Elämää ei sen enempää

Kylläpä edellisestä kirjoituksesta on jo vierähtänyt aikaa. Puoleen vuoteen mahtuu aika paljon elettyä elämää: sairautta, kuolemaa ja onneksi myös iloisia asioita. Nyt on suunta ylöspäin ja päivitystahti toivottavasti vähän tiiviimpi :) Jännä juttu miten kynnys kirjoittaa nousee suoraan suhteessa tauon pituuteen. Tämä blogi olisi varmaan päätynyt bittiavaruteen hyvin pian, mutta huomasin pari päivää sitten että Prinsessa pieni oli käynyt huhuilemassa ja päätin ryhdistäytyä. Kiitos sinulle :)

Jonkin verran olen käsitöitäkin tehnyt. Osa on lähtenyt maailmalle treffaamatta kameraa ja osa on tällä hetkellä pyykkikorissa. (Ja likapyykkejä en sentään ajatellut tänne arkistoida ;) Päivittelen niistä sitten myöhemmin.

Viimeksi minulla oli työn alla hour glass sweater ja valmiiksi se tulikin parissa viikossa. Lankana on Novitan Jussi, mutta puikoista tai pienistä modauksista silmukkamääriin mulla ei ole enää aavistustakaan. Malli on tosi kaunis, mutta jokin tässä silti mättää. Ei ole tullut pahemmin pidettyä. Osittain johtuu varmaan siitä että paukkupakkasia ei näillä leveyksillä pahemmin ole tänä talvena ollut ja tämä on kuitenkin aika paksu neule.


Kädentaidot messuilta marraskuussa ostin Regian Kaffe Fasset lankaa ja 30 sentin pyöröjä. Näistä tuli ihan perussukat. Olihan noilla lyhyillä pyöröillä ihan näppärä neuloa, mutta kyllä ne vaatii vielä vähintään toisen sukkaparin verran totuttelua.


Sitten ompelupuolelle. Velourin jämäpaloista ompelin Tipsulle paidan ihan peruskaavoilla. Sydämeen ompelin vielä pieniä helmiä kun meillä on jalokivikausi menossa. Toistaiseksi ovat kestäneet pesukonetta ja kuivausrumpua ihan hyvin.


Pupumekon tekaisin niin ikään jämäkankaista. Käytin tähän fleeceä ja kaavat piirsin vapaalla kädellä. Fleece on kyllä näppärä materiaali kun reunojen huolitteluksi riittää kääntäminen ja kaksoisneulalla hurauttaminen. Aplikaation tein ihan suoralla ompeleella viivaa pitkin. Sitten leikkasin ylimääräiset kankaat pois ja ompelin vielä kapean siksakin kuvion reunaan.


Repsu venähti talven aikan reippasti pituutta ja kaikki pyjamat alkoivat olla jo shortsimallia. Tässäkin on kaavoina jotain Ottobren peruskaavoja ja tuon dinosauruskankaan olen joskus ostanut jonkun kaupan palalaarista. Harmi että sitä ei riittänyt kuin paitaan, mutta onneksi varastosta löytyi sopivan väristä trikoota housuiksi.



Kyllä tämä nyt vähän ruosteista on. Toivottavasti kirjoittaminen taas helpottuu jatkossa.

Back to basics

Neulepuoli on ollut tauolla pitkän aikaa. Alkuun oli ongelmia hartian ja ranteen kanssa. Välillä olen tuota neulekoria katsellut ja siivonnutkin, mutta ei vaan ole tuntunut värähdystäkään. Lace ribbon scarfkin on edelleen jossain puolen metrin paikkeilla menossa.

Elokuussa Repe ilmoitti haluavansa Salama pipon. Alennuin jopa kiertämään vaatekauppoja kun puikot ei kiinnostanut pätkääkään, mutta ainoa joka löytyi oli liian pieni. (Spiderman pipoja oli pilvin pimein mutta luulen että Repe hyppää tuon vaiheen yli kokonaan. Silmäautot on vielä kahden vuoden jälkeenkin ehdoton suosikki ja Wiilläkin pelataan vain Mario Karttia.) H&M:ltä löytyi Autot kangasmerkkejä ja vieläpä ihan kohtuulliseen hintaan joten ne poimittiin kuitenkin mukaan. Ajattelin käyttäväni ne housunpolviin*, mutta toisin kuitenkin kävi…

Yhtenä sunnuntaiaamuna kaivoin puikot ja kerän Woolia. Välittömästi kädet alkoivat toimia itsestään, ne muistivat montako silmukkaa tarvitaan ja kaikki vain tuntui oikealta. Vielä samana päivänä kiinnitin pipoon Salama merkin.


En muistanutkaan kuinka hyvältä ihan perusjuttujen tekeminen tuntuu. Se tuntui jotenkin turvalliselta. Ehkä minulla oli aiemmin tiedostamaton ahdistus siitä kun on niin paljon ihania malleja ja niin vähän aikaa. Kaikkea pitäisi kokeilla ja pysyä virrassa mukana. Tämä ähky aiheutti sen että ei saanut mitään aloitettua. Ei se kipinä nyt täyteen liekkiin roihahtanut, mutta sen verran että Tiitille piti saada myös pipo ja eilen loin vihdoinkin silmukat hourglass sweateriin. ( <- tuotakaan ei ole tullut aiemmin tehtyä kun olen odotellut milloin täydellistä lankaa ja milloin kesäkilojen karistamista…)


*Miten ihmeessä meidän lapsilla on aina housunpolvet puhki? Parin käyttökerran jälkeen saa jo paikkailla ja tuntuu että muuta en enää nykyään teekään (paitsi vaihdan vetoketjuja).

Loppuun vielä keskustelu jonka kävin Repen kanssa viime viikonloppuna. Poitsulla on siis ikää 5 vuotta.
Repe: Äiti, mistä me löydettäis mulle hyvä työpaikka sitten aikuisena?
Minä: No mitä sä haluaisit tehdä?
Repe: *miettii hetken* Rahaa.
Rohkenen kuitenkin väittää että meidän perheessä ei olla ihan kauhean materialistisia. Lopuksi Repe kuitenkin totesi haluavansa päiväkodin hoitajaksi ja hakevansa rahansa pankista.

Samaa kuin aina ennenkin

Joku ihme tauti kaatoi mut sänkyyn lähes viikoksi, mutta nyt näyttää taas virtaa riittävän. Tänään olenkin leiponut koko päivän Raksun 5-vuotissynttäreitä varten, mutta eilen istahdin hetkeksi ompelukoneen ääreen ja lopputuloksena oli uusi paita.


Kaava on jo aiemmin hyväksi todettu. (Sissus kun näyttää pahalta nuo talvella otetut kuvat tästä normiruudulta kun yleensä tulee postattua läppäriltä!) Sellaisen muutoksen tein että etukappale on helmaan asti kaksinkertainen -> pysyy nuo vallattomat vatsamakkarat vähän paremmin kurissa ;) Nyt jälkeenpäin ajatellen tekisin tuon kaula-aukon reunakaitaleen jollain kontrastivärillä. Kyllä tuo vähän synkältä näyttää näin kesänkorvalla.

Fysioterapeutilta sain luvan neuloa ihan vähän ja pieniä pätkiä kerrallaan. Nyt on lace ribbon scarfia pari mallikertaa valmiina. Taisi vihdoinkin löytyä oikea malli Grignascon merinosilkille, tämä onkin vasta neljäs huivimalli jota tällä langalla yritän...



Pitää muutenkin näyttää välillä neuleita kun muuten tuntuu kaikki vähätkin lukijat kaikkoavan. Itsellenihän tätä pääasiassa kirjoitan, mutta kyllä se vähän kirpasee kun joka postauksen jälkeen katoaa aina 3 lukijaa...

Elonmerkkejä

Vihdoinkin sain valmiiksi Tiitin Miau-neuletakin. Tämä on aloitettu jo toukokuussa ja nappien ompelussakin vierähti miltei kuukausi. Lankana on Novitan Nalle ja silmukkamääriä sovellettu Knitters handy bookista.


Ihkaensimmäiseksi intarsia kokeiluksi tämä on ihan ok, mutta en mitenkään varsinaisesti ihastunut tuohon tekniikkaan. Eniten harmaita hiuksia aiheutti ääriviivojen kirjailu. Aina sieltä alkaa pilkistää se alkuperäinen silmukka. Sopivat napit tähän löytyi jo kesällä :)

Kankaanpainantaa jatkoin viikko sitten Ottobren pöllöillä. Kuvia tulee vasta nyt kun jouduin jättämään ne opistolle kuivumaan. Vähän nuo on psykedeelisen näköisiä, mutta mä tykkään.


Eilen kokeiltiin reaktiiviväreillä värjäystä. Mulla ei ollut mitään sopivia kankaita värjättäväksi, niin heitin pataan kulahtaneen kotipaidan jossa oli kestotahroja. Nyt ei tahroja enää erota ja värikin osui aika lähelle haluttua. Kokeilin tähän uudenlaista sidontaa ja siitä tuli ihan kivan näköistä, ei liian jyrkkää kontrastia.


Lisäksi kokeilin liukuvärjäystä, mutta se paita on vielä narulla kuivumassa. Ensi viikolla olisi tarkoitus tarjota vielä yhdelle puserolle uusi elämä.

Villaa ylle

Otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin Raksun haalariin sen vetoketjun kun Pekka lupasi jo yöpakkasia. Mä en kyllä osaa kiinnittää vetskaria siististi neuleeseen. Tai mun ongelma taitaa olla se että reunassa on aina 1-2 löysää silmukkaa, jotka normaalisti saa piilotettua saumanvaraan. Kuvassa on vielä Tiitinkin haalari joka on tehty viime talvena. Ohje molempiin on Novitan talvi 2004 lehdestä.


Raksun haalari on Nallea ja sitä kului 120 cm kokoon 490 grammaa. Värit on Raksun itsensä valitsemat ja raidat generaattorista. Tätä varten ostin muuten elämäni ensimmäiset Additkin. Harmi vaan että kaupassa oli ainoastaan bambuisia, joista en niin kauheasti välitä. Pakko oli kuitenkin ne ostaa kun olin piristyksen tarpeessa :) Tiitin haalari on tehty 7-veikan karkkivärisistä raitalangoista (2 kerrosta vuorotellen kumpaakin) ja sillä on painoa 458 grammaa ja koko muistaakseni 90 cm.

Maisemat vaihtuu

Viime viikot on menty melkoista haipakkaa. Raksalla on oltu päivittäin lähes puoleenyöhön asti. (Kiitos mammalle ja mummulle lastenhoitoavusta!) Viikonloppuna tunteja kertyi 14 molempina päivinä. Nyt alkaa vihdoin pilkottamaan valoa tunnellin päässä: rakennustarkastaja kävi tänään ja saatiin muuttolupa! Jotain olennaista silti edelleen puuttuu, kuten suihku, portaiden kaiteet ja olkkarin lattia -> hommaa riittää vielä ennen ensi lauantaita, jolloin sitten muutetaan. Muuton jälkeen pitää vielä tehdä kellari valmiiksi ja kaikki ulkopuoliset työt + piha...

Sattuneesta syystä täällä ei blogata eikä tehdä käsitöitä vielä ainakaan viikkoon. Senkin jälkeen joutuu blogaamaan töistä, kun Sauli ja Pauli on niin kiireisiä. Viime muuton jälkeen jouduttiin odottamaan kuukausi ennenkuin bitit löysi meille.

Loppuun vielä kuva Tiitin jo ryytyneestä kevät piposta in action. Inspiraation on Modasta 1/07 (muistaakseni, käsityölehdet on jo pakattu...) Mallineuleena käytin kuitenkin Fifin kuviota koska siinä tulee reiät myös salmiakkikuvioiden kulmiin. Lankana tuossa on Novitan Olivia.

Hauskaa vappua ja olkaa ihmisiksi!

Jotain valmista pitkästä aikaa

Raksakiireiden ohella on tullut jotain valmistakin. Nämä sukat tein jämälangoista ja ensi talven varalle. Tosin meille tulee lattialämmitys, mutta silti mulla palelee varpaat syyskuusta maaliskuuhun. Seiskaveikkaa 3,5 mm:n puikoilla. On jo melkoista peltiä kun mulla on muutenkin tiukka käsiala.

Raksun kummien tytär viettää tänään 4 vuotissyntymäpäiväänsä. Tein tuolle pikkuprinsessalle oman kruunun. Speksit on samat kuin edellisissäkin. Mallina tällä kertaa myyrä, joka osaa pysyä paikallaan paljon paremmin kuin nuo äidin kullannuput.

Koukulla on tällä hetkellä lapsen virkattu jakku uusimmasta Novitasta (malli 98). Musta on kyllä tullut jotenkin huolimaton lukija, kun tuonkin huomasin vasta viidennellä selailukerralla ja silloinkin ihan sattumalta.


Fysioterapeutti määräsi mulle rannetuen, mutta eiks se riitä että käytän sitä vaan töissä?

On ilmoja pidellyt...

Hiljaista on ollut. Välillä ihan unohdan koko blogin olemassaolon. Raksa syö kaiken ajan ja vanha rasitusvamma ranteessa hidastaa neulomista. Ompelulle ei edelleenkään ole tilaa :( Työtkin tympii ja kahvitauot surffailen eri oppilaitosten sivuilla miettien mikä musta oikeasti tulisi isona. Onkohan tämä sitä kolmenkympinkriisiä?

Musta raglantakki valmistui vihdoin. Se on ihan sileätä mustaa ja Novitan Nallesta 3,5 mm:n puikoilla neulottu. Aivotonta, mutta juuri tuollaista olen kaivannut talvella kun ei t-paidalla tarkene töissä. Ainoa kikkailu on lyhennetyillä
kerroksilla tehty takakappaleen yläosa. Helmassa ja hihansuissa on päärmeet ja halusin tuohon kaulukseen samanlaisen ja noilla lyhennetyillä kerroksilla ei tarvinnut päätellä kaula-aukon reunaa, vaan sai jatkettua suoraan päärmevaraa. Lankaa meni keittiövaa'an mukaan 450 grammaa, mutta kyllä jouduin korkkaamaan neljännenkin kerän...


Lasten kevätpipot on muuttolaatikossa z paikassa x, joten oli pakko tehdä tuolle meidän kuumakallelle uusi pipo kun ilman lämpenivät näin nopeasti. Käytin pipoon Novitan Oliviaa, joka oli muuten ihan mukava tuttavuus, mutta yhdessä vihreässä kerässä oli 5 (!) solmua, joista ensimmäinen jo 25 senttiä kerän alusta. Kavennukset tuli tehtyä vähän liian tiheään kun olisi muuten mennyt pipo silmille. En jaksanut edes purkaa kun piti saada nopeasti valmiiksi ja pian siirrytään jo lippikseen.


Lopuksi vielä pientä sneak previewtä. Vihdoinkin alkaa pintamateriaalit loksahtamaan kohdilleen.

Satu meni kangaskauppaan

Olipa taas pitkä blogaustauko. Lomailtiin lasten kanssa viikko synnyinseuduillani miehen ollessa työmatkalla. Loma tulikin tarpeeseen sillä leijonanosan valveillaoloajasta vie edelleenkin tämä:
Tuonne pitäisi muuttaa vappuna, mutta vähän näyttää siltä että urakoitsija käy vielä senkin jälkeen päivittäin naputtelemassa. Voi olla että tätä ahdasta vuokra-asumista jatkuu vielä kuukauden suunniteltua pidempään.

Helmikuun lopussa loppui myös saumurikurssi. Viimeiseksi valmiiksi työksi jäi trikoopaita itselleni. Tässä pientä esimakua, tarkempia kuvia sitten kun täältä löytyy yli 3-vuotias kuvaaja.
Kaikenkaikkiaan kurssi oli todella hyödyllinen. Valmista ei tullut paljoa, mutta tuli kokeiltua useita eri tekniikoita ja opittua kikkoja joista en osannut haaveillakaan. Lisäksi se 3½ tuntia viikossa ihan ikiomaa aikaa virkisti kyllä suunnattomasti ja auttoi jaksamaan talven pimeimmän ajan yli.

Oma "musta perusvillatakki" on nyt tässä vaiheessa. Vielä pitää tehdä se viimeinen nappilista valmiiksi ja ommella napit. Tämän piti valmistua jo lomalla mutta 13 vuoden tauon jälkeen hiidetty 10 km:n lenkki 27 vuotta vanhoilla suksilla aiheutti pari neulomatonta päivää...

...ja koska neuloa ei voinut, vierailin kangaskaupoissa useampaan otteeseen
Farkkua, raitatrikoota ja vähän normaalia leveämpää liituraitaa

Kukkia kesäksi: viskoosia ja vakosamettia

Retrotrikoota (70's bileet tiedossa), taftia ja stretch vakosamettia

Raitatrikoota vähän leveämmillä raidoilla ja kivikangasta

Tiitin 2 v. synttäreihin on enää vajaa 2 viikkoa aikaa ja piti tietysti ostaa tytölle kunnon juhlakengät. Noita on nyt käytetty päivittäin ja yöksikin ne otetaan sängynviereen :) Ei silti, tykkään noista itsekin niin paljon että ostaisin heti jos niitä tehtäisiin minunkin kokoisia.

Valmistuneita töitä

Hiljaista on pidellyt, mutta on täällä jotain saatu aikaiseksi kiireistä ja käsivaivoista huolimatta. Pahoittelen kuvien surkeaa laatuua, mutta kuvausassari on työmatkalla... Lisäksi kun olen hakenut lapset hoidosta ja käynyt kaupassa ei päivänvalosta ole enää tietoakaan.

Shetland triangle (Wrap style kirjasta) tuli kuin tulikin valmiiksi juuri ennen dedistä. Tämä oli todella mukava työ. Mallikerran oppi nopeasti ja Kitten mohairin jälkeen ei aio enää koskeakaan Novitan Kid mohairiin. Lankaa meni ~1,5 kerää ja puikkoina oli vitoset. Tein mallikertoja ihan ohjeen mukaan ja tästä tuli juuri sopiva kaulalla pidettäväksi. Hartoille tämä on vähän nafti.












Tässä komeilee mun uusi ulkoilusetti. Pipo on seiskaveikkaa ja ihan peruspipo 4o,2n,2o,2n ribillä. Huivi on ZigZag huivi Scarf stylestä. Huiviin käytin yhden kerän samaista lankaa ja menee just passelisti kaksi kertaa kaulan ympäri.

Pakko saada kuvankäsittelyohjelma tälle koneelle!!!

Viikonlopun satoa

Ei sitä ompeluaikaa sitten ollutkaan niin paljoa kuin haaveilin. Lauantai kului tehokkaasti raksa-asioilla, mutta onpahan nyt sitten kaikki kaakelit valittu ja halogeenien paikat merkattu kattoon. Kolmisen kuukautta vielä arvioituun muuttoon...

Sain kuitenkin aikaseksi mekon Tiitille. Ohje on Ottobre 1/2007 lehdestä. Malli osoittautui todella hyväksi ja näitä tulee tehtyä varmasti vielä pari lisää. (Varsinkin kun arvioin koon hatusta ja tämä on tytölle vielä ensi kesänä liian iso...)


Mekon lisäksi tein Raksulle ihan peruspaidan samanlaisesta pallotrikoosta mutta turkoosin värisenä. Siinä on jo päivän lounas rinnuksilla, joten kuva saa jäädä tulevaisuuden postauksiin. Sen sijaan kuva Kalorimetristä josta oli juttua edellisessä postauksessa.


Kylläpäs tuo salama tappaa värit tehokkaasti.

Noppamekko

Raksakiireiden ja kipeän ranteen vuoksi ei ole mitään uutta valmistunutta esiteltävänä, mutta onneksi on vielä paljon näitä vanhoja esittelemättä.


Tämä mekko sai nimensä raitageneraattorina käytetystä nopasta. Multa löytyi jämälankoina kahta eri seiskaveikan punaista sävyä ja halusin tehdä Tiitille liivimekon kun tyttö kuitenkin istuu niin paljon lattialla. Tasaraitaa en halunnut ja kun kokeilin netin raitageneraattoria, en vaan saanut silmää miellyttäviä raitoja aikaiseksi. Lopulta päätin ottaa nopan avuksi ja näin mieskin pääsi mukaan luomisprosessiin. (Pyysin häntä aina heittämään noppaa kun oli aika vaihtaa väriä :) Ohje on jostakin 2005 loppuvuoden Kotiliedestä (muistaakseni). Vähän tuo on pitkä, mutta mahtuupa toivottavasti vielä ensi talvenakin. Kavennuskohdat näkyy vähän ikävästi tuon yhden tummanpunaisen raidan alareunassa. Jos tulee tehtyä vielä toinen samalla ohjeella kannattaa kiinnittää tuohon huomiota.

Tästä kaikki alkoi

Käsitöitä olen tehnyt aina mutta opiskelujen jälkeen työelämä vei mukanaan ja aikaa eikä inspiraatiota löytynyt. Syksyllä 2004 käsityölehdessä oli Jussi paidan ohje lapselle ja tokihan sellainen oli pakko tehdä. Itse ollaan Satakunnasta kotoisin, mutta mies on sydämeltään pohjalainen, joten hänellekin piti tuollainen vielä tikuttaa. (Onneksi pikkukakkonen meni 2 viikkoa yli lasketusta ajasta - sain tuon juuri valmiiksi ennen synnytystä.)

Sairaalaan otin sukkalangat mukaan ja sen jälkeen onkin ollut aina joku kudin kesken. Ompelukin on lisääntynyt jonkin verran, mutta pienten lasten kanssa tuo neulominen on yksinkertaisempaa kun voi tehdä pieniä pätkiä kerrallaan. (Mä muuten kudon ja neulon ihan sekaisin...)

Kuva on vähän huono, mutta paras mitä löytyi. Paita ei Raksulle enää mahdukkaan. Kuvasta voi myös päätellä että meidän isi on "kännykkäinsinööri".

Spiraalihuivi

Tämä huivi oli vähällä muuttua ikuisuusprojektiksi. Aloittelin tätä syksyllä 2005. Kun olin oppinut mallikerran ulkoa alkoi kutominen maistua puulta. Musta mohair ja pimenevät syysillat ei oikein sopinut yhteen. Pakotin itseni aina yhden työn valmistuttua tekemään kaksi mallikertaa ja lopulta huhtikuussa 2006 tuo huivi valmistui.



Malli: oma
Lanka: Novita Kid mohair ~120 g
Puikot: 5 mm (muistaakseni)
Koko: 60 cm x 200 cm

Kerran tätä on tullut pidettyäkin. Tosin en muistanut kuinka paljon tuo Mohair oikeasti karvastaa. En voinut riisua huivia ollenkaan koska alla oleva vaaleanpunainen pusero näytti aivan turkilta! Ne oli lämpimät lakkiaiset...

Odessa

Tämä pipo on ensimmäinen tämän vuoden valmistunut työ. Tosin se on aloitettu jo joulukuun puolella. Nyt vois jo talvi tulla...


Malli: Odessa
Lanka: Sandnes Smart ja Kitten mohair yhdessä
Puikot: 3,5 mm
Helmet: jotain pieniä ja pyöreitä Sinellista

Helmien pujottaminen ja kuljettaminen langassa oli yhtä tuskaa koska kaksi lankaa yhdessä on jo aika paksua noille valkkaamilleni helmille. Puikotkin oli aika pienet suhteessa lankaan, mutta halusin nimenomaan paksun ja tiiviin talvipipon. Pituutta lisäsin muutaman sentin, koska tykkään syvälle tulevista pipoista. (Ei tartte pitää pipoa ja korvalappuja yhdessä, mulla on helposti palelevat korvat :)

Tyytyväinen olen. Mieskin väittää että sopii mulle. Väri vähän arveluttaa, mutta ehkä siihen tottuu. Jos ei tule pidettyä niin aina voin antaa sen äitille, joka ihasteli sitä jo keskeneräisenä.