Elokuussa Repe ilmoitti haluavansa Salama pipon. Alennuin jopa kiertämään vaatekauppoja kun puikot ei kiinnostanut pätkääkään, mutta ainoa joka löytyi oli liian pieni. (Spiderman pipoja oli pilvin pimein mutta luulen että Repe hyppää tuon vaiheen yli kokonaan. Silmäautot on vielä kahden vuoden jälkeenkin ehdoton suosikki ja Wiilläkin pelataan vain Mario Karttia.) H&M:ltä löytyi Autot kangasmerkkejä ja vieläpä ihan kohtuulliseen hintaan joten ne poimittiin kuitenkin mukaan. Ajattelin käyttäväni ne housunpolviin*, mutta toisin kuitenkin kävi…
Yhtenä sunnuntaiaamuna kaivoin puikot ja kerän Woolia. Välittömästi kädet alkoivat toimia itsestään, ne muistivat montako silmukkaa tarvitaan ja kaikki vain tuntui oikealta. Vielä samana päivänä kiinnitin pipoon Salama merkin.
En muistanutkaan kuinka hyvältä ihan perusjuttujen tekeminen tuntuu. Se tuntui jotenkin turvalliselta. Ehkä minulla oli aiemmin tiedostamaton ahdistus siitä kun on niin paljon ihania malleja ja niin vähän aikaa. Kaikkea pitäisi kokeilla ja pysyä virrassa mukana. Tämä ähky aiheutti sen että ei saanut mitään aloitettua. Ei se kipinä nyt täyteen liekkiin roihahtanut, mutta sen verran että Tiitille piti saada myös pipo ja eilen loin vihdoinkin silmukat hourglass sweateriin. ( <- tuotakaan ei ole tullut aiemmin tehtyä kun olen odotellut milloin täydellistä lankaa ja milloin kesäkilojen karistamista…)
*Miten ihmeessä meidän lapsilla on aina housunpolvet puhki? Parin käyttökerran jälkeen saa jo paikkailla ja tuntuu että muuta en enää nykyään teekään (paitsi vaihdan vetoketjuja).
Loppuun vielä keskustelu jonka kävin Repen kanssa viime viikonloppuna. Poitsulla on siis ikää 5 vuotta.
Repe: Äiti, mistä me löydettäis mulle hyvä työpaikka sitten aikuisena?
Minä: No mitä sä haluaisit tehdä?
Repe: *miettii hetken* Rahaa.
Rohkenen kuitenkin väittää että meidän perheessä ei olla ihan kauhean materialistisia. Lopuksi Repe kuitenkin totesi haluavansa päiväkodin hoitajaksi ja hakevansa rahansa pankista.
4 kommenttia:
Kivat pipot! Mä käyn aina ostamassa noita HM:n kangasmerkkejä, ne on tosi edullisia verrattuna kangaskaupan merkkeihin ja ovat kuitenkin noita in-juttuja aina :D.
Jännä miten erilailla lapset kuluttaa vaatteita. Meillä ei kummallakaan ole ikinä mennyt housun polvet rikki, mut yks asiakas tuo noin kerran kuussa uudet housut paikattaviksi, ja on jopa paikkojakin vaihdettu, vaikka aina paikkaan myös nurjalta reiän :D.
Täällä kans kulutetaan urakalla housunpolvia. Farkuista menee noin kuukaudessa. Tähän auttoi, kun tein käyttöhousut cordurasta. Ne on olleet käytössä jo kohta 2 vuotta ja vaikka pituudesta alkaa jo pahemman kerran olla puutetta, niin eipä saa housuja pois pojan jalasta. Kuulemma pitäis saada ihan täsmälleen samanlaiset uudet...
Ihanat pipot!
Tuo cordura pitää pistää korvan taakse. Mistä sitä saa? Oma isäni ehdotti jo nahkapaikkoja pojalle, kun polvet on AINA puhki (lahkeet ovat usein kuin silvotut aina nilkkaan asti). Tytön housut ovat kestäneet aivan loistavan hyvin. Ostin lapsille samasta kankaasta tehdyt housut ja tytöllä ne on vielä vuodenkin ahkeran käytön jälkeen täysin ehjät, pojalla ne oli silppuna ENSIMMÄISEN kerran jälkeen. Ompelen yleensä lahkeisiin wertex paikat jo uutena, mutta nekään ei kestä ikuisesti.
Kurkistamassa pitkästä aikaa.. Missäs emäntä luuraa?
Lähetä kommentti