All quiet on the craft front

Niin se on että työnteko kyllä häiritsee sosiaalista elämää ja harrastuksia. Hain firman sisältä yhtä paikkaa joulukuussa ja sain sen (kiva). Nyt olen tehnyt sitten vanhaa ja uutta hommaa samaan aikaan ja tätä jatkuu vielä ainakin maaliskuulle (ei niin kiva). Kotiin kun pääsee niin hädintuskin jaksaa hoitaa lapset ja kotihommat ennenkuin kaatuu sänkyyn ja aamulla taas sama rumba. Onneksi uusi työ on kivaa ja haasteellista, mutta noista vanhoista hännistä haluaisin jo eroon…

Akuutin ajanpuutteen ja kroonisen väsymyksen myötä mulle on iskenyt myös pahemmanlaatuinen blääh olo käsitöihin. Mitään monimutkaista ei viitsi tehdä kun tausta-ajossa on koko ajan työasioita. Tammikuun aikana olen ommellut pari kauppakassia ja aloittanut virkkaamaan torkkupeittoa. Kassit on tehty kaverin vanhoista verhoista, jotka pelastin kun hän oli heittämässä niitä roskiin. Kasseista ei ole nyt kuvia kun ovat olleet jo kovassa käytössä ja arvatenkin aika likaisia. (Ja kyllä kaikki on jo nähnyt kankaisia kauppakasseja...)

Peitosta on tarkoitus tulla neliö vaikka nyt nuo sivut lerpattavatkin ikävästi. Toivottavasti pingotus auttaa tai tästä tulee kellarin torkkupeitto :)


Vihdoinkin ollaan hankkimassa työhuoneeseen isoa työpöytää, johon mahtuu molempien läppärit ja vielä mun ompelukone ja saumuri. Pysyvästä esilläolosta on toivottavasti se hyöty että tulee ommeltua enemmän. Uusimmassa Ottobressä oli muutamia malleja jotka saivat sormet jo kutiamaan. Verhojakin pitäisi varmaan jo suunnitella. Jahka nyt ensiin päästään sinne Ikeaan ostamaan kiljoona verhotankoa…

Ja loppuun vielä tiivistelmä: hengissä ollaan ja maaliskuulle asti tehdään tod.näk. vaan palkka- ja kotitöitä. Käsitöitä taas sitten joskus.