Uskomatonta, päivitys näin nopeasti!

Pari vuotta sitten mun kangasvarasto mahtui yhteen keskikokoiseen pahvilaatikkoon. Uudessa talossamme sain sitten ihan oman (pikkiriikkisen) vaatehuoneen harrastustani varten. Arvatkaapa miten kävi. Jep, hyllyt notkuu ja lattiaa ei näe. Ilmeisesti ihmisellä on sitten tapana täyttää ympärillään oleva tila. Nykyään olen enemmän "less is more" tyyppinen ihminen ja ylimääräinen tavara ahdistaa. Vuoden alussa päätin että tuota materiaalivarastoa pitää ihan oikeasti rajoittaa. Mihinkään niin radikaaliin kuin ostolakkoon en vielä kokenut itseäni kypsäksi, mutta päätin että jokaista kangaskaupasta kotiin kantamaani kangasta vastaan pitää varastosta hävitä yksi. Okei, tiedän että varasto ei pienene tuolla menetelmällä, mutta ei onneksi paisukaan. Ja välillä kuitenkin tulee tehtyä jotain suoraan varastosta.

Nyt alkaa muutenkin olla jo kriittiset ajat käyttää jämäpaloja pois. Tipsu on jo 4 milliä vajaa metrin mittainen joten kaikia jämäpaloja ei enää voikaan hyödyntää lastenvaatteina. (Ja nukeilla meillä ei pahemmin leikitä, mutta ehkä sitten barbeilla muutaman vuoden päästä...)

Viikolla tuhosin yhden jämäpalan joka jäi Tipsun viimekesäisistä capreista. Kankaan olen ostanut joskun Eurokankaan laarista. Kaava on mallia perushame omasta päästä. Kanttinauha helmassa on samaisten caprien jäljiltä ja kukat on jostakin mun vanhasta hippamekosta 90-luvun puolivälin paikkeilta. Todellista varastojen tyhjennystä siis. Kangasta jäi vielä ärsyttävä 30 cm x 50 cm pala. Mitä ihmettä siitä voi vielä tehdä? Kuvasta voi muuten päätellä että tyttö ei ole ihan tyytyväinen :) Tipsun mielestä äiti asetteli kukat väärin, kun ne on vaan tylsästi rivissä.


Tein reilu vuosi sitten valoryijyn jonka suunnittelin ripustavani ruokapöydän viereen. Se ei päässyt koskaan seinälle asti kun löysin siihen paikkaan ihastuttavia akvarelleja Kiinasta viime kesänä. Lahjoitin ryijyn äidille ja tein itselleni uuden, mutta vähän neutraalimman värisen niin ei ole sitten niin paikkaan sidottu.


Mitoitin ryijyn Ikean Ribba kehyksen mukaan (30 cm x 90 cm) jotta sain vähän huolitellumman näköiset reunat. Ryijy on eteisessä sellaisessa paikassa että sen pitää kestää katseita ihan joka suunnasta. Koko on vähän suurempi kuin aiemmassa, joten valoiksi laitoin 72 lamppuisen led-sarjan. Ja insinööriluonteeni ei pystynyt noita laittamaan randomilla, joten valot on sitten ihan täsmälleen suorissa riveissä. Onneksi ne taipuu kuitenkin vähän eri suuntiin niin on edes pientä epäjärjestystä havaittavissa...


Kiva oli tehdä taas, mutta pitänee odottaa taas vuosi ennenkuin tekee seuraavaan. Rystyset oli verillä ja niskat jumissa.

Seuraavaksi pitäisi sitten ruveta tikkaamaan kahta tilkkutäkkiä. Tikkauskuviot on vielä auki kuin myös se että teenkö käsin vai koneella. Niin, ja kumpikaan ei ole vielä se lähes vuosi sitten aloittamani Tilda täkki. Hiljaa hyvä tulee... Sen saan toivottavasti valmiiksi ennenkuin tyttö muuttaa pois kotoa.

Elämää ei sen enempää

Kylläpä edellisestä kirjoituksesta on jo vierähtänyt aikaa. Puoleen vuoteen mahtuu aika paljon elettyä elämää: sairautta, kuolemaa ja onneksi myös iloisia asioita. Nyt on suunta ylöspäin ja päivitystahti toivottavasti vähän tiiviimpi :) Jännä juttu miten kynnys kirjoittaa nousee suoraan suhteessa tauon pituuteen. Tämä blogi olisi varmaan päätynyt bittiavaruteen hyvin pian, mutta huomasin pari päivää sitten että Prinsessa pieni oli käynyt huhuilemassa ja päätin ryhdistäytyä. Kiitos sinulle :)

Jonkin verran olen käsitöitäkin tehnyt. Osa on lähtenyt maailmalle treffaamatta kameraa ja osa on tällä hetkellä pyykkikorissa. (Ja likapyykkejä en sentään ajatellut tänne arkistoida ;) Päivittelen niistä sitten myöhemmin.

Viimeksi minulla oli työn alla hour glass sweater ja valmiiksi se tulikin parissa viikossa. Lankana on Novitan Jussi, mutta puikoista tai pienistä modauksista silmukkamääriin mulla ei ole enää aavistustakaan. Malli on tosi kaunis, mutta jokin tässä silti mättää. Ei ole tullut pahemmin pidettyä. Osittain johtuu varmaan siitä että paukkupakkasia ei näillä leveyksillä pahemmin ole tänä talvena ollut ja tämä on kuitenkin aika paksu neule.


Kädentaidot messuilta marraskuussa ostin Regian Kaffe Fasset lankaa ja 30 sentin pyöröjä. Näistä tuli ihan perussukat. Olihan noilla lyhyillä pyöröillä ihan näppärä neuloa, mutta kyllä ne vaatii vielä vähintään toisen sukkaparin verran totuttelua.


Sitten ompelupuolelle. Velourin jämäpaloista ompelin Tipsulle paidan ihan peruskaavoilla. Sydämeen ompelin vielä pieniä helmiä kun meillä on jalokivikausi menossa. Toistaiseksi ovat kestäneet pesukonetta ja kuivausrumpua ihan hyvin.


Pupumekon tekaisin niin ikään jämäkankaista. Käytin tähän fleeceä ja kaavat piirsin vapaalla kädellä. Fleece on kyllä näppärä materiaali kun reunojen huolitteluksi riittää kääntäminen ja kaksoisneulalla hurauttaminen. Aplikaation tein ihan suoralla ompeleella viivaa pitkin. Sitten leikkasin ylimääräiset kankaat pois ja ompelin vielä kapean siksakin kuvion reunaan.


Repsu venähti talven aikan reippasti pituutta ja kaikki pyjamat alkoivat olla jo shortsimallia. Tässäkin on kaavoina jotain Ottobren peruskaavoja ja tuon dinosauruskankaan olen joskus ostanut jonkun kaupan palalaarista. Harmi että sitä ei riittänyt kuin paitaan, mutta onneksi varastosta löytyi sopivan väristä trikoota housuiksi.



Kyllä tämä nyt vähän ruosteista on. Toivottavasti kirjoittaminen taas helpottuu jatkossa.