauantaina, joulukuuta 29, 2007
perjantaina, joulukuuta 14, 2007
It's hard to be a tonttu
Menee ihan yötöiksi nämä joululahjomiset. Mun on pakko kertoa näistä jollekin kun olen itse niin innoissani :) Täällä uskallan sen tehdä kun tiedän että mies ei lue mun blogia. Idean sain firman pikkujoulujen jälkeisenä päivänä kun olin hankkimassa kulutuskrapulaa (jo olevan krapulan lisäksi...) Ideaparkissa. Samanlaisia tuulipukuja meille ei tule koskaan, mutta ajattelin että olisi taas aika tehdä isälle ja pojalle mätsäävät asut. Raksu on kuitenkin kasvanut edellisestä kerrasta jo melkoisesti.
Pikku Bo Boosta meillä on jo lakanat, mutta en antanut sen haitata. Valitsin kuosista kuitenkin toisen värin... Raksu on niin henkeen ja vereen automies, että muut kuosit ei tullut kyseeseen.
Mies ja lapset oli juuri tuona viikonloppuna mummulassa, joten aloitin ompelun heti kotiin päästyäni. Kahdelta yöllä lopetin ja vain siksi kun mulla ei ollut neppareita. Kertooko se jotain hulluuden asteesta kun ompelukoneen kanssa menee myöhempään kuin firman pirskeissä tarjoilujen äärellä?
Nepparit pääsin kiinnittämään vasta nyt. Mies on työreissulla, mutta lapset nukkuu yläkerrassa. Riski lasten heräämisestä oli otettava tai olisi jäänyt paidat ilman nappeja. Peukaloonkin iskin pari kertaa, mutta silti on ihan typerä hymy naamalla. Mä olen niin innoissani että en malta odottaa jouluaattoon asti!
Miehen paidan kaava on SK 5/2005 lehdestä ja pojan paidan kaava Ottobre 3/2007 lehdestä jonkinverran muokattuna. Ompelu sujui kuin tanssi. Kyllä sekin taitaa olla välineurheilua. Vanhalla koneella olisin tuskin näitä yhdessä illassa saanut valmiiksi.
Niin ja en osaa silittää kauluspaitoja. Parempi kuva ehkä sitten kun mies on tehnyt sen :)
Pikku Bo Boosta meillä on jo lakanat, mutta en antanut sen haitata. Valitsin kuosista kuitenkin toisen värin... Raksu on niin henkeen ja vereen automies, että muut kuosit ei tullut kyseeseen.
Mies ja lapset oli juuri tuona viikonloppuna mummulassa, joten aloitin ompelun heti kotiin päästyäni. Kahdelta yöllä lopetin ja vain siksi kun mulla ei ollut neppareita. Kertooko se jotain hulluuden asteesta kun ompelukoneen kanssa menee myöhempään kuin firman pirskeissä tarjoilujen äärellä?
Nepparit pääsin kiinnittämään vasta nyt. Mies on työreissulla, mutta lapset nukkuu yläkerrassa. Riski lasten heräämisestä oli otettava tai olisi jäänyt paidat ilman nappeja. Peukaloonkin iskin pari kertaa, mutta silti on ihan typerä hymy naamalla. Mä olen niin innoissani että en malta odottaa jouluaattoon asti!
Miehen paidan kaava on SK 5/2005 lehdestä ja pojan paidan kaava Ottobre 3/2007 lehdestä jonkinverran muokattuna. Ompelu sujui kuin tanssi. Kyllä sekin taitaa olla välineurheilua. Vanhalla koneella olisin tuskin näitä yhdessä illassa saanut valmiiksi.
Niin ja en osaa silittää kauluspaitoja. Parempi kuva ehkä sitten kun mies on tehnyt sen :)
maanantaina, joulukuuta 10, 2007
Kukkavoimaa ja tyttöenergiaa
Blogia on tullut laiminlyötyä ihan huolella. Kiirettä pitää näin joulun alla ja kaikki vapaa-aika meneekin niissä hommissa. Lisäksi meidän pöytäkone hajosi, enkä jaksa raahata läppäriä joka päivä töistä kotiin. <- Tuon takia on tullut vietettyä monta netitöntä iltaa ja on se kumma mitä kaikkea ehtii saada aikaiseksi :) Tosin meille on tullut uusi aikasyöppö. Viime viikolla mulla tuli täyteen 30 vuotta ja mies osti mulle lahjaksi Wii:n. Nyt on pelattu niin paljon että lihakset on hellinä. Mahtaa naapureilla olla hauskaa katsoa kun me huidotaan kilpaa ilmaa meidän olkkarissa :)
Opiskelukin on vaatinut aikansa, mutta onneksi nyt on viimeinen harkkatyö tehty. Tentti on ensi viikolla ja sitten voi unohtaa opiskelut taas kuukaudeksi…
Valmiita töitä on ilmestynyt niin salaa että en edes muista kaikkia. Tuoreimpana on tämä paita. Kaava on Ottobre 1/2005 (?) ja kankaat on leikattu jo kesällä, mutta nyt vasta sain aikaiseksi ommella kasaan. (Eikä siinä ihan oikeasti mennyt tuntiakaan…) Vaihteeksi kuva näin mallin päällä. Tykkään ihan jees, mutta kangas saattaa olla liian heleä ja flower power mun makuuni. En tiedä vielä.
Tiitille tekaisin "asenne" mekon kun varastosta löytyi juuri sopivan kokoinen pala tummansinistä velouria. Kaava on omasta hatusta ja kangasmerkin olen muinoin ostanut muistaakseni huuto.netistä. Meillä on pääkallot kaikissa muodoissaan niin in tällä hetkellä että itsellä tulee jo korvista, mutta tämä merkki on kyllä ihan yli söpö. (Ja näyttääkin ihan Tiitiltä :)
Hihansuut ja pääntie oli tarkoitus kantata vaaleanpunaisella trikoolla, mutta siinä lensi sen verran ärräpäitä, että tyydyin ihan vaan taittamaan käänteet. Näyttää toimivan noinkin. Harkinnassa on vielä erittäin voimakkaasti poimutettu vaaleanpunainen satiiniröyhelö helmaan väriä tuomaan. Ans kattoo ny jaksaako.
Opiskelukin on vaatinut aikansa, mutta onneksi nyt on viimeinen harkkatyö tehty. Tentti on ensi viikolla ja sitten voi unohtaa opiskelut taas kuukaudeksi…
Valmiita töitä on ilmestynyt niin salaa että en edes muista kaikkia. Tuoreimpana on tämä paita. Kaava on Ottobre 1/2005 (?) ja kankaat on leikattu jo kesällä, mutta nyt vasta sain aikaiseksi ommella kasaan. (Eikä siinä ihan oikeasti mennyt tuntiakaan…) Vaihteeksi kuva näin mallin päällä. Tykkään ihan jees, mutta kangas saattaa olla liian heleä ja flower power mun makuuni. En tiedä vielä.
Tiitille tekaisin "asenne" mekon kun varastosta löytyi juuri sopivan kokoinen pala tummansinistä velouria. Kaava on omasta hatusta ja kangasmerkin olen muinoin ostanut muistaakseni huuto.netistä. Meillä on pääkallot kaikissa muodoissaan niin in tällä hetkellä että itsellä tulee jo korvista, mutta tämä merkki on kyllä ihan yli söpö. (Ja näyttääkin ihan Tiitiltä :)
Hihansuut ja pääntie oli tarkoitus kantata vaaleanpunaisella trikoolla, mutta siinä lensi sen verran ärräpäitä, että tyydyin ihan vaan taittamaan käänteet. Näyttää toimivan noinkin. Harkinnassa on vielä erittäin voimakkaasti poimutettu vaaleanpunainen satiiniröyhelö helmaan väriä tuomaan. Ans kattoo ny jaksaako.
torstaina, marraskuuta 15, 2007
Liikenneruuhka
Tuntuu että nykyään kaikilla lasten synttärikutsuilla annetaan vieraillekin lahja kotiinviemiseksi. Tämä sotii vähän mun ajatusmaailmaa vastaaan, mutta miltei pakko mennä virranmukana. Hiekkalaatikon nokkimisjärjestys on niin tiukasti sidottu siihen kenellä on parhaat synttärikemut. Kiristyskeinonakin synttäreitä käytettään päivittäin. Tiiti (2,5 v) toteaa aina kun komennan häntä että: "sä et äiti pääse mun synttäreille!"
Jotain piti keksiä tähän lahjusongelmaan. Ajatus lähti siitä että Raksu itse on kova piirtämään ja maalaamaan. Autotkin on lähellä sydäntä joten pohdittiin yhdessä että josko ne vieraat voisi vaikka askarrella ne kotiinviemiset itse, ja ne liittyisi jotenkin autoihin. Päädyttiin autoaiheiseen lippuun. Proton toteutin vahakaaviolla kankaanpainantakurssilla. Tarkoitus olisi että lapset sitten värittävät kangasväreillä nämä kuvat ja sitten kiinnitetään ne keppeihin kiinni. Raksu hyväksyi suunnitelman :)
Menetelmänä on suoraan seulalle vahalla piirretty kuvio. Vahalla peitetään kaikki alueet joihin ei haluta väriä. Sinipohjaiset on painettu kohopastalla, eli ne kohoaa kankaasta kun niitä lämmitetään. Tällä menetelmällä tulee ihanan rosoreunaista viivaa. Vähän kuin lasten piirtämää.
Kun tilkut oli painettu oli mulla vielä kohopastaa ja aikaakin sopivasti jäljellä, joten painoin autoja sitten ihan sikin sokin ruskealle kankaanpalalle. Siitä tulikin liikenneruuhka :) En vielä tiedä mitä tuosta teen. Aluksi ajattelin pingottaa sen kehykseen ja seinälle, mutta tuo ei värinä sovi oikein mihinkään meidän huoneeseen. (En uskalla vielä ehdottaa sisäpintojen remppaa kun on vasta puoli vuottaa täällä asuttu :)
Stencilrystä löysin tällaisen lohikäärmeen sabloonan. Pakkohan sitä oli kokeilla että onnistuuko tuon veistäminen ja onnistuihan se. Aikaa kyllä kului (ja lihasrelaksanttia jumittuneeseen hartiaan). Näitä tilkkuja on nyt sitten tsiljoonaa eri väriä, eikä mulla ole hajuakaan mitä niillä tekisin. Onko kellään ehdotuksia?
Jotain piti keksiä tähän lahjusongelmaan. Ajatus lähti siitä että Raksu itse on kova piirtämään ja maalaamaan. Autotkin on lähellä sydäntä joten pohdittiin yhdessä että josko ne vieraat voisi vaikka askarrella ne kotiinviemiset itse, ja ne liittyisi jotenkin autoihin. Päädyttiin autoaiheiseen lippuun. Proton toteutin vahakaaviolla kankaanpainantakurssilla. Tarkoitus olisi että lapset sitten värittävät kangasväreillä nämä kuvat ja sitten kiinnitetään ne keppeihin kiinni. Raksu hyväksyi suunnitelman :)
Menetelmänä on suoraan seulalle vahalla piirretty kuvio. Vahalla peitetään kaikki alueet joihin ei haluta väriä. Sinipohjaiset on painettu kohopastalla, eli ne kohoaa kankaasta kun niitä lämmitetään. Tällä menetelmällä tulee ihanan rosoreunaista viivaa. Vähän kuin lasten piirtämää.
Kun tilkut oli painettu oli mulla vielä kohopastaa ja aikaakin sopivasti jäljellä, joten painoin autoja sitten ihan sikin sokin ruskealle kankaanpalalle. Siitä tulikin liikenneruuhka :) En vielä tiedä mitä tuosta teen. Aluksi ajattelin pingottaa sen kehykseen ja seinälle, mutta tuo ei värinä sovi oikein mihinkään meidän huoneeseen. (En uskalla vielä ehdottaa sisäpintojen remppaa kun on vasta puoli vuottaa täällä asuttu :)
Stencilrystä löysin tällaisen lohikäärmeen sabloonan. Pakkohan sitä oli kokeilla että onnistuuko tuon veistäminen ja onnistuihan se. Aikaa kyllä kului (ja lihasrelaksanttia jumittuneeseen hartiaan). Näitä tilkkuja on nyt sitten tsiljoonaa eri väriä, eikä mulla ole hajuakaan mitä niillä tekisin. Onko kellään ehdotuksia?
torstaina, marraskuuta 08, 2007
Teknisiä ongelmia
Täällä on reistaillut vuorotellen kone, netti ja kamera. Tästä syystä olen tosin saanut jotain aikaiseksikin :) Kohta tosin reistailee mun pää kun yritän jakaa aikaa perheen, töiden ja vielä koulunkin kanssa. Viimeyönä meni yhteen asti harkkatyötä tehdessä ja aamulla kuudelta taas sirkus pystyyn.
Mun uusi kone on aivan ihana! Olen niin totaalisen rakastunut siihen. Kaikki tämän postauksen valmistuneet on tehty sillä ja kertaakaan en joutunut purkamaan mitään. Tikkauksetkin saa paremmin suoraan kun tällä koneella voi ommella myös hitaasti. (Vanha oli sellainen että piti painaa kaasu ekaksi pohjaan, ja sitten se ampaisi täydellä vauhdilla liikkeelle.) Yhtä juttua tosin kaipaan: ne saksalaiset insinöörit olisivat voineet koodata siihen vielä matkamittarin. Olisi helpompi seurata huoltovälejä kun mun ompelu kuitenkin on enemmän kausiluonteista.
Halloweenia juhlittiin lasten päiväkodissa naamiaisten merkeissä. Raksu halusi olla ehdottomasti dalmatialainen. Se nyt ei ole ihan perinteisimpiä Halloween asuja, mutta todettiin että toiset pelkää koiria, niin tämä sopii juhlan teemaan ihan hyvin. Täplikästä kangasta metsästettiin ympäri kaupunkia, mutta eihän sitä löytynyt. Ostin pari metriä valkoista fleeceä ja kasan kangastusseja. Ompelu oli helppo nakki, vaativin osuus oli noiden täplien piirtäminen. Ohje on 10 vuotta vanhasta SK:stä (11/1997)
Tiitin puku onkin sitten ihan ostokamaa. Mies toi sen tuliaiseksi työmatkalta silloin kun tyttö ei osannut vielä edes kävellä. Nyt se on just passelin kokoinen. Blogikoira ei usein kuvissa vilahtele, mutta tähän sekin änkesi mukaan.
Niin ja ihan tiedoksi kaikille: kangastussi ei toimi fleecen kanssa ihan toivotulla tavalla... En suosittele.
Sitten vielä kimara lasten vaatteita. Hametta lukuunottamatta painatukset on tehty syksyn aikana kankaanpainanta kurssilla. Pääkallopaidat on Raksulle ja pöllöpaita ja hame Tiitille. Kaavat on ihan peruskaavoja muistaakseni Ottobrestä. Hame on tehty ihan vaan jämätilkusta vähän muotoilemalla ja vyötärökaitaleena on resori, jonka sisällä on vielä kuminauha.
Sanoinko jo että rakastan tuota uutta ompelukonetta?
Mun uusi kone on aivan ihana! Olen niin totaalisen rakastunut siihen. Kaikki tämän postauksen valmistuneet on tehty sillä ja kertaakaan en joutunut purkamaan mitään. Tikkauksetkin saa paremmin suoraan kun tällä koneella voi ommella myös hitaasti. (Vanha oli sellainen että piti painaa kaasu ekaksi pohjaan, ja sitten se ampaisi täydellä vauhdilla liikkeelle.) Yhtä juttua tosin kaipaan: ne saksalaiset insinöörit olisivat voineet koodata siihen vielä matkamittarin. Olisi helpompi seurata huoltovälejä kun mun ompelu kuitenkin on enemmän kausiluonteista.
Halloweenia juhlittiin lasten päiväkodissa naamiaisten merkeissä. Raksu halusi olla ehdottomasti dalmatialainen. Se nyt ei ole ihan perinteisimpiä Halloween asuja, mutta todettiin että toiset pelkää koiria, niin tämä sopii juhlan teemaan ihan hyvin. Täplikästä kangasta metsästettiin ympäri kaupunkia, mutta eihän sitä löytynyt. Ostin pari metriä valkoista fleeceä ja kasan kangastusseja. Ompelu oli helppo nakki, vaativin osuus oli noiden täplien piirtäminen. Ohje on 10 vuotta vanhasta SK:stä (11/1997)
Tiitin puku onkin sitten ihan ostokamaa. Mies toi sen tuliaiseksi työmatkalta silloin kun tyttö ei osannut vielä edes kävellä. Nyt se on just passelin kokoinen. Blogikoira ei usein kuvissa vilahtele, mutta tähän sekin änkesi mukaan.
Niin ja ihan tiedoksi kaikille: kangastussi ei toimi fleecen kanssa ihan toivotulla tavalla... En suosittele.
Sitten vielä kimara lasten vaatteita. Hametta lukuunottamatta painatukset on tehty syksyn aikana kankaanpainanta kurssilla. Pääkallopaidat on Raksulle ja pöllöpaita ja hame Tiitille. Kaavat on ihan peruskaavoja muistaakseni Ottobrestä. Hame on tehty ihan vaan jämätilkusta vähän muotoilemalla ja vyötärökaitaleena on resori, jonka sisällä on vielä kuminauha.
Sanoinko jo että rakastan tuota uutta ompelukonetta?
keskiviikkona, lokakuuta 24, 2007
Vihdoinkin
Täällä on ollut ihan jättikiva postiviikko! Maanantaina saapui vihdoinkin uusi ompelukone. Tätä on ihasteltu ja ihmetelty niin hartaasti että piti ihan dokumentoida tuo paketin avauskin :) Yhtään pistoa ei vielä ole otettu, vaan kunnon käyttöohjefriikin tavoin olen lukenut manuaalia.
Tiistaina saapui kasa kirjoja Book Depositorysta. Vähän ammattikirjallisuutta ja pari perusteosta neulonnasta. Sitä aina hullaantuu tilaamaan useamman kirjan kerralla, vaikka postimaksuja ei peritäkään.
Tänään saapui vielä sähköpostiin kutsu Ravelryyn. Pitäiskö palkata lastenhoitaja, kokki ja siivooja? Tuolla voisi viettää aikaa ihan tolkuttomasti.
On täällä käsitöitäkin tehty, mutta suurin osa on purettu samantien. Yksi käsveska odottaa huovutusta, mutta lisää siitä sitten kun se on käynyt pesukoneessa.
Tiistaina saapui kasa kirjoja Book Depositorysta. Vähän ammattikirjallisuutta ja pari perusteosta neulonnasta. Sitä aina hullaantuu tilaamaan useamman kirjan kerralla, vaikka postimaksuja ei peritäkään.
Tänään saapui vielä sähköpostiin kutsu Ravelryyn. Pitäiskö palkata lastenhoitaja, kokki ja siivooja? Tuolla voisi viettää aikaa ihan tolkuttomasti.
On täällä käsitöitäkin tehty, mutta suurin osa on purettu samantien. Yksi käsveska odottaa huovutusta, mutta lisää siitä sitten kun se on käynyt pesukoneessa.
keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007
To-do lista
Syksyn flunssaputki on nyt korkattu. Tällä kertaa se olin onneksi minä joka sairastui viimeisenä. Saikkupäivä ihan omassa rauhassa :) Aamupäivän olen viettänyt Suuri Käsityölehti arkistoni parissa ja viimeistellyt kesällä aloittamani urakan. Excelissä on nyt 127 riviä. Eli vaikka toteuttaisin yhden projektin viikossa, menisi aikaa silti melkein 2,5 vuotta. Ja tästä listasta puuttuu vielä Modan, Novitan, Ottobren, lukuisien kirjojen, netin ja omanpään suunnitelmat...
Viikonloppuna kaivettiin lasten talvivaatteita varastosta ja sieltä pöllähti ilmoille myös yksi varhaistuotantoa oleva aikaansaannos. Olin jo unohtanut tämän olemassaolon.
Tein tämän yläasteen käsityötunnilla vuonna 1990 tai 1991. Koko on noin yksivuotias ja kaavat sovellettiin pienentämällä. Siitä löytyy rintataskun lisäksi myös hihan halkio ja laskokset. Tämä oli silloin hurjan söpö, mutta ei kuitenkaan ole tullut omilla lapsilla pidettyä. Raksulle se tuntui liian tyttömäiseltä ja Tiitille liian poikamaiselta :)
Viikonloppuna kaivettiin lasten talvivaatteita varastosta ja sieltä pöllähti ilmoille myös yksi varhaistuotantoa oleva aikaansaannos. Olin jo unohtanut tämän olemassaolon.
Tein tämän yläasteen käsityötunnilla vuonna 1990 tai 1991. Koko on noin yksivuotias ja kaavat sovellettiin pienentämällä. Siitä löytyy rintataskun lisäksi myös hihan halkio ja laskokset. Tämä oli silloin hurjan söpö, mutta ei kuitenkaan ole tullut omilla lapsilla pidettyä. Raksulle se tuntui liian tyttömäiseltä ja Tiitille liian poikamaiselta :)
keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007
Elonmerkkejä
Vihdoinkin sain valmiiksi Tiitin Miau-neuletakin. Tämä on aloitettu jo toukokuussa ja nappien ompelussakin vierähti miltei kuukausi. Lankana on Novitan Nalle ja silmukkamääriä sovellettu Knitters handy bookista.
Ihkaensimmäiseksi intarsia kokeiluksi tämä on ihan ok, mutta en mitenkään varsinaisesti ihastunut tuohon tekniikkaan. Eniten harmaita hiuksia aiheutti ääriviivojen kirjailu. Aina sieltä alkaa pilkistää se alkuperäinen silmukka. Sopivat napit tähän löytyi jo kesällä :)
Kankaanpainantaa jatkoin viikko sitten Ottobren pöllöillä. Kuvia tulee vasta nyt kun jouduin jättämään ne opistolle kuivumaan. Vähän nuo on psykedeelisen näköisiä, mutta mä tykkään.
Eilen kokeiltiin reaktiiviväreillä värjäystä. Mulla ei ollut mitään sopivia kankaita värjättäväksi, niin heitin pataan kulahtaneen kotipaidan jossa oli kestotahroja. Nyt ei tahroja enää erota ja värikin osui aika lähelle haluttua. Kokeilin tähän uudenlaista sidontaa ja siitä tuli ihan kivan näköistä, ei liian jyrkkää kontrastia.
Lisäksi kokeilin liukuvärjäystä, mutta se paita on vielä narulla kuivumassa. Ensi viikolla olisi tarkoitus tarjota vielä yhdelle puserolle uusi elämä.
Ihkaensimmäiseksi intarsia kokeiluksi tämä on ihan ok, mutta en mitenkään varsinaisesti ihastunut tuohon tekniikkaan. Eniten harmaita hiuksia aiheutti ääriviivojen kirjailu. Aina sieltä alkaa pilkistää se alkuperäinen silmukka. Sopivat napit tähän löytyi jo kesällä :)
Kankaanpainantaa jatkoin viikko sitten Ottobren pöllöillä. Kuvia tulee vasta nyt kun jouduin jättämään ne opistolle kuivumaan. Vähän nuo on psykedeelisen näköisiä, mutta mä tykkään.
Eilen kokeiltiin reaktiiviväreillä värjäystä. Mulla ei ollut mitään sopivia kankaita värjättäväksi, niin heitin pataan kulahtaneen kotipaidan jossa oli kestotahroja. Nyt ei tahroja enää erota ja värikin osui aika lähelle haluttua. Kokeilin tähän uudenlaista sidontaa ja siitä tuli ihan kivan näköistä, ei liian jyrkkää kontrastia.
Lisäksi kokeilin liukuvärjäystä, mutta se paita on vielä narulla kuivumassa. Ensi viikolla olisi tarkoitus tarjota vielä yhdelle puserolle uusi elämä.
keskiviikkona, syyskuuta 19, 2007
Pakko painaa pitkää päivää
Eilen oli vuorossa taas kankaanpainantaa. Tulostin netistä kasan erilaisia sabluunoita ihan paniikissa kun ajattelin että multa loppuu tekeminen kesken. Kurssikerta on kuitenkin 3,5 tuntia. Niinhän siinä sitten kävi että häthätää ehdin yhden sabluunan leikata ja painaa :) (Otsikko muuten tulee siitä että lähdin aamulla klo 7 töihin ja tulin kotiin kurssin jälkeen klo 21.)
Tämä malli on ilmainen malli Ottobren sivuilta. Suurensin tuota sen verran että koko on 10 cm * 14 cm. Oikean puoleiset on kaikki painettu sinisellä, jossa on pari tippaa mustaa seassa. Kuvasta näkee vähän osviittaa siitä miten kankaan väri vaikuttaa lopputulokseen. Vasemmalla olevat on tehty kohopastalla, joka "turpoaa" lämmitettäessä ja tekee kuviosta kolmiulotteisen.
Hmpf. Syksy on ihanaa aikaa mutta tuotoksien kuvaamisesta tulee taas astetta haastavampaa. Alarivissä värit on suurinpiirtein oikein. Ylärivin tilkut on kuvassa tummempia kuin luonnossa.
Tämä malli on ilmainen malli Ottobren sivuilta. Suurensin tuota sen verran että koko on 10 cm * 14 cm. Oikean puoleiset on kaikki painettu sinisellä, jossa on pari tippaa mustaa seassa. Kuvasta näkee vähän osviittaa siitä miten kankaan väri vaikuttaa lopputulokseen. Vasemmalla olevat on tehty kohopastalla, joka "turpoaa" lämmitettäessä ja tekee kuviosta kolmiulotteisen.
Hmpf. Syksy on ihanaa aikaa mutta tuotoksien kuvaamisesta tulee taas astetta haastavampaa. Alarivissä värit on suurinpiirtein oikein. Ylärivin tilkut on kuvassa tummempia kuin luonnossa.
perjantaina, syyskuuta 14, 2007
Villaa ylle
Otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin Raksun haalariin sen vetoketjun kun Pekka lupasi jo yöpakkasia. Mä en kyllä osaa kiinnittää vetskaria siististi neuleeseen. Tai mun ongelma taitaa olla se että reunassa on aina 1-2 löysää silmukkaa, jotka normaalisti saa piilotettua saumanvaraan. Kuvassa on vielä Tiitinkin haalari joka on tehty viime talvena. Ohje molempiin on Novitan talvi 2004 lehdestä.
Raksun haalari on Nallea ja sitä kului 120 cm kokoon 490 grammaa. Värit on Raksun itsensä valitsemat ja raidat generaattorista. Tätä varten ostin muuten elämäni ensimmäiset Additkin. Harmi vaan että kaupassa oli ainoastaan bambuisia, joista en niin kauheasti välitä. Pakko oli kuitenkin ne ostaa kun olin piristyksen tarpeessa :) Tiitin haalari on tehty 7-veikan karkkivärisistä raitalangoista (2 kerrosta vuorotellen kumpaakin) ja sillä on painoa 458 grammaa ja koko muistaakseni 90 cm.
Raksun haalari on Nallea ja sitä kului 120 cm kokoon 490 grammaa. Värit on Raksun itsensä valitsemat ja raidat generaattorista. Tätä varten ostin muuten elämäni ensimmäiset Additkin. Harmi vaan että kaupassa oli ainoastaan bambuisia, joista en niin kauheasti välitä. Pakko oli kuitenkin ne ostaa kun olin piristyksen tarpeessa :) Tiitin haalari on tehty 7-veikan karkkivärisistä raitalangoista (2 kerrosta vuorotellen kumpaakin) ja sillä on painoa 458 grammaa ja koko muistaakseni 90 cm.
torstaina, syyskuuta 13, 2007
Sairastuvalta päivää
Mikä kumma siinä on että asiat ei voi koskaan mennä ihan putkeen? Heti kun tyttö sai terveen paperit niin sairastuin itse :( Melkein kuukausi saikkua nyt takana ja ensi maanantaina menen kokeilemaan josko työnteko jo onnistuisi. Valmistuneita töitä on tasan nolla vaikka nyt ei voi syyttää edes ajanpuutetta kun lapset on kuitenkin ollut hoidossa päivisin. Raksun villahaalarista puuttuu vielä vetoketju ja Tiitin villatakista napit. Kuka jaksaisi viimeistellä nuo?
Lankoja en ole viimeaikoina ostellut, mutta kangasta sitäkin enemmän. Pitää nääs kerätä varastoa kun tilasin uuden ompelukoneen. Harmi vaan että se ei taida ehtiä perille enää tällä viikolla. Mieskin lähtee vielä ensi viikoksi työmatkalle -> ei ehdi iltaisinkaan tekemään mitään.
Tiistaina alkoi kansalaisopiston kankaanpainanta kurssi ja tässä olisi ekat aikaansaannokset. Sininen on tehty aurinkotekniikalla ja Raksu jo ilmoitti että tuosta sinisestä tulee sitten hänelle kirjastokassi.
Vihreä on painettu seulan ja raakelin avulla. Vähän on ärtsyt värit mutta kun ei saanut itse valita... Tämä päätynee ihan vaan mallitilkuksi mun tekniikka-kansioon.
Lankoja en ole viimeaikoina ostellut, mutta kangasta sitäkin enemmän. Pitää nääs kerätä varastoa kun tilasin uuden ompelukoneen. Harmi vaan että se ei taida ehtiä perille enää tällä viikolla. Mieskin lähtee vielä ensi viikoksi työmatkalle -> ei ehdi iltaisinkaan tekemään mitään.
Tiistaina alkoi kansalaisopiston kankaanpainanta kurssi ja tässä olisi ekat aikaansaannokset. Sininen on tehty aurinkotekniikalla ja Raksu jo ilmoitti että tuosta sinisestä tulee sitten hänelle kirjastokassi.
Vihreä on painettu seulan ja raakelin avulla. Vähän on ärtsyt värit mutta kun ei saanut itse valita... Tämä päätynee ihan vaan mallitilkuksi mun tekniikka-kansioon.
torstaina, heinäkuuta 26, 2007
Äidiltä tyttärelle
Tänä vuonna kesälomaa on vietetty rennoissa merkeissä mökeillä ja mummoloissa. Ystäviä on nähty ja iltoja istuttu kaikessa rauhassa. Vähän on laiteltu kotona paikkoja kuntoon ja tilattu kirjoja netistä...
Olen ihan heikkona ompeluohje kirjoihin. Näitä tulee hankittua aina jos kirjasta löytyy niksejä jotka ei ole ennestään tuttuja. Power sewing on ihan hyvä ohjekirja, mutta välillä nyppii kun kirjoittaja mainostaa omia kaavojaan lähes joka aukeamalla. Favorite socks tuskin esittelyjä kaipaa. Kivilattia syö villasukkia aika haipakkaa ja syksy on jo tulossa. Sew what? Skirts kirja on kertakaikkiaan ihana ja inspiroiva. Kirjan ohjeilla saa hameet juuri omien mittojen mukaan ja kauniit kuvat on aina plussaa :)
Kotikotoa tarttui matkaan minun vanha nukensänkyni. Petivaatteet on kadonnut jo aikoja sitten joten ei sitten auttanut muu kuin nostaa se vanhuudenhöperö singeri pöydälle ja ryhtyä puuhaan.
Tilkkutäkki pin-wheel blokkia käyttäen
Koko: 58 cm x 58 cm
Kankaat: arkistojen syövereistä
Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen vaikka viimeksi olen tilkkutöitä tehnyt tasan 10 vuotta sitten. Olin aikoinaan vaihto-oppilaana USA:ssa ja isäntäperheeni äiti teki aivan mahtavan upeita tilkkutöitä. Niitä tuli silloin tehtyä vähän liikaa. Pitkästä aikaa tuntui kyllä mukavalta tällainenkin näpertäminen. Värit ei oikein mätsää tuohon sänkyyn, mutta halusin käyttää varastokankaita. Sänky saanee uuden värin jahka Tiitin oma sänky on ensin hiottu ja maalattu.
Kauniita unia vauva. (Kyllä, vain kaksi D-insinööriä voi saada näin mielikuvituksettoman lapsen: nuken nimi on vauva, nallen nimi on nallukka ja koiran nimi on koira :)
Niin ja ihan itselle muistiin: 24.7. Raksu heitti apupyörät nurkkaan.
Olen ihan heikkona ompeluohje kirjoihin. Näitä tulee hankittua aina jos kirjasta löytyy niksejä jotka ei ole ennestään tuttuja. Power sewing on ihan hyvä ohjekirja, mutta välillä nyppii kun kirjoittaja mainostaa omia kaavojaan lähes joka aukeamalla. Favorite socks tuskin esittelyjä kaipaa. Kivilattia syö villasukkia aika haipakkaa ja syksy on jo tulossa. Sew what? Skirts kirja on kertakaikkiaan ihana ja inspiroiva. Kirjan ohjeilla saa hameet juuri omien mittojen mukaan ja kauniit kuvat on aina plussaa :)
Kotikotoa tarttui matkaan minun vanha nukensänkyni. Petivaatteet on kadonnut jo aikoja sitten joten ei sitten auttanut muu kuin nostaa se vanhuudenhöperö singeri pöydälle ja ryhtyä puuhaan.
Tilkkutäkki pin-wheel blokkia käyttäen
Koko: 58 cm x 58 cm
Kankaat: arkistojen syövereistä
Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen vaikka viimeksi olen tilkkutöitä tehnyt tasan 10 vuotta sitten. Olin aikoinaan vaihto-oppilaana USA:ssa ja isäntäperheeni äiti teki aivan mahtavan upeita tilkkutöitä. Niitä tuli silloin tehtyä vähän liikaa. Pitkästä aikaa tuntui kyllä mukavalta tällainenkin näpertäminen. Värit ei oikein mätsää tuohon sänkyyn, mutta halusin käyttää varastokankaita. Sänky saanee uuden värin jahka Tiitin oma sänky on ensin hiottu ja maalattu.
Kauniita unia vauva. (Kyllä, vain kaksi D-insinööriä voi saada näin mielikuvituksettoman lapsen: nuken nimi on vauva, nallen nimi on nallukka ja koiran nimi on koira :)
Niin ja ihan itselle muistiin: 24.7. Raksu heitti apupyörät nurkkaan.
sunnuntaina, heinäkuuta 15, 2007
Seitsemän asiaa minusta
Tässä minun panokseni
1. Rakastan exceliä. Mielestäni kaiken voi excelöidä. Loman aloitin viettämällä iltaa Suuri Käsityölehti arkistojen kanssa ja merkkaamalla jokaisen ehkä toteutettavan mallin exceliin. Nyt voin filtteröidä taulukosta esim. kaikki minua kiinnostavat housujen kaavat ja saan kätevästi mm. vuosikerran, lehden numeron ja sivunumeron. Ei enää loputonta selailua :) Tässä urakassa pääsin tosin vasta vuoteen 2001...
2. En osaa näyttää tunteitani vieraille ihmisille. Vietettiin Tiitin kanssa neljä päivää TAYS:n lastenosastolla koska toukokuinen sairaus alkoi taas oireilemaan. Jutellessani hoitajien ja lääkäreiden kanssa olin insinöörimäisen rationaalinen ja rauhallinen vaikka sisimmässäni olin aivan tolaltani. (Onneksi luuydinnäytteellä saatiin kuitenkin pahanlaatuiset sairaudet suljettua pois ja nyt taas seuraillaan tilannetta.)
3. Opiskeluaikoina eräs opiskelutoverini sanoi minulle että en voi käyttää hameita, koska minulla on niin paksut jalat. Vuosia kuljin pelkästään housuissa, tai nilkkoihin asti ylettyvissä hameissa. Tänä kesänä jokin napsahti ja tajusin että vaikka jalat olisi kanadanmännyt, voin silti pitää lyhyttä hametta. Tässä lopputulos. Siitäs sait RM!!!
Tähän tulee kuva kunhan tuo mies kömpii sängystä ylös...
Malli: ihan simppeli A-linjainen ja vinoon leikattu
Kangas: Eurokankaan alelaarista, ohuehkoa lycratrikoota
4. Viisi vuotta sitten kirjoitin diplomityöni alkusanoja. Kenties tuo tai lähestyvä kolme ja nolla ajoi minut hetkelliseen mielenhäiriöön ja kävin yliopistolla pääsykokeissa. Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä ilmoittautumassa läsnäolevaksi...
5. En osaa nukkua yksin. Mies oli polttareilla viimeyönä. Minä kuuntelin ääniä ja makasin hiljaa sängyssä. Uni tuli vasta sitten kun mies oli tullut kotiin. Olo on hieman tokkurainen kolmen tunnin yöunien jälkeen.
6. Olen aina ollut kiltti. Elämäni pahin kapina taitaa olla kohta 4 :) En ole koskaan kiroillut äitini kuullen. Ääntäni korotan vain lapsille ja koiralle. Uusia naapureita ja työtovereita hämmästyttää ja kummastuttaa kun sanon meneväni Stadionille katsomaan jaksaako sedät vielä heilua :) Musiikkimakuni on saanut paljon muitakin vaikutteita kahdesta isoveljestä...
7. Opettelin syömään puuroa vuosi sitten kun Raksu alkoi ihmettelemään miksi äiti ei koskaan syö puuroa. Nykyään pystyn syömään jo kokonaisen Elovena hetki pussin pidättelemällä oksennusrefleksiä. Puuro on kyllä maultaan ihan jees mutta rakenne (ja sen ajattelu) saa minut kakomaan. Ja tämä tuli mieleen ihan siitä syystä että lapset tuossa kiljuu aamupalaa :)
1. Rakastan exceliä. Mielestäni kaiken voi excelöidä. Loman aloitin viettämällä iltaa Suuri Käsityölehti arkistojen kanssa ja merkkaamalla jokaisen ehkä toteutettavan mallin exceliin. Nyt voin filtteröidä taulukosta esim. kaikki minua kiinnostavat housujen kaavat ja saan kätevästi mm. vuosikerran, lehden numeron ja sivunumeron. Ei enää loputonta selailua :) Tässä urakassa pääsin tosin vasta vuoteen 2001...
2. En osaa näyttää tunteitani vieraille ihmisille. Vietettiin Tiitin kanssa neljä päivää TAYS:n lastenosastolla koska toukokuinen sairaus alkoi taas oireilemaan. Jutellessani hoitajien ja lääkäreiden kanssa olin insinöörimäisen rationaalinen ja rauhallinen vaikka sisimmässäni olin aivan tolaltani. (Onneksi luuydinnäytteellä saatiin kuitenkin pahanlaatuiset sairaudet suljettua pois ja nyt taas seuraillaan tilannetta.)
3. Opiskeluaikoina eräs opiskelutoverini sanoi minulle että en voi käyttää hameita, koska minulla on niin paksut jalat. Vuosia kuljin pelkästään housuissa, tai nilkkoihin asti ylettyvissä hameissa. Tänä kesänä jokin napsahti ja tajusin että vaikka jalat olisi kanadanmännyt, voin silti pitää lyhyttä hametta. Tässä lopputulos. Siitäs sait RM!!!
Tähän tulee kuva kunhan tuo mies kömpii sängystä ylös...
Malli: ihan simppeli A-linjainen ja vinoon leikattu
Kangas: Eurokankaan alelaarista, ohuehkoa lycratrikoota
4. Viisi vuotta sitten kirjoitin diplomityöni alkusanoja. Kenties tuo tai lähestyvä kolme ja nolla ajoi minut hetkelliseen mielenhäiriöön ja kävin yliopistolla pääsykokeissa. Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä ilmoittautumassa läsnäolevaksi...
5. En osaa nukkua yksin. Mies oli polttareilla viimeyönä. Minä kuuntelin ääniä ja makasin hiljaa sängyssä. Uni tuli vasta sitten kun mies oli tullut kotiin. Olo on hieman tokkurainen kolmen tunnin yöunien jälkeen.
6. Olen aina ollut kiltti. Elämäni pahin kapina taitaa olla kohta 4 :) En ole koskaan kiroillut äitini kuullen. Ääntäni korotan vain lapsille ja koiralle. Uusia naapureita ja työtovereita hämmästyttää ja kummastuttaa kun sanon meneväni Stadionille katsomaan jaksaako sedät vielä heilua :) Musiikkimakuni on saanut paljon muitakin vaikutteita kahdesta isoveljestä...
7. Opettelin syömään puuroa vuosi sitten kun Raksu alkoi ihmettelemään miksi äiti ei koskaan syö puuroa. Nykyään pystyn syömään jo kokonaisen Elovena hetki pussin pidättelemällä oksennusrefleksiä. Puuro on kyllä maultaan ihan jees mutta rakenne (ja sen ajattelu) saa minut kakomaan. Ja tämä tuli mieleen ihan siitä syystä että lapset tuossa kiljuu aamupalaa :)
keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007
Haikeutta ilmassa
Ottaa päähän. Mun uskollinen ystäväni vetelee viimeisiään. 12 vuotta kuljettiin yhdessä. Matkan varrella on ollut kaikenlaisia ryppyjä ystävyydessämme, mutta nyt ei onnistu enää tavallinen siksak-ommelkaan. Ehkä mun pitää vaan osata päästää irti. Viimeisillä voimillaan Singerini sai rutistettua vielä shortsit Tiitille. Nämä ei ikävä kyllä läpäisseet laadunvalvontaa vaan joutunevat yöpukuhyllylle.
Onneksi toisessa uskollisessa ystävässä riittää vielä virtaa vaikka huomenna tulee jo 11 vuotta mittariin. Hyvää juhannusta ja muistakaa turvavyö ja pelastusliivit!
Onneksi toisessa uskollisessa ystävässä riittää vielä virtaa vaikka huomenna tulee jo 11 vuotta mittariin. Hyvää juhannusta ja muistakaa turvavyö ja pelastusliivit!
tiistaina, kesäkuuta 12, 2007
Neuleblääh
Nyt on menossa jokinsortin neuleblääh. Mikään keskeneräinen ei kiinnosta, eikä mikään uusikaan inspiroi. Liekö osansa jo loppuneilla helteillä vai sillä että ei tuo Tiiti sittenkään saanut vielä terveen papereita. Labrassa ravaaminen jatkuu.
Viime perjantaina oli firman kesäjuhlat ja sitten seuraavana päivänä kaivoin ompelukoneen naftaliinista. Toista kertaa en yritä suoria tikkauksia dagen efterin kourissa. Onneksi ei sentään tarvinut purkaa, koska kangas oli kirjavaa ja antaa vähän anteeksi. Lopputuloksena oli caprit Tiitille. Ohje on Ottbre:n numerosta 2/2005. Mallin leikkaukset ja tikkaukset pääsisivät kyllä paremmin oikeuksiinsa yksivärisessä kankaassa, mutta jos innostus iskee klo 18:30 lauantaina, on mentävä sillä mitä kaapista löytyy… Johtopäätös: kangasvarastoa on täydennettävä ja pikaisesti!
Tiiti innostui oikein poseeraamaan :)
Koneet on lojunut viikonlopusta asti tuossa keittiön pöydällä. Josko se ompelupöytä tulisi hankittua nopeampaa tällä tavalla :) Pari trikoota odottaa vielä leikkuuta olkkarin puolella. Niistä olisi tarkoitus tehdä lapsille shortsit ja itselle kesähame. Raksulle ostin verhokankaankin, mutta eihän meillä ole vielä yhtäkään tankoa koko talossa. Kellarin viimeinen nurkka valmistunee huomenna ja sitten pääsee taas purkamaan laatikoita. Jei!
Jos joku näkee mun neuleinnostusta jossakin, niin sen vois pistää postissa tännepäin. Ja mieluiten ennen juhannusta, kun noita ompeluvermeitä on vaikeampi ottaa reissuun mukaan…
Viime perjantaina oli firman kesäjuhlat ja sitten seuraavana päivänä kaivoin ompelukoneen naftaliinista. Toista kertaa en yritä suoria tikkauksia dagen efterin kourissa. Onneksi ei sentään tarvinut purkaa, koska kangas oli kirjavaa ja antaa vähän anteeksi. Lopputuloksena oli caprit Tiitille. Ohje on Ottbre:n numerosta 2/2005. Mallin leikkaukset ja tikkaukset pääsisivät kyllä paremmin oikeuksiinsa yksivärisessä kankaassa, mutta jos innostus iskee klo 18:30 lauantaina, on mentävä sillä mitä kaapista löytyy… Johtopäätös: kangasvarastoa on täydennettävä ja pikaisesti!
Tiiti innostui oikein poseeraamaan :)
Koneet on lojunut viikonlopusta asti tuossa keittiön pöydällä. Josko se ompelupöytä tulisi hankittua nopeampaa tällä tavalla :) Pari trikoota odottaa vielä leikkuuta olkkarin puolella. Niistä olisi tarkoitus tehdä lapsille shortsit ja itselle kesähame. Raksulle ostin verhokankaankin, mutta eihän meillä ole vielä yhtäkään tankoa koko talossa. Kellarin viimeinen nurkka valmistunee huomenna ja sitten pääsee taas purkamaan laatikoita. Jei!
Jos joku näkee mun neuleinnostusta jossakin, niin sen vois pistää postissa tännepäin. Ja mieluiten ennen juhannusta, kun noita ompeluvermeitä on vaikeampi ottaa reissuun mukaan…
torstaina, toukokuuta 31, 2007
Täällä taas
Sauli ja Pauli löysivät monien mutkien jälkeen vihdoin meillekin. Enpä ole ennen tajunnutkaan kuinka riippuvainen olen netistä. Varsinkin kun viime viikkoina olen ollut töissä aika satunnaisesti enkä ole päässyt surffaamaan edes työnantajan piikkin.
Käsityöpuolella olen käyttänyt lähinnä rälläkkää, sirkkeliä ja erilaisia porakoneita. Ihan vaivihkaa on kuitenkin valmistunut Tiitin virkattu jakku. Ohje on Kesä/2007 Novitasta hyvin pienin muutoksin.
Kinnitykseksi laitoin hakaset jotka ovat perintöä jostakin 70-luvulta.
Ideoita risteilee päässä niin paljon että öisin ei saa nukuttua. Ihan hirveää kun ei ole aikaa toteuttaa kaikkia. Luonnosvihko täyttyy kovaa vauhtia, mutta sitten kun olisi aikaa, ei mikään tunnukaan enää hyvältä idealta.
Pitkän harkinnan jälkeen puikoille kuitenkin pääsi neuletakki Tiitille. Olen intarsia-neitsyt, joten päätin aloittaa jollakin söpöllä ja selkeällä kuviolla. Excelillä viilasin tällaisen mukamas-Kittyn, jonka on tarkoitus koristaa takin takakappaletta. Pian ollaankin jo kainaloissa menossa.
************************************************************************************
Paljon on muutakin mahtunut kolmeen viikkoon ilman nettiä:
Tapahtunutta
* Rakennunspölyn siivoamista (kirjaimellisesti joka päivä)
* Eka kylpy ikiomassa ammeessa (ja toinen ja kolmas ja neljäs…)
* Raksu saavutti 4 vuoden iän ja synttäreitä juhlittiin kolmeen otteeseen
* 3 työmatkaa
* Tiitin vakavahko sairastuminen ja nopea paraneminen (sisältäen ~10 tuntia lääkärien ja labrojen odotushuoneissa ilman neuletta…)
Ostettua
* 600 grammaa lankaa
* 6 metriä kangasta (lapsille kesävaatteita – ehkä ensi kesäksi)
* Uudet menopelit miehelle ja mulle
* Farkut joita ei tarvinnut lyhentää!!! (Tämän mahdollisti Lindexin Short mallisto)
Saatua
* 750 grammaa lankaa
* 42 pussia kool aidia
* The Incredibles t-paidat koko perheelle :) (Tai siis miehellä oli jo ennestään, nyt me muutkin saatiin)
Käsityöpuolella olen käyttänyt lähinnä rälläkkää, sirkkeliä ja erilaisia porakoneita. Ihan vaivihkaa on kuitenkin valmistunut Tiitin virkattu jakku. Ohje on Kesä/2007 Novitasta hyvin pienin muutoksin.
Kinnitykseksi laitoin hakaset jotka ovat perintöä jostakin 70-luvulta.
Ideoita risteilee päässä niin paljon että öisin ei saa nukuttua. Ihan hirveää kun ei ole aikaa toteuttaa kaikkia. Luonnosvihko täyttyy kovaa vauhtia, mutta sitten kun olisi aikaa, ei mikään tunnukaan enää hyvältä idealta.
Pitkän harkinnan jälkeen puikoille kuitenkin pääsi neuletakki Tiitille. Olen intarsia-neitsyt, joten päätin aloittaa jollakin söpöllä ja selkeällä kuviolla. Excelillä viilasin tällaisen mukamas-Kittyn, jonka on tarkoitus koristaa takin takakappaletta. Pian ollaankin jo kainaloissa menossa.
************************************************************************************
Paljon on muutakin mahtunut kolmeen viikkoon ilman nettiä:
Tapahtunutta
* Rakennunspölyn siivoamista (kirjaimellisesti joka päivä)
* Eka kylpy ikiomassa ammeessa (ja toinen ja kolmas ja neljäs…)
* Raksu saavutti 4 vuoden iän ja synttäreitä juhlittiin kolmeen otteeseen
* 3 työmatkaa
* Tiitin vakavahko sairastuminen ja nopea paraneminen (sisältäen ~10 tuntia lääkärien ja labrojen odotushuoneissa ilman neuletta…)
Ostettua
* 600 grammaa lankaa
* 6 metriä kangasta (lapsille kesävaatteita – ehkä ensi kesäksi)
* Uudet menopelit miehelle ja mulle
* Farkut joita ei tarvinnut lyhentää!!! (Tämän mahdollisti Lindexin Short mallisto)
Saatua
* 750 grammaa lankaa
* 42 pussia kool aidia
* The Incredibles t-paidat koko perheelle :) (Tai siis miehellä oli jo ennestään, nyt me muutkin saatiin)
torstaina, toukokuuta 10, 2007
Kivilattia 1 - Arabia 0
Viikonloppuna muutettiin uuteen kotiin. Tuntuu ihan uskomattomalta että se vihdoinkin on totta. Vuosi sitten talon kohdalla oli 6 metriä syvä kuoppa. Rakennusaika oli todella rankaa ja paniikkinappulan painaminenkin kävi mielessä pari kertaa. Vielä en osaa ajatella että tämä on meidän koti. Tuntuu ihan hassulta katsella omia huonekaluja täällä.
Lapset otti muuton tosi hyvin. Ovat juosseet rappusissa ylös alas koko ajan ja Raksu on nauttinut kun on saanut olla pihalla ihan niin paljon kuin haluaa. Omien huoneiden myötä myös illat ovat olleet helppoja. Kaikki riehuminen on jäänyt pois kun ei ole sitä kanssariehujaa enää samassa huoneessa.
Paljon on vielä tehtävää vaikka asuinkerrokset ovatkin näennäisesti valmiita. Koukkuja seinille, hyllyjä kaappeihin, huonekaluja pitää koota… Tohinaa riittää joka ilta puolilleöin asti. Telkkariantennin puuttuminenkaan ei haittaa kun ei ehdi edes uutisia katsoa. Lapsia vähän harmittaa kun jää Pikku kakkonen väliin, mutta sitten katsotaan DVD:ltä pari jaksoa Pingua korvikkeeksi :)
Ja koska edellinen postaus oli kuvaton niin lisään tähän täytteeksi 5 vuotta sitten kännykameralla otetun kuvan meidän vanhasta rouvasta :)
Lapset otti muuton tosi hyvin. Ovat juosseet rappusissa ylös alas koko ajan ja Raksu on nauttinut kun on saanut olla pihalla ihan niin paljon kuin haluaa. Omien huoneiden myötä myös illat ovat olleet helppoja. Kaikki riehuminen on jäänyt pois kun ei ole sitä kanssariehujaa enää samassa huoneessa.
Paljon on vielä tehtävää vaikka asuinkerrokset ovatkin näennäisesti valmiita. Koukkuja seinille, hyllyjä kaappeihin, huonekaluja pitää koota… Tohinaa riittää joka ilta puolilleöin asti. Telkkariantennin puuttuminenkaan ei haittaa kun ei ehdi edes uutisia katsoa. Lapsia vähän harmittaa kun jää Pikku kakkonen väliin, mutta sitten katsotaan DVD:ltä pari jaksoa Pingua korvikkeeksi :)
Ja koska edellinen postaus oli kuvaton niin lisään tähän täytteeksi 5 vuotta sitten kännykameralla otetun kuvan meidän vanhasta rouvasta :)
torstaina, toukokuuta 03, 2007
Pistä mies asialle ja tee itse perässä...
Tästä tapahtumasta on jo pari kuukautta aikaa, mutta se muistui mieleen kun pakkasin lankanyssäköitä muuttolaatikkoon. Mies oli lähdössä työmatkalle Vancouveriin ja minä tietysti kärtin lankaa tuliaisiksi. Mielessä oli joku ihanan ohut sukkalanka, jollaista ei täältä saa...
Minä: Voistiko käydä lankakaupassa siellä Vancouverissa ollessas? Googletin sulle jo pari liikettä ja niiden aukioloajat.
Mies: En tiedä ehdinkö juoksemaan lankakauppojen perässä.
Minä: Mikäs se teidän hotelli oli? Voin googlettaa sulle kartankin valmiiksi…
*armotonta googletusta…*
Minä: Hei tää lankakauppa on samassa korttelissa kun teidän hotelli. Kyllä sä sinne löydät. Tuo mulle sukkalankaa. Tässä on vielä nämä aukioloajat.
Puhelinkeskustelu miehen ja mun välillä pari päivää myöhemmin.
Mies: Kävin siellä lankakaupassa.
Minä: No ostitko mitään?
Mies: Joo, ostin. Mutta ne niiden sukkalangat oli sellaisia ohkasia. Ei niistä voi sukkia tehdä. Ostin sitten vähän paksumpaa ja väri jääköön yllätykseksi.
(Miehen mielestä villasukkia ei voi käyttää muuten kun saappaissa ja todella kovilla pakkasilla.)
Ja yllätys se väri oli: se lanka on neon-punaista! Mieskin totesi että se näytti kyllä vähän hillitymmältä siellä lankakaupassa. Paksuudeltaan se on seikaveikan luokkaa ja koostumukseltaan 100% villaa. Kuvaa ei nyt ole kun kamera on raksalla, mutta kuvitelkaa 80-lukua.
Tarinan opetus: Jos haluat tuliaisiksi lankaa, speksaa vähän tarkemmin millaista lankaa haluat.
Pointsit kuitenkin miehelle. Hän uskalsi käydä lankakaupassa ja vielä parin miespuolisen työkaverin kanssa :)
Minä: Voistiko käydä lankakaupassa siellä Vancouverissa ollessas? Googletin sulle jo pari liikettä ja niiden aukioloajat.
Mies: En tiedä ehdinkö juoksemaan lankakauppojen perässä.
Minä: Mikäs se teidän hotelli oli? Voin googlettaa sulle kartankin valmiiksi…
*armotonta googletusta…*
Minä: Hei tää lankakauppa on samassa korttelissa kun teidän hotelli. Kyllä sä sinne löydät. Tuo mulle sukkalankaa. Tässä on vielä nämä aukioloajat.
Puhelinkeskustelu miehen ja mun välillä pari päivää myöhemmin.
Mies: Kävin siellä lankakaupassa.
Minä: No ostitko mitään?
Mies: Joo, ostin. Mutta ne niiden sukkalangat oli sellaisia ohkasia. Ei niistä voi sukkia tehdä. Ostin sitten vähän paksumpaa ja väri jääköön yllätykseksi.
(Miehen mielestä villasukkia ei voi käyttää muuten kun saappaissa ja todella kovilla pakkasilla.)
Ja yllätys se väri oli: se lanka on neon-punaista! Mieskin totesi että se näytti kyllä vähän hillitymmältä siellä lankakaupassa. Paksuudeltaan se on seikaveikan luokkaa ja koostumukseltaan 100% villaa. Kuvaa ei nyt ole kun kamera on raksalla, mutta kuvitelkaa 80-lukua.
Tarinan opetus: Jos haluat tuliaisiksi lankaa, speksaa vähän tarkemmin millaista lankaa haluat.
Pointsit kuitenkin miehelle. Hän uskalsi käydä lankakaupassa ja vielä parin miespuolisen työkaverin kanssa :)
maanantaina, huhtikuuta 30, 2007
Maisemat vaihtuu
Viime viikot on menty melkoista haipakkaa. Raksalla on oltu päivittäin lähes puoleenyöhön asti. (Kiitos mammalle ja mummulle lastenhoitoavusta!) Viikonloppuna tunteja kertyi 14 molempina päivinä. Nyt alkaa vihdoin pilkottamaan valoa tunnellin päässä: rakennustarkastaja kävi tänään ja saatiin muuttolupa! Jotain olennaista silti edelleen puuttuu, kuten suihku, portaiden kaiteet ja olkkarin lattia -> hommaa riittää vielä ennen ensi lauantaita, jolloin sitten muutetaan. Muuton jälkeen pitää vielä tehdä kellari valmiiksi ja kaikki ulkopuoliset työt + piha...
Sattuneesta syystä täällä ei blogata eikä tehdä käsitöitä vielä ainakaan viikkoon. Senkin jälkeen joutuu blogaamaan töistä, kun Sauli ja Pauli on niin kiireisiä. Viime muuton jälkeen jouduttiin odottamaan kuukausi ennenkuin bitit löysi meille.
Loppuun vielä kuva Tiitin jo ryytyneestä kevät piposta in action. Inspiraation on Modasta 1/07 (muistaakseni, käsityölehdet on jo pakattu...) Mallineuleena käytin kuitenkin Fifin kuviota koska siinä tulee reiät myös salmiakkikuvioiden kulmiin. Lankana tuossa on Novitan Olivia.
Hauskaa vappua ja olkaa ihmisiksi!
Sattuneesta syystä täällä ei blogata eikä tehdä käsitöitä vielä ainakaan viikkoon. Senkin jälkeen joutuu blogaamaan töistä, kun Sauli ja Pauli on niin kiireisiä. Viime muuton jälkeen jouduttiin odottamaan kuukausi ennenkuin bitit löysi meille.
Loppuun vielä kuva Tiitin jo ryytyneestä kevät piposta in action. Inspiraation on Modasta 1/07 (muistaakseni, käsityölehdet on jo pakattu...) Mallineuleena käytin kuitenkin Fifin kuviota koska siinä tulee reiät myös salmiakkikuvioiden kulmiin. Lankana tuossa on Novitan Olivia.
Hauskaa vappua ja olkaa ihmisiksi!
sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2007
Arkistojen aarteita
Kaivelin lapsille vähän ohuempia vaatteita kun nuo ilmatkin lämpeni. Räpsin samalla kuvia vanhoista tekeleistä. Tämän hupparin tein Raksulle ~vuosi sitten. Materiaali on jostakin viime vuosituhannelta, enkä oikein tiedä mitä se on. Toiselta puolelta se tuntuu fleeceltä ja toisella puolella on pieniä lenkkejä, niin kuin froteessa. Jätin tuon lenkkipuolen päällepäin, kun se näytti minusta paremmalta.
Tähti on applikoitu ikivanhasta takistani ryöstetystä fleecestä. Olin jo monta kertaa heittämässä sitä vanhaa takkia roskiin, mutta aina kaivoin sen takaisin käyttöön. Se oli jo niin räjähtäneen näköinen, että leikkasin tuon tähden keskeltä takakappaletta :) Sen jälkeen takki oli rehellisesti päässyt eläkkeelle. Kaavat on Novitasta 4/2003.
Tiitin fleecen ohje oli Ottobressä 4/2006. Tämän ompelin viime kesänä loman viimeisinä päivinä. Sain oikein ompelulomaa kun mies lähti lasten kanssa mökille että sain olla pari päivää rauhassa ennen töiden alkua. (Miehellä ollut keuhkokuume muutti lähes koko kesäloman työleiriksi...)
Tykkään Ottobren kaavoista paljon ja ne on aina millilleen. Ikinä ei ole ollut ongelmia kappaleiden yhteensovittamisessa. Osittain tästä syystä lopetin SK:n tilauksen viime syksynä. Toinen syy oli se että yli kymmenen vuoden tilauksen jälkeen alkoivat samat mallit toistua vähän liian usein.
Hmm. Johtuukohan mun näytön asetuksista että kuvat on näin pimeitä? Kamerassa on säädöt paikallaan ja tulostettuina nämä on kirkkaampia.
Tähti on applikoitu ikivanhasta takistani ryöstetystä fleecestä. Olin jo monta kertaa heittämässä sitä vanhaa takkia roskiin, mutta aina kaivoin sen takaisin käyttöön. Se oli jo niin räjähtäneen näköinen, että leikkasin tuon tähden keskeltä takakappaletta :) Sen jälkeen takki oli rehellisesti päässyt eläkkeelle. Kaavat on Novitasta 4/2003.
Tiitin fleecen ohje oli Ottobressä 4/2006. Tämän ompelin viime kesänä loman viimeisinä päivinä. Sain oikein ompelulomaa kun mies lähti lasten kanssa mökille että sain olla pari päivää rauhassa ennen töiden alkua. (Miehellä ollut keuhkokuume muutti lähes koko kesäloman työleiriksi...)
Tykkään Ottobren kaavoista paljon ja ne on aina millilleen. Ikinä ei ole ollut ongelmia kappaleiden yhteensovittamisessa. Osittain tästä syystä lopetin SK:n tilauksen viime syksynä. Toinen syy oli se että yli kymmenen vuoden tilauksen jälkeen alkoivat samat mallit toistua vähän liian usein.
Hmm. Johtuukohan mun näytön asetuksista että kuvat on näin pimeitä? Kamerassa on säädöt paikallaan ja tulostettuina nämä on kirkkaampia.
sunnuntaina, huhtikuuta 08, 2007
Jotain valmista pitkästä aikaa
Raksakiireiden ohella on tullut jotain valmistakin. Nämä sukat tein jämälangoista ja ensi talven varalle. Tosin meille tulee lattialämmitys, mutta silti mulla palelee varpaat syyskuusta maaliskuuhun. Seiskaveikkaa 3,5 mm:n puikoilla. On jo melkoista peltiä kun mulla on muutenkin tiukka käsiala.
Raksun kummien tytär viettää tänään 4 vuotissyntymäpäiväänsä. Tein tuolle pikkuprinsessalle oman kruunun. Speksit on samat kuin edellisissäkin. Mallina tällä kertaa myyrä, joka osaa pysyä paikallaan paljon paremmin kuin nuo äidin kullannuput.
Koukulla on tällä hetkellä lapsen virkattu jakku uusimmasta Novitasta (malli 98). Musta on kyllä tullut jotenkin huolimaton lukija, kun tuonkin huomasin vasta viidennellä selailukerralla ja silloinkin ihan sattumalta.
Fysioterapeutti määräsi mulle rannetuen, mutta eiks se riitä että käytän sitä vaan töissä?
Raksun kummien tytär viettää tänään 4 vuotissyntymäpäiväänsä. Tein tuolle pikkuprinsessalle oman kruunun. Speksit on samat kuin edellisissäkin. Mallina tällä kertaa myyrä, joka osaa pysyä paikallaan paljon paremmin kuin nuo äidin kullannuput.
Koukulla on tällä hetkellä lapsen virkattu jakku uusimmasta Novitasta (malli 98). Musta on kyllä tullut jotenkin huolimaton lukija, kun tuonkin huomasin vasta viidennellä selailukerralla ja silloinkin ihan sattumalta.
Fysioterapeutti määräsi mulle rannetuen, mutta eiks se riitä että käytän sitä vaan töissä?
maanantaina, huhtikuuta 02, 2007
Takka korjattu ja arvonta suoritettu
Kisa päättyy nyt!
Aluksi ajattelin että tämä on ihan liian helppo. Kaikki neulojat tuntuivat heti huomaavan nuo alimmat laatat, jotka pistivät omaankiin silmään. (Huomautuksena että yksikään insinööri-työkaveri ei huomannut kuvassa mitään outoa :)
Perjantaina Nunnauunin mies soitti käyneensä korjaamassa laattojen paikat. Hämmästys olikin suuri kun nuo alimmat laatat oli edelleen paikallaan mutta kolme ylintä riviä oli vaihtunut! 2 rakennusmiestä ja 2 nörttiä tuijoteli takkaa useita minuutteja, kunnes paikalle tullut sähkäri sanoi että noin sen kuuluukin olla. Lopulta löytyi niin paksu rautalanka että minäkin ymmärsin missä se virhe oli. Kuvassa se on ympyröity punaisella.
Nyt tausta on siis sellaista symmetristä epäsymmetriaa :)
Tehtävän vaikeusasteen huomioiden päätin lahjoa kahta kommentoijaa. Satunnaislukugeneraattori suosi Sannaa ja Veranoa. Pistäkää yhteystietoja tännepäin niin laitan jotain pientä postiin. Maili on moppikoira (miukumaukuhauhau) yahoo piste com
Aluksi ajattelin että tämä on ihan liian helppo. Kaikki neulojat tuntuivat heti huomaavan nuo alimmat laatat, jotka pistivät omaankiin silmään. (Huomautuksena että yksikään insinööri-työkaveri ei huomannut kuvassa mitään outoa :)
Perjantaina Nunnauunin mies soitti käyneensä korjaamassa laattojen paikat. Hämmästys olikin suuri kun nuo alimmat laatat oli edelleen paikallaan mutta kolme ylintä riviä oli vaihtunut! 2 rakennusmiestä ja 2 nörttiä tuijoteli takkaa useita minuutteja, kunnes paikalle tullut sähkäri sanoi että noin sen kuuluukin olla. Lopulta löytyi niin paksu rautalanka että minäkin ymmärsin missä se virhe oli. Kuvassa se on ympyröity punaisella.
Nyt tausta on siis sellaista symmetristä epäsymmetriaa :)
Tehtävän vaikeusasteen huomioiden päätin lahjoa kahta kommentoijaa. Satunnaislukugeneraattori suosi Sannaa ja Veranoa. Pistäkää yhteystietoja tännepäin niin laitan jotain pientä postiin. Maili on moppikoira (miukumaukuhauhau) yahoo piste com
perjantaina, maaliskuuta 30, 2007
Missä vika?
keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2007
On ilmoja pidellyt...
Hiljaista on ollut. Välillä ihan unohdan koko blogin olemassaolon. Raksa syö kaiken ajan ja vanha rasitusvamma ranteessa hidastaa neulomista. Ompelulle ei edelleenkään ole tilaa :( Työtkin tympii ja kahvitauot surffailen eri oppilaitosten sivuilla miettien mikä musta oikeasti tulisi isona. Onkohan tämä sitä kolmenkympinkriisiä?
Musta raglantakki valmistui vihdoin. Se on ihan sileätä mustaa ja Novitan Nallesta 3,5 mm:n puikoilla neulottu. Aivotonta, mutta juuri tuollaista olen kaivannut talvella kun ei t-paidalla tarkene töissä. Ainoa kikkailu on lyhennetyillä
kerroksilla tehty takakappaleen yläosa. Helmassa ja hihansuissa on päärmeet ja halusin tuohon kaulukseen samanlaisen ja noilla lyhennetyillä kerroksilla ei tarvinnut päätellä kaula-aukon reunaa, vaan sai jatkettua suoraan päärmevaraa. Lankaa meni keittiövaa'an mukaan 450 grammaa, mutta kyllä jouduin korkkaamaan neljännenkin kerän...
Lasten kevätpipot on muuttolaatikossa z paikassa x, joten oli pakko tehdä tuolle meidän kuumakallelle uusi pipo kun ilman lämpenivät näin nopeasti. Käytin pipoon Novitan Oliviaa, joka oli muuten ihan mukava tuttavuus, mutta yhdessä vihreässä kerässä oli 5 (!) solmua, joista ensimmäinen jo 25 senttiä kerän alusta. Kavennukset tuli tehtyä vähän liian tiheään kun olisi muuten mennyt pipo silmille. En jaksanut edes purkaa kun piti saada nopeasti valmiiksi ja pian siirrytään jo lippikseen.
Lopuksi vielä pientä sneak previewtä. Vihdoinkin alkaa pintamateriaalit loksahtamaan kohdilleen.
Musta raglantakki valmistui vihdoin. Se on ihan sileätä mustaa ja Novitan Nallesta 3,5 mm:n puikoilla neulottu. Aivotonta, mutta juuri tuollaista olen kaivannut talvella kun ei t-paidalla tarkene töissä. Ainoa kikkailu on lyhennetyillä
kerroksilla tehty takakappaleen yläosa. Helmassa ja hihansuissa on päärmeet ja halusin tuohon kaulukseen samanlaisen ja noilla lyhennetyillä kerroksilla ei tarvinnut päätellä kaula-aukon reunaa, vaan sai jatkettua suoraan päärmevaraa. Lankaa meni keittiövaa'an mukaan 450 grammaa, mutta kyllä jouduin korkkaamaan neljännenkin kerän...
Lasten kevätpipot on muuttolaatikossa z paikassa x, joten oli pakko tehdä tuolle meidän kuumakallelle uusi pipo kun ilman lämpenivät näin nopeasti. Käytin pipoon Novitan Oliviaa, joka oli muuten ihan mukava tuttavuus, mutta yhdessä vihreässä kerässä oli 5 (!) solmua, joista ensimmäinen jo 25 senttiä kerän alusta. Kavennukset tuli tehtyä vähän liian tiheään kun olisi muuten mennyt pipo silmille. En jaksanut edes purkaa kun piti saada nopeasti valmiiksi ja pian siirrytään jo lippikseen.
Lopuksi vielä pientä sneak previewtä. Vihdoinkin alkaa pintamateriaalit loksahtamaan kohdilleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)