Pari vuotta sitten mun kangasvarasto mahtui yhteen keskikokoiseen pahvilaatikkoon. Uudessa talossamme sain sitten ihan oman (pikkiriikkisen) vaatehuoneen harrastustani varten. Arvatkaapa miten kävi. Jep, hyllyt notkuu ja lattiaa ei näe. Ilmeisesti ihmisellä on sitten tapana täyttää ympärillään oleva tila. Nykyään olen enemmän "less is more" tyyppinen ihminen ja ylimääräinen tavara ahdistaa. Vuoden alussa päätin että tuota materiaalivarastoa pitää ihan oikeasti rajoittaa. Mihinkään niin radikaaliin kuin ostolakkoon en vielä kokenut itseäni kypsäksi, mutta päätin että jokaista kangaskaupasta kotiin kantamaani kangasta vastaan pitää varastosta hävitä yksi. Okei, tiedän että varasto ei pienene tuolla menetelmällä, mutta ei onneksi paisukaan. Ja välillä kuitenkin tulee tehtyä jotain suoraan varastosta.
Nyt alkaa muutenkin olla jo kriittiset ajat käyttää jämäpaloja pois. Tipsu on jo 4 milliä vajaa metrin mittainen joten kaikia jämäpaloja ei enää voikaan hyödyntää lastenvaatteina. (Ja nukeilla meillä ei pahemmin leikitä, mutta ehkä sitten barbeilla muutaman vuoden päästä...)
Viikolla tuhosin yhden jämäpalan joka jäi Tipsun viimekesäisistä capreista. Kankaan olen ostanut joskun Eurokankaan laarista. Kaava on mallia perushame omasta päästä. Kanttinauha helmassa on samaisten caprien jäljiltä ja kukat on jostakin mun vanhasta hippamekosta 90-luvun puolivälin paikkeilta. Todellista varastojen tyhjennystä siis. Kangasta jäi vielä ärsyttävä 30 cm x 50 cm pala. Mitä ihmettä siitä voi vielä tehdä? Kuvasta voi muuten päätellä että tyttö ei ole ihan tyytyväinen :) Tipsun mielestä äiti asetteli kukat väärin, kun ne on vaan tylsästi rivissä.
Tein reilu vuosi sitten valoryijyn jonka suunnittelin ripustavani ruokapöydän viereen. Se ei päässyt koskaan seinälle asti kun löysin siihen paikkaan ihastuttavia akvarelleja Kiinasta viime kesänä. Lahjoitin ryijyn äidille ja tein itselleni uuden, mutta vähän neutraalimman värisen niin ei ole sitten niin paikkaan sidottu.
Mitoitin ryijyn Ikean Ribba kehyksen mukaan (30 cm x 90 cm) jotta sain vähän huolitellumman näköiset reunat. Ryijy on eteisessä sellaisessa paikassa että sen pitää kestää katseita ihan joka suunnasta. Koko on vähän suurempi kuin aiemmassa, joten valoiksi laitoin 72 lamppuisen led-sarjan. Ja insinööriluonteeni ei pystynyt noita laittamaan randomilla, joten valot on sitten ihan täsmälleen suorissa riveissä. Onneksi ne taipuu kuitenkin vähän eri suuntiin niin on edes pientä epäjärjestystä havaittavissa...
Kiva oli tehdä taas, mutta pitänee odottaa taas vuosi ennenkuin tekee seuraavaan. Rystyset oli verillä ja niskat jumissa.
Seuraavaksi pitäisi sitten ruveta tikkaamaan kahta tilkkutäkkiä. Tikkauskuviot on vielä auki kuin myös se että teenkö käsin vai koneella. Niin, ja kumpikaan ei ole vielä se lähes vuosi sitten aloittamani Tilda täkki. Hiljaa hyvä tulee... Sen saan toivottavasti valmiiksi ennenkuin tyttö muuttaa pois kotoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti