Kivilattia 1 - Arabia 0

Viikonloppuna muutettiin uuteen kotiin. Tuntuu ihan uskomattomalta että se vihdoinkin on totta. Vuosi sitten talon kohdalla oli 6 metriä syvä kuoppa. Rakennusaika oli todella rankaa ja paniikkinappulan painaminenkin kävi mielessä pari kertaa. Vielä en osaa ajatella että tämä on meidän koti. Tuntuu ihan hassulta katsella omia huonekaluja täällä.

Lapset otti muuton tosi hyvin. Ovat juosseet rappusissa ylös alas koko ajan ja Raksu on nauttinut kun on saanut olla pihalla ihan niin paljon kuin haluaa. Omien huoneiden myötä myös illat ovat olleet helppoja. Kaikki riehuminen on jäänyt pois kun ei ole sitä kanssariehujaa enää samassa huoneessa.

Paljon on vielä tehtävää vaikka asuinkerrokset ovatkin näennäisesti valmiita. Koukkuja seinille, hyllyjä kaappeihin, huonekaluja pitää koota… Tohinaa riittää joka ilta puolilleöin asti. Telkkariantennin puuttuminenkaan ei haittaa kun ei ehdi edes uutisia katsoa. Lapsia vähän harmittaa kun jää Pikku kakkonen väliin, mutta sitten katsotaan DVD:ltä pari jaksoa Pingua korvikkeeksi :)

Ja koska edellinen postaus oli kuvaton niin lisään tähän täytteeksi 5 vuotta sitten kännykameralla otetun kuvan meidän vanhasta rouvasta :)

Maisemat vaihtuu

Viime viikot on menty melkoista haipakkaa. Raksalla on oltu päivittäin lähes puoleenyöhön asti. (Kiitos mammalle ja mummulle lastenhoitoavusta!) Viikonloppuna tunteja kertyi 14 molempina päivinä. Nyt alkaa vihdoin pilkottamaan valoa tunnellin päässä: rakennustarkastaja kävi tänään ja saatiin muuttolupa! Jotain olennaista silti edelleen puuttuu, kuten suihku, portaiden kaiteet ja olkkarin lattia -> hommaa riittää vielä ennen ensi lauantaita, jolloin sitten muutetaan. Muuton jälkeen pitää vielä tehdä kellari valmiiksi ja kaikki ulkopuoliset työt + piha...

Sattuneesta syystä täällä ei blogata eikä tehdä käsitöitä vielä ainakaan viikkoon. Senkin jälkeen joutuu blogaamaan töistä, kun Sauli ja Pauli on niin kiireisiä. Viime muuton jälkeen jouduttiin odottamaan kuukausi ennenkuin bitit löysi meille.

Loppuun vielä kuva Tiitin jo ryytyneestä kevät piposta in action. Inspiraation on Modasta 1/07 (muistaakseni, käsityölehdet on jo pakattu...) Mallineuleena käytin kuitenkin Fifin kuviota koska siinä tulee reiät myös salmiakkikuvioiden kulmiin. Lankana tuossa on Novitan Olivia.

Hauskaa vappua ja olkaa ihmisiksi!

Missä vika?

Tais käydä takan muuraajalle pieni kämmi... Etsi virhe kuvasta ja jätä kommentti. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan jotain pientä ja pörröistä.


Täsmennyksenä vielä että takan luukut on kyllä paikallaan tuolla toisella puolella :)

On ilmoja pidellyt...

Hiljaista on ollut. Välillä ihan unohdan koko blogin olemassaolon. Raksa syö kaiken ajan ja vanha rasitusvamma ranteessa hidastaa neulomista. Ompelulle ei edelleenkään ole tilaa :( Työtkin tympii ja kahvitauot surffailen eri oppilaitosten sivuilla miettien mikä musta oikeasti tulisi isona. Onkohan tämä sitä kolmenkympinkriisiä?

Musta raglantakki valmistui vihdoin. Se on ihan sileätä mustaa ja Novitan Nallesta 3,5 mm:n puikoilla neulottu. Aivotonta, mutta juuri tuollaista olen kaivannut talvella kun ei t-paidalla tarkene töissä. Ainoa kikkailu on lyhennetyillä
kerroksilla tehty takakappaleen yläosa. Helmassa ja hihansuissa on päärmeet ja halusin tuohon kaulukseen samanlaisen ja noilla lyhennetyillä kerroksilla ei tarvinnut päätellä kaula-aukon reunaa, vaan sai jatkettua suoraan päärmevaraa. Lankaa meni keittiövaa'an mukaan 450 grammaa, mutta kyllä jouduin korkkaamaan neljännenkin kerän...


Lasten kevätpipot on muuttolaatikossa z paikassa x, joten oli pakko tehdä tuolle meidän kuumakallelle uusi pipo kun ilman lämpenivät näin nopeasti. Käytin pipoon Novitan Oliviaa, joka oli muuten ihan mukava tuttavuus, mutta yhdessä vihreässä kerässä oli 5 (!) solmua, joista ensimmäinen jo 25 senttiä kerän alusta. Kavennukset tuli tehtyä vähän liian tiheään kun olisi muuten mennyt pipo silmille. En jaksanut edes purkaa kun piti saada nopeasti valmiiksi ja pian siirrytään jo lippikseen.


Lopuksi vielä pientä sneak previewtä. Vihdoinkin alkaa pintamateriaalit loksahtamaan kohdilleen.

Satu meni kangaskauppaan

Olipa taas pitkä blogaustauko. Lomailtiin lasten kanssa viikko synnyinseuduillani miehen ollessa työmatkalla. Loma tulikin tarpeeseen sillä leijonanosan valveillaoloajasta vie edelleenkin tämä:
Tuonne pitäisi muuttaa vappuna, mutta vähän näyttää siltä että urakoitsija käy vielä senkin jälkeen päivittäin naputtelemassa. Voi olla että tätä ahdasta vuokra-asumista jatkuu vielä kuukauden suunniteltua pidempään.

Helmikuun lopussa loppui myös saumurikurssi. Viimeiseksi valmiiksi työksi jäi trikoopaita itselleni. Tässä pientä esimakua, tarkempia kuvia sitten kun täältä löytyy yli 3-vuotias kuvaaja.
Kaikenkaikkiaan kurssi oli todella hyödyllinen. Valmista ei tullut paljoa, mutta tuli kokeiltua useita eri tekniikoita ja opittua kikkoja joista en osannut haaveillakaan. Lisäksi se 3½ tuntia viikossa ihan ikiomaa aikaa virkisti kyllä suunnattomasti ja auttoi jaksamaan talven pimeimmän ajan yli.

Oma "musta perusvillatakki" on nyt tässä vaiheessa. Vielä pitää tehdä se viimeinen nappilista valmiiksi ja ommella napit. Tämän piti valmistua jo lomalla mutta 13 vuoden tauon jälkeen hiidetty 10 km:n lenkki 27 vuotta vanhoilla suksilla aiheutti pari neulomatonta päivää...

...ja koska neuloa ei voinut, vierailin kangaskaupoissa useampaan otteeseen
Farkkua, raitatrikoota ja vähän normaalia leveämpää liituraitaa

Kukkia kesäksi: viskoosia ja vakosamettia

Retrotrikoota (70's bileet tiedossa), taftia ja stretch vakosamettia

Raitatrikoota vähän leveämmillä raidoilla ja kivikangasta

Tiitin 2 v. synttäreihin on enää vajaa 2 viikkoa aikaa ja piti tietysti ostaa tytölle kunnon juhlakengät. Noita on nyt käytetty päivittäin ja yöksikin ne otetaan sängynviereen :) Ei silti, tykkään noista itsekin niin paljon että ostaisin heti jos niitä tehtäisiin minunkin kokoisia.