Back to basics

Neulepuoli on ollut tauolla pitkän aikaa. Alkuun oli ongelmia hartian ja ranteen kanssa. Välillä olen tuota neulekoria katsellut ja siivonnutkin, mutta ei vaan ole tuntunut värähdystäkään. Lace ribbon scarfkin on edelleen jossain puolen metrin paikkeilla menossa.

Elokuussa Repe ilmoitti haluavansa Salama pipon. Alennuin jopa kiertämään vaatekauppoja kun puikot ei kiinnostanut pätkääkään, mutta ainoa joka löytyi oli liian pieni. (Spiderman pipoja oli pilvin pimein mutta luulen että Repe hyppää tuon vaiheen yli kokonaan. Silmäautot on vielä kahden vuoden jälkeenkin ehdoton suosikki ja Wiilläkin pelataan vain Mario Karttia.) H&M:ltä löytyi Autot kangasmerkkejä ja vieläpä ihan kohtuulliseen hintaan joten ne poimittiin kuitenkin mukaan. Ajattelin käyttäväni ne housunpolviin*, mutta toisin kuitenkin kävi…

Yhtenä sunnuntaiaamuna kaivoin puikot ja kerän Woolia. Välittömästi kädet alkoivat toimia itsestään, ne muistivat montako silmukkaa tarvitaan ja kaikki vain tuntui oikealta. Vielä samana päivänä kiinnitin pipoon Salama merkin.


En muistanutkaan kuinka hyvältä ihan perusjuttujen tekeminen tuntuu. Se tuntui jotenkin turvalliselta. Ehkä minulla oli aiemmin tiedostamaton ahdistus siitä kun on niin paljon ihania malleja ja niin vähän aikaa. Kaikkea pitäisi kokeilla ja pysyä virrassa mukana. Tämä ähky aiheutti sen että ei saanut mitään aloitettua. Ei se kipinä nyt täyteen liekkiin roihahtanut, mutta sen verran että Tiitille piti saada myös pipo ja eilen loin vihdoinkin silmukat hourglass sweateriin. ( <- tuotakaan ei ole tullut aiemmin tehtyä kun olen odotellut milloin täydellistä lankaa ja milloin kesäkilojen karistamista…)


*Miten ihmeessä meidän lapsilla on aina housunpolvet puhki? Parin käyttökerran jälkeen saa jo paikkailla ja tuntuu että muuta en enää nykyään teekään (paitsi vaihdan vetoketjuja).

Loppuun vielä keskustelu jonka kävin Repen kanssa viime viikonloppuna. Poitsulla on siis ikää 5 vuotta.
Repe: Äiti, mistä me löydettäis mulle hyvä työpaikka sitten aikuisena?
Minä: No mitä sä haluaisit tehdä?
Repe: *miettii hetken* Rahaa.
Rohkenen kuitenkin väittää että meidän perheessä ei olla ihan kauhean materialistisia. Lopuksi Repe kuitenkin totesi haluavansa päiväkodin hoitajaksi ja hakevansa rahansa pankista.

Suoraa saumaa

Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Sen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista mukavaa. Kävin työreissulla hamstraamassa lisää silkkiä (tällä kertaa vain 10 metriä). Reissulta toin myös vatsapöpön joka ei ollut niin mukava. Heinäkuussa piipahdettiin jatsahtelemassa Shaggyn ja Mary J:n kanssa. Lisäksi mökkeilitiin lähes yliannostukseen asti ja nyt on pari viime viikkoa tehty pihahommia. 4 lavaa laattoja ja 3 säkkiä seulanpääkiviä odottaa vielä latojaa tuossa pihalla, mutta sitten ollaan jyrsiäsuojia vaille valmiita :)

Käsityörintamalla olen tehnyt enimmäkseen suunnittelu ja inventointi hommia. Muutama ikuisuusprojekti on kuitenkin ompelupöydältä valmistunut. Nimittäin kolmattakymmenettä metriä verhoja.

Kodinhoitohuoneen verhot on modattu vanhasta keittiönverhosta. En keksinyt sille muutakaan käyttöä ja koohoohoossa ei ole mitään mikä riitelisi tuon sinisen kanssa.


Tiitin verhokangas on Eurokankaasta. Tilda täkki tulee sitten joskus valmistuttuaan tähän huoneeseen päiväpeitoksi ja ajattelin kantata sen tällä samalla raitakankaalla. Muutenkin noissa toistuvat aika samanlaiset värit.


Keittiöstä on näköyhteys ruokailutilaan ja ruokailutilasta olohuoneeseen. Tästä syystä halusin verhojen olevan samanlaiset joka puolella. Keittiö kuitenkin kaipasi vähän väriä ja olkkariin en enää lisää väriä halunnut. Naapuri ehdotti saman kuosin eri sävyjä ja pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin Marimekon Lumimarjaan. Ompeluvaiheessakin vielä vähän arvelutti, mutta nyt olen ihan täysillä ihastunut tuohon kuosiin. Jämäpaloista teen vielä itselleni hameen. Ei vain sovi käyttää kotona ettei sulaudu liian hyvin verhoihin :)




Vähän mielikuvituksetontahan noiden verhojen malli on kun kaikki ovat suoria kappoja. Seuraavaksi on kuitenkin luvassa paneelia eli ripustussuunta sentään on erilainen.

Lopuksi vielä pieni kevennys netin ihmemaasta: törmäsin tällaiseen kaavaan, mutta minusta se kyllä muistuttaa kirkkovenettä ihan liikaa. Olenko se vain minä vai näkeekö muutkin tässä sen?


Onhan tuo kuitenkin saanut inspiraationsta Sinkkuelämää sarjasta, eli ehkä se sitten on ihan juuri sellainen kuin pitääkin ;)

Saavutuksia

Viikko sitten siivosin kangasvarastoni ja sieltä löytyi monta kangaspalaa jotka ovat liian pieniä että niistä saisi tehtyä jotain järkevää aikuiselle. Onneksi löytyy noita pikku tirppanoita omasta takaa :) Näihin kului kaksi palaa jämäkasasta. Molemmat ovat vakosamettia: caprit ovat todella taipuisaa ja ohutta materiaalia ja hamonen sitten vähän paksumpaa.

Malli: Ottobre 1/2008



Malli: Ottobre 1/2005


Viimeisessä kuvassa Tiitin suuri saavutus :)

Long time no see

Kesäkuu on mennyt yhdessä hujauksessa. On ollut työreissua, lomareissua ja vielä sairasteluakin. Käsityörintamalla on ollut melko hiljaista. Yhdet verhot sain tehtyä kun mies alkoi vihjailemaan että olisiko jo aika... Kaapissa on vaan kolmattakymmenettä metriä verhokankaita :)

Nämä on tehty jostakin kahisevasta ohuehkosta materiaalista, jonka olen ostanut Halpahallin kangasosaston alesta vuonna käpysota. Lähikuvasta näkee että kankaassa on tuollaisia pieniä kimaltavia "lasinpalasia" ja se on rypytetty. Kun valo osuu sopivasti verhot näyttävät ihan kimaltavalta lumihangelta. Kuvassa verhot ovat vielä odottamassa loppusijoituspaikkaa, joka on meidän makkari. Oli vaan niin sateisia päiviä ettei päässyt pesemään ikkunaa.





Kuun alkupuolella olin viikon työreissulla Lontoossa. Työpäivät oli niin pitkiä että en ehtinyt paljon shoppailemaan, mutta sentään jotain... Oxford Streetiltä löytyy Borders niminen kirjakauppa joka on auki 8-23. Pelkkien käsityökirjahyllyjen läpikäymiseen meni 1,5 tuntia! Seuraavana aamuna sitten skippasin aamiaisen ja kävin hakemassa vielä pari kirjaa jotka olivat jääneet mietityttämään.

Tässä on pari Aranzi Aronzon söpöstely kirjaa. Olen katsellut näitä Japanin kielisenä, mutta en ole uskaltanut tilata. Pakkohan nämä oli ottaa mukaan kun kerran olivat englanniksi. Ohjeet on kyllä niin hyvin kuvitettu että eiköhän nuo olisi Japaniksikin onnistunut.



Laukkukirjoja oli useampia. Päädyin tähän ihan vain selaamalla vaihtoehdot läpi ja tästä löytyi useampikin toteutettava malli. Tildan kevät kirja ei kai sen enempää kaipaa esittelyä :)



Viimeisenä vielä Sew U kirja, joka on vähän vastaava kuin Joka tyypin kaavakirja. Aika perusjuttuja, mutta mä olen ihan heikkona tällaisiin kirjoihin. Tuo Make your own patterns sisältää erilaisia kaavamuutoksia peruskaavoihin. Kuvat on suoraan 90-luvulta, mutta teksti vaikuttaa ihan asialliselta.



Mies lähti tänään lasten kanssa mökille ja nyt olisi sitä ompeluaikaa. To-do lista on aika sisustuspainotteista tällä hetkellä, mutta kyllä mä iltaisin olen vähän puikkojakin heilutellut. (Ei tosin vielä mitään valmista.)

"Äiti, asuuko silmäautot Amerikassa?"

Autokangasta jäi vielä pieni kaistale eikä sitä tietenkään voinut jättää käyttämättä. Tyyny Raksun sängylle ja pari hernepussia syntyivät eilen Täydellisten naisten kirittämänä. Niin tarkkaan tuo kangas käytettiin että sitten kun vihdoin menen kauppaan ostamaan päiväpeittokangasta, pitää ottaa hernepussi värimalliksi :)
Hernepussit on muuten nopeita tehdä pienistä kankaanjämistä. Ongelmaksi muodostuu vaan se että mitä niillä pusseilla sitten voi tehdä. Me ollaan jo heitelty niitä ämpäriin eri etäisyyksiltä ja tehty kaikkia temppuja hernepussi päänpäällä, mutta siihen loppuu ideat...

Meidän silmäautot oli muuten eräänä päivänä lähtenyt excursiolle alakertaan. Kai ne sitten asuu Amerikassa kun en muualla ole drive-in teattereihin törmännyt.


Mahtoi olla jännittävä leffa kun kaikki tuijottivat noin keskittyneesti.

1 vuosi, 1 viikko ja 1 päivä

Häpeillen tunnustan että näin kauan ehti kulua muutosta kunnes sain ensimmäiset verhot ikkunaan. Raksun 5-vuotissynttäreiden lähestyessä tartuin vihdoin toimeen. Neljä suoraa päärmettä ja ikkunanpesu mukaan lukien aikaa meni alle tunti. Oh why jotkut asiat on vaan niin vaikeita aloittaa??? Kangas oli marinoitunut kaapissa jo lähes vuoden ja poitsu alkoi jo esittää kiinnostuksen merkkejä Turtleseihin ja Spidermaniin. Onneksi Salama verhot vielä kelpasivat :)


Kaapin kätköistä löysin myös vanhan tilkkutyön. Tämän on tehnyt lapsuuden ystäväni täti joka oli aikoinaan Porin puuvillatehtaalla töissä. Kankaat on tehtaan näytepaloja ja peitto on ommeltu joskus 80-luvun alkupuolella.


Tuollaisenaan peitto ei meille sovi mihinkään, mutta nuo kankaat on niin upeita että johonkin haluan niitä käyttää. En vain keksi mitä noista voisi tehdä. Ideoita otetaan vastaan. Tilkkujen koko on 13 cm x 22 cm ilman saumanvaroja.

Blogilistan uudistusta en jaksa edes kommentoida.

Samaa kuin aina ennenkin

Joku ihme tauti kaatoi mut sänkyyn lähes viikoksi, mutta nyt näyttää taas virtaa riittävän. Tänään olenkin leiponut koko päivän Raksun 5-vuotissynttäreitä varten, mutta eilen istahdin hetkeksi ompelukoneen ääreen ja lopputuloksena oli uusi paita.


Kaava on jo aiemmin hyväksi todettu. (Sissus kun näyttää pahalta nuo talvella otetut kuvat tästä normiruudulta kun yleensä tulee postattua läppäriltä!) Sellaisen muutoksen tein että etukappale on helmaan asti kaksinkertainen -> pysyy nuo vallattomat vatsamakkarat vähän paremmin kurissa ;) Nyt jälkeenpäin ajatellen tekisin tuon kaula-aukon reunakaitaleen jollain kontrastivärillä. Kyllä tuo vähän synkältä näyttää näin kesänkorvalla.

Fysioterapeutilta sain luvan neuloa ihan vähän ja pieniä pätkiä kerrallaan. Nyt on lace ribbon scarfia pari mallikertaa valmiina. Taisi vihdoinkin löytyä oikea malli Grignascon merinosilkille, tämä onkin vasta neljäs huivimalli jota tällä langalla yritän...



Pitää muutenkin näyttää välillä neuleita kun muuten tuntuu kaikki vähätkin lukijat kaikkoavan. Itsellenihän tätä pääasiassa kirjoitan, mutta kyllä se vähän kirpasee kun joka postauksen jälkeen katoaa aina 3 lukijaa...

Akuutti housupula

Edittiä lopussa.

Tiiti täytti kolme vuotta kuukausi sitten. Välittömästi sen jälkeen huomasin että tyttö on venähtänyt kuin rikkaruoho. Kaikista housuista vilkkuu nilka, mikä on kai ihan muodikastakin näin kesän lähetyessä, mutta jotakin asialle oli kuitenkin tehtävä. Kuljen itse kotona oikeastaan aina velourlökäreissä ja ruuan suhteen meillä on Tiitin kanssa sama maku, joten hain Eurokankaasta kasan velouria. (Onneksi sitä saa jo nykyään sieltäkin. Olen antanut aiheesta palautetta jo vuodesta 2005 lähtien...)


Kaava on Ottobre 01/2008 lehdestä. Kaavat piirsin lasten iltapuuron aikana ja kankaan leikkaamiseen ja ompeluun meni ~tunti. Malli on kyllä tosi hyvä tuollainen perus trumpettilahkeinen arkivaate. Näitä tulee varmaan tehtyä vielä lisääkin jatkossa. Seuraavaksi otan kuitenkin käsittelyyn Ottobre 04/2000 lehden hyvin samanoloisen kaavan. Siihen on valittu jo ruskeaa velouria.

Tildapeiton status: lähes kaikki kankaat on jo löytynyt. Taustat on leikattu ja puu tilkkujen aplikaatiot on jo ommeltu kasaan, mutta ei kiinnitetty taustaan. Ajattelin tehdä ensin kaikki ompelukoneella tehtävät hommat ja sitten harrastaa ahkeraa käsinompelua seuraavat x vuotta. Siitä tulee Tiitille päiväpeitto. Tiiti nukkuu vielä lasten sängyssä, mutta peitto on mitoitettu varmuuden vuoksi ihan täyspitkään sänkyyn...

EDIT: Tuo toinen kaava tuli testattua vielä illalla. Se oli jopa pikkuisen nopeampi kun edellinen koska siinä on yksinkertaisempi vyötärö. Punttiin piti laittaa vähän koristusta kun neiti ei tykkää ruskeasta ihan yhtä paljoa kuin äiti...

Valmiita ompeluksia

Tässä nyt vihdoinkin niitä lupaamiani valmiita ompeluksia. Pääsiäisenä tekaisin itselleni nopean trikoopaidan SK 06/2006 ohjeilla. Olen jo pitkään metsästänyt hyvän perusraglanin kaavaa. Tämä oli ihan kiva mutta ei kuitenkaan täydellinen. Kaula-aukko on melko avara ja malli on muutenkin yläosastaan aivan eri väljyysluokkaa kuin alaosasta. Etsintä jatkuu... Saa vinkata jos tietää mistä voisi löytyä.


Lapsille tein hupparit Eurokankaan pumpulinpehmeästä pörrökankaasta. Ne on kyllä ihanan pehmeät, mutta talo on vieläkin täynnä vaaleanpunaista ja vihreää nukkaa. Kaavat on Ottobre 2/2008 lehdestä (aika rankasti) muokatut. Lapset on tyytyväisiä ja niin on äitikin.


Nämä olikin ensimmäiset työt, jotka on tehty uudella työpöydällä ja kyllä kelpaa. Enää ei tarvitse kerätä koneita pois keittiönpöydältä vaan ne saavat olla esillä koko ajan.

Olen huomannut että tänne blogiin tulee päivitettyä vain silloin kun saa jotain valmiiksi. Ehkä mun pitäisi ruveta kirjoittamaan myös välipostauksia, koska seuraavaksi vuoroon pääsee Neulovan nartun innoittamana Tilda-täkki. Siihen voi mennä aikaa :)

p.s. Puikot on edelleen telakalla

Elämä se on kuin silkkiä vaan

Työmatka Kiinaan on nyt takanapäin. Pääsiäinen onkin sitten vietetty sängynpohjalla kun jetlag iski oikein pahemman kerran. Taivaallisen rauhan aukio oli ainoa perinteinen turistikohde jossa ehdin piipahtamaan, mutta onneksi hotellin lähellä (~500 m) sijaitsi marketti josta löytyi silkki kauppa :) 20 metriä sitä sitten tuli ostettua. Kolmantena päivänä sain jo erityiskohtelua myyjiltä :) Erilaisia kuoseja ei kauheasti ollut mutta ihastuin tuohon kukka-aiheseen ja sitä tulikin ostettua neljässä eri värissä. Ei tuota silkin hehkua ja oikeaa väriä saa vangittua valokuvaan mutta tässä nyt jotain sinnepäin. Vahvuudeltaan kaikki ovat melko paksuja (paksumpaa kuin morsiussatiini) ja leveys on 90 cm.

Tämä on oikeasti verenpunaista ja kukat mustia.

Tämä on oikeasti hohtavan valkoista ja kukat ovat hennon vaaleansinisiä.

Tämä on murrettua vihreää ja kukissa on pariakin eri vihreän sävyä vaalean lisäksi.

Tämä on melko lähellä todellisuutta. Luonnossa tausta on vielä aavistuksen tummempi.

Ja tämä on sitten sysimustaa, ei harmaata :)

Suuria suunnitelmia kankaille ei vielä ole. Osasta tulee verhoja ja osaa vain käyn aina ohimennen silittelemässä.

Neulepuolella on tapahtunut jotain. Grignascon merinosilkistä olen aloittanut jo kolmatta eri huivia, mutta sopivaa mallia ei tunnu löytyvän. Purkuun menee taas. Työhuoneen uuden pöydän pitäisi saapua tällä viikolla, ja sen toivossa olenkin piirrellyt kaavoja kaikki yöt. Töissäkin alkaa kiire helpottamaan, joten täällä saattaa olla jotain valmista lähiaikoina...

Still alive

Hiljaiselo käsityörintamalla jatkuu. Kahta hommaa joudun vieläkin tekemään ja illat menee sohvalla röhnöttäessä ja Gilmoren tyttöjä tuijotellessa... Päässä pyörii kyllä jo paljon suunnitelmia sen varalle että joskus on vielä aikaa ja jaksamista tarttua puikkoihin/ompelukoneeseen. Oheiseen mainokseen törmäsin muuten vanhoja lehtiä selatessani. Koittakaas arvata vuosiluku :)


P.S. Löytyykö vinkkejä Pekingin parhaista silkkikaupoista? Työreissu kyseessä, joten ehdin todennäköisesti käymään vain yhtenä iltana ostoksilla...

All quiet on the craft front

Niin se on että työnteko kyllä häiritsee sosiaalista elämää ja harrastuksia. Hain firman sisältä yhtä paikkaa joulukuussa ja sain sen (kiva). Nyt olen tehnyt sitten vanhaa ja uutta hommaa samaan aikaan ja tätä jatkuu vielä ainakin maaliskuulle (ei niin kiva). Kotiin kun pääsee niin hädintuskin jaksaa hoitaa lapset ja kotihommat ennenkuin kaatuu sänkyyn ja aamulla taas sama rumba. Onneksi uusi työ on kivaa ja haasteellista, mutta noista vanhoista hännistä haluaisin jo eroon…

Akuutin ajanpuutteen ja kroonisen väsymyksen myötä mulle on iskenyt myös pahemmanlaatuinen blääh olo käsitöihin. Mitään monimutkaista ei viitsi tehdä kun tausta-ajossa on koko ajan työasioita. Tammikuun aikana olen ommellut pari kauppakassia ja aloittanut virkkaamaan torkkupeittoa. Kassit on tehty kaverin vanhoista verhoista, jotka pelastin kun hän oli heittämässä niitä roskiin. Kasseista ei ole nyt kuvia kun ovat olleet jo kovassa käytössä ja arvatenkin aika likaisia. (Ja kyllä kaikki on jo nähnyt kankaisia kauppakasseja...)

Peitosta on tarkoitus tulla neliö vaikka nyt nuo sivut lerpattavatkin ikävästi. Toivottavasti pingotus auttaa tai tästä tulee kellarin torkkupeitto :)


Vihdoinkin ollaan hankkimassa työhuoneeseen isoa työpöytää, johon mahtuu molempien läppärit ja vielä mun ompelukone ja saumuri. Pysyvästä esilläolosta on toivottavasti se hyöty että tulee ommeltua enemmän. Uusimmassa Ottobressä oli muutamia malleja jotka saivat sormet jo kutiamaan. Verhojakin pitäisi varmaan jo suunnitella. Jahka nyt ensiin päästään sinne Ikeaan ostamaan kiljoona verhotankoa…

Ja loppuun vielä tiivistelmä: hengissä ollaan ja maaliskuulle asti tehdään tod.näk. vaan palkka- ja kotitöitä. Käsitöitä taas sitten joskus.