Uuden alku

Uusi vuosi
Uusi blogi

En osaa enää kirjoittaa tänne näin pitkän tauon jälkeen. Vanhat postaukset pysyvät vielä jonkin aikaa luettavissa.

Heippa taas

Ideoita ja materiaaleja on mutta mistä saisi vielä aikaa? Kevät ja kesä on menneet täysin pihahommissa, matkustellessa, mökkeilleissä ja haaveillessa. Kameran akkukin kuoli joten en saanut kuvailtua tuotoksiani. Lamaa on torjuttu oikein urakalla, niin en sitten enää raaskinut ostaa uutta kameraa vaikka se toivelistalla onkin.

Tässä on nyt vähän sekalaista seurakuntaa edellisten kuukausien aikaansaannoksista, mutta postaan kaikki samaan. Nimittäin jos vanhat merkit pitää paikkansa niin seuraavaksi postaan jouluna ;)

Tämän hameen tein Tipsulle jo kevättalvella. Ohje on Ottobresta 5/2006. Valkkasin mallin ihan sillä perusteella että kankaat ja samettinauhat löytyi varastoista. Tekoprosessi oli jotenkin nihkeä ja tekele näytti täydeltä sudelta. Tämä oli kuitenkin se ruma ankanpoikanen josta kuoriutui Tipsun lempihame. Äitikin kyllä tykkää lopputuloksesta. Vähän pistää silmään tuo sinisen ja vaaleanpunaisen välinen jyrkkä kontrasti. Jos teen mallin uudestaan niin valitsen vähän toisiaan lähempänä olevat värit.

Kesällä Tipsu sai myös rimpsuhameen. Kankaat on jämäpaloja Tilda-tilkkutäkistä (joka on vieläkin työn alla...) ja malli ihan "omasta päästä". Tämä oli kyllä niin söpöä ja makeaa että ei tehnyt edes mieli karkkia sinä päivänä kun tämän tein. Innostuin ripsuhameista kun tein sellaisen itselleni keväällä merirosvo-bileisiin. Näitä tulee varmasti lisää jossain vaiheessa. Kävin jo ostamassa ompelukoneeseen rypytyspaininjalankin niin ei tarvitse niitä rypytyslankoja ommella metrikaupalla.

Itsellenikin tein hameen. Kangas saattaa aiheuttaa fyysisiä vammoja migreeniherkille, mutta kun hamekuume iskee pitää valita se mitä kaapista löytyy. Tämän kankaan ostin joskus 70-luvun bileitä varten, mutta bileiden teema vaihtuikin vähän toisenlaiseksi, joten tämä jäi kaappiin makaamaan. Malli on niinkin omaperäinen kuin että vyötärön ympärys + pikkuisen väljyysvaraa ja vähän levennetään helmaa kohti.

Keväällä tein Tipsulle myös pari paitaa. Mansikka trikoo on Triteksistä viime kesältä ja raitapaidan Hello Kitty merkki H&M:ltä. Kaavana käytin Ottobren peruskaavaa joka tuli aikanaan tilauksen kylkiäisenä. Nyt kun katson noita kauluksia niin pitää varmaa lähteä sittenkin torjumaan sitä lamaa lisää. Mä niin haluaisin peitetikkikoneen! Onneksi tuo resorin saumakohta ei kuitenkaan näy kun paita on päällä.

Viimeisenä tässä maraton-postauksessa on Euroviisujen aikaan valmistuneet tilkkutäkit. Talvella on kiva kietoutua peittoon kun katselee telkkaria. Näin joskus jossain blogissa (en löytänyt enää linkkiä) täkin jossa oli käytetty mustaa, valkoista ja tehostevärinä pinkkiä. Meillä on olohuoneessa juuri nuo samat värit höystettynä vielä harmaalla joten siitä sain sitten idean tehdä oman version, vai pitäisikö sanoa versiot. Täkkejä on siis kaksi ja kokoa molemmilla on ~ 140 cm x 170 cm. Suurin osa kankaista löytyi valmiina, mutta joitakin jouduin vähän metsästämään. Tikkaukset tein näkymättömällä langalla ja tausta on kokonaan musta.

Uskomatonta, päivitys näin nopeasti!

Pari vuotta sitten mun kangasvarasto mahtui yhteen keskikokoiseen pahvilaatikkoon. Uudessa talossamme sain sitten ihan oman (pikkiriikkisen) vaatehuoneen harrastustani varten. Arvatkaapa miten kävi. Jep, hyllyt notkuu ja lattiaa ei näe. Ilmeisesti ihmisellä on sitten tapana täyttää ympärillään oleva tila. Nykyään olen enemmän "less is more" tyyppinen ihminen ja ylimääräinen tavara ahdistaa. Vuoden alussa päätin että tuota materiaalivarastoa pitää ihan oikeasti rajoittaa. Mihinkään niin radikaaliin kuin ostolakkoon en vielä kokenut itseäni kypsäksi, mutta päätin että jokaista kangaskaupasta kotiin kantamaani kangasta vastaan pitää varastosta hävitä yksi. Okei, tiedän että varasto ei pienene tuolla menetelmällä, mutta ei onneksi paisukaan. Ja välillä kuitenkin tulee tehtyä jotain suoraan varastosta.

Nyt alkaa muutenkin olla jo kriittiset ajat käyttää jämäpaloja pois. Tipsu on jo 4 milliä vajaa metrin mittainen joten kaikia jämäpaloja ei enää voikaan hyödyntää lastenvaatteina. (Ja nukeilla meillä ei pahemmin leikitä, mutta ehkä sitten barbeilla muutaman vuoden päästä...)

Viikolla tuhosin yhden jämäpalan joka jäi Tipsun viimekesäisistä capreista. Kankaan olen ostanut joskun Eurokankaan laarista. Kaava on mallia perushame omasta päästä. Kanttinauha helmassa on samaisten caprien jäljiltä ja kukat on jostakin mun vanhasta hippamekosta 90-luvun puolivälin paikkeilta. Todellista varastojen tyhjennystä siis. Kangasta jäi vielä ärsyttävä 30 cm x 50 cm pala. Mitä ihmettä siitä voi vielä tehdä? Kuvasta voi muuten päätellä että tyttö ei ole ihan tyytyväinen :) Tipsun mielestä äiti asetteli kukat väärin, kun ne on vaan tylsästi rivissä.


Tein reilu vuosi sitten valoryijyn jonka suunnittelin ripustavani ruokapöydän viereen. Se ei päässyt koskaan seinälle asti kun löysin siihen paikkaan ihastuttavia akvarelleja Kiinasta viime kesänä. Lahjoitin ryijyn äidille ja tein itselleni uuden, mutta vähän neutraalimman värisen niin ei ole sitten niin paikkaan sidottu.


Mitoitin ryijyn Ikean Ribba kehyksen mukaan (30 cm x 90 cm) jotta sain vähän huolitellumman näköiset reunat. Ryijy on eteisessä sellaisessa paikassa että sen pitää kestää katseita ihan joka suunnasta. Koko on vähän suurempi kuin aiemmassa, joten valoiksi laitoin 72 lamppuisen led-sarjan. Ja insinööriluonteeni ei pystynyt noita laittamaan randomilla, joten valot on sitten ihan täsmälleen suorissa riveissä. Onneksi ne taipuu kuitenkin vähän eri suuntiin niin on edes pientä epäjärjestystä havaittavissa...


Kiva oli tehdä taas, mutta pitänee odottaa taas vuosi ennenkuin tekee seuraavaan. Rystyset oli verillä ja niskat jumissa.

Seuraavaksi pitäisi sitten ruveta tikkaamaan kahta tilkkutäkkiä. Tikkauskuviot on vielä auki kuin myös se että teenkö käsin vai koneella. Niin, ja kumpikaan ei ole vielä se lähes vuosi sitten aloittamani Tilda täkki. Hiljaa hyvä tulee... Sen saan toivottavasti valmiiksi ennenkuin tyttö muuttaa pois kotoa.

Elämää ei sen enempää

Kylläpä edellisestä kirjoituksesta on jo vierähtänyt aikaa. Puoleen vuoteen mahtuu aika paljon elettyä elämää: sairautta, kuolemaa ja onneksi myös iloisia asioita. Nyt on suunta ylöspäin ja päivitystahti toivottavasti vähän tiiviimpi :) Jännä juttu miten kynnys kirjoittaa nousee suoraan suhteessa tauon pituuteen. Tämä blogi olisi varmaan päätynyt bittiavaruteen hyvin pian, mutta huomasin pari päivää sitten että Prinsessa pieni oli käynyt huhuilemassa ja päätin ryhdistäytyä. Kiitos sinulle :)

Jonkin verran olen käsitöitäkin tehnyt. Osa on lähtenyt maailmalle treffaamatta kameraa ja osa on tällä hetkellä pyykkikorissa. (Ja likapyykkejä en sentään ajatellut tänne arkistoida ;) Päivittelen niistä sitten myöhemmin.

Viimeksi minulla oli työn alla hour glass sweater ja valmiiksi se tulikin parissa viikossa. Lankana on Novitan Jussi, mutta puikoista tai pienistä modauksista silmukkamääriin mulla ei ole enää aavistustakaan. Malli on tosi kaunis, mutta jokin tässä silti mättää. Ei ole tullut pahemmin pidettyä. Osittain johtuu varmaan siitä että paukkupakkasia ei näillä leveyksillä pahemmin ole tänä talvena ollut ja tämä on kuitenkin aika paksu neule.


Kädentaidot messuilta marraskuussa ostin Regian Kaffe Fasset lankaa ja 30 sentin pyöröjä. Näistä tuli ihan perussukat. Olihan noilla lyhyillä pyöröillä ihan näppärä neuloa, mutta kyllä ne vaatii vielä vähintään toisen sukkaparin verran totuttelua.


Sitten ompelupuolelle. Velourin jämäpaloista ompelin Tipsulle paidan ihan peruskaavoilla. Sydämeen ompelin vielä pieniä helmiä kun meillä on jalokivikausi menossa. Toistaiseksi ovat kestäneet pesukonetta ja kuivausrumpua ihan hyvin.


Pupumekon tekaisin niin ikään jämäkankaista. Käytin tähän fleeceä ja kaavat piirsin vapaalla kädellä. Fleece on kyllä näppärä materiaali kun reunojen huolitteluksi riittää kääntäminen ja kaksoisneulalla hurauttaminen. Aplikaation tein ihan suoralla ompeleella viivaa pitkin. Sitten leikkasin ylimääräiset kankaat pois ja ompelin vielä kapean siksakin kuvion reunaan.


Repsu venähti talven aikan reippasti pituutta ja kaikki pyjamat alkoivat olla jo shortsimallia. Tässäkin on kaavoina jotain Ottobren peruskaavoja ja tuon dinosauruskankaan olen joskus ostanut jonkun kaupan palalaarista. Harmi että sitä ei riittänyt kuin paitaan, mutta onneksi varastosta löytyi sopivan väristä trikoota housuiksi.



Kyllä tämä nyt vähän ruosteista on. Toivottavasti kirjoittaminen taas helpottuu jatkossa.

Back to basics

Neulepuoli on ollut tauolla pitkän aikaa. Alkuun oli ongelmia hartian ja ranteen kanssa. Välillä olen tuota neulekoria katsellut ja siivonnutkin, mutta ei vaan ole tuntunut värähdystäkään. Lace ribbon scarfkin on edelleen jossain puolen metrin paikkeilla menossa.

Elokuussa Repe ilmoitti haluavansa Salama pipon. Alennuin jopa kiertämään vaatekauppoja kun puikot ei kiinnostanut pätkääkään, mutta ainoa joka löytyi oli liian pieni. (Spiderman pipoja oli pilvin pimein mutta luulen että Repe hyppää tuon vaiheen yli kokonaan. Silmäautot on vielä kahden vuoden jälkeenkin ehdoton suosikki ja Wiilläkin pelataan vain Mario Karttia.) H&M:ltä löytyi Autot kangasmerkkejä ja vieläpä ihan kohtuulliseen hintaan joten ne poimittiin kuitenkin mukaan. Ajattelin käyttäväni ne housunpolviin*, mutta toisin kuitenkin kävi…

Yhtenä sunnuntaiaamuna kaivoin puikot ja kerän Woolia. Välittömästi kädet alkoivat toimia itsestään, ne muistivat montako silmukkaa tarvitaan ja kaikki vain tuntui oikealta. Vielä samana päivänä kiinnitin pipoon Salama merkin.


En muistanutkaan kuinka hyvältä ihan perusjuttujen tekeminen tuntuu. Se tuntui jotenkin turvalliselta. Ehkä minulla oli aiemmin tiedostamaton ahdistus siitä kun on niin paljon ihania malleja ja niin vähän aikaa. Kaikkea pitäisi kokeilla ja pysyä virrassa mukana. Tämä ähky aiheutti sen että ei saanut mitään aloitettua. Ei se kipinä nyt täyteen liekkiin roihahtanut, mutta sen verran että Tiitille piti saada myös pipo ja eilen loin vihdoinkin silmukat hourglass sweateriin. ( <- tuotakaan ei ole tullut aiemmin tehtyä kun olen odotellut milloin täydellistä lankaa ja milloin kesäkilojen karistamista…)


*Miten ihmeessä meidän lapsilla on aina housunpolvet puhki? Parin käyttökerran jälkeen saa jo paikkailla ja tuntuu että muuta en enää nykyään teekään (paitsi vaihdan vetoketjuja).

Loppuun vielä keskustelu jonka kävin Repen kanssa viime viikonloppuna. Poitsulla on siis ikää 5 vuotta.
Repe: Äiti, mistä me löydettäis mulle hyvä työpaikka sitten aikuisena?
Minä: No mitä sä haluaisit tehdä?
Repe: *miettii hetken* Rahaa.
Rohkenen kuitenkin väittää että meidän perheessä ei olla ihan kauhean materialistisia. Lopuksi Repe kuitenkin totesi haluavansa päiväkodin hoitajaksi ja hakevansa rahansa pankista.

Suoraa saumaa

Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Sen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista mukavaa. Kävin työreissulla hamstraamassa lisää silkkiä (tällä kertaa vain 10 metriä). Reissulta toin myös vatsapöpön joka ei ollut niin mukava. Heinäkuussa piipahdettiin jatsahtelemassa Shaggyn ja Mary J:n kanssa. Lisäksi mökkeilitiin lähes yliannostukseen asti ja nyt on pari viime viikkoa tehty pihahommia. 4 lavaa laattoja ja 3 säkkiä seulanpääkiviä odottaa vielä latojaa tuossa pihalla, mutta sitten ollaan jyrsiäsuojia vaille valmiita :)

Käsityörintamalla olen tehnyt enimmäkseen suunnittelu ja inventointi hommia. Muutama ikuisuusprojekti on kuitenkin ompelupöydältä valmistunut. Nimittäin kolmattakymmenettä metriä verhoja.

Kodinhoitohuoneen verhot on modattu vanhasta keittiönverhosta. En keksinyt sille muutakaan käyttöä ja koohoohoossa ei ole mitään mikä riitelisi tuon sinisen kanssa.


Tiitin verhokangas on Eurokankaasta. Tilda täkki tulee sitten joskus valmistuttuaan tähän huoneeseen päiväpeitoksi ja ajattelin kantata sen tällä samalla raitakankaalla. Muutenkin noissa toistuvat aika samanlaiset värit.


Keittiöstä on näköyhteys ruokailutilaan ja ruokailutilasta olohuoneeseen. Tästä syystä halusin verhojen olevan samanlaiset joka puolella. Keittiö kuitenkin kaipasi vähän väriä ja olkkariin en enää lisää väriä halunnut. Naapuri ehdotti saman kuosin eri sävyjä ja pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin Marimekon Lumimarjaan. Ompeluvaiheessakin vielä vähän arvelutti, mutta nyt olen ihan täysillä ihastunut tuohon kuosiin. Jämäpaloista teen vielä itselleni hameen. Ei vain sovi käyttää kotona ettei sulaudu liian hyvin verhoihin :)




Vähän mielikuvituksetontahan noiden verhojen malli on kun kaikki ovat suoria kappoja. Seuraavaksi on kuitenkin luvassa paneelia eli ripustussuunta sentään on erilainen.

Lopuksi vielä pieni kevennys netin ihmemaasta: törmäsin tällaiseen kaavaan, mutta minusta se kyllä muistuttaa kirkkovenettä ihan liikaa. Olenko se vain minä vai näkeekö muutkin tässä sen?


Onhan tuo kuitenkin saanut inspiraationsta Sinkkuelämää sarjasta, eli ehkä se sitten on ihan juuri sellainen kuin pitääkin ;)

Saavutuksia

Viikko sitten siivosin kangasvarastoni ja sieltä löytyi monta kangaspalaa jotka ovat liian pieniä että niistä saisi tehtyä jotain järkevää aikuiselle. Onneksi löytyy noita pikku tirppanoita omasta takaa :) Näihin kului kaksi palaa jämäkasasta. Molemmat ovat vakosamettia: caprit ovat todella taipuisaa ja ohutta materiaalia ja hamonen sitten vähän paksumpaa.

Malli: Ottobre 1/2008



Malli: Ottobre 1/2005


Viimeisessä kuvassa Tiitin suuri saavutus :)

Long time no see

Kesäkuu on mennyt yhdessä hujauksessa. On ollut työreissua, lomareissua ja vielä sairasteluakin. Käsityörintamalla on ollut melko hiljaista. Yhdet verhot sain tehtyä kun mies alkoi vihjailemaan että olisiko jo aika... Kaapissa on vaan kolmattakymmenettä metriä verhokankaita :)

Nämä on tehty jostakin kahisevasta ohuehkosta materiaalista, jonka olen ostanut Halpahallin kangasosaston alesta vuonna käpysota. Lähikuvasta näkee että kankaassa on tuollaisia pieniä kimaltavia "lasinpalasia" ja se on rypytetty. Kun valo osuu sopivasti verhot näyttävät ihan kimaltavalta lumihangelta. Kuvassa verhot ovat vielä odottamassa loppusijoituspaikkaa, joka on meidän makkari. Oli vaan niin sateisia päiviä ettei päässyt pesemään ikkunaa.





Kuun alkupuolella olin viikon työreissulla Lontoossa. Työpäivät oli niin pitkiä että en ehtinyt paljon shoppailemaan, mutta sentään jotain... Oxford Streetiltä löytyy Borders niminen kirjakauppa joka on auki 8-23. Pelkkien käsityökirjahyllyjen läpikäymiseen meni 1,5 tuntia! Seuraavana aamuna sitten skippasin aamiaisen ja kävin hakemassa vielä pari kirjaa jotka olivat jääneet mietityttämään.

Tässä on pari Aranzi Aronzon söpöstely kirjaa. Olen katsellut näitä Japanin kielisenä, mutta en ole uskaltanut tilata. Pakkohan nämä oli ottaa mukaan kun kerran olivat englanniksi. Ohjeet on kyllä niin hyvin kuvitettu että eiköhän nuo olisi Japaniksikin onnistunut.



Laukkukirjoja oli useampia. Päädyin tähän ihan vain selaamalla vaihtoehdot läpi ja tästä löytyi useampikin toteutettava malli. Tildan kevät kirja ei kai sen enempää kaipaa esittelyä :)



Viimeisenä vielä Sew U kirja, joka on vähän vastaava kuin Joka tyypin kaavakirja. Aika perusjuttuja, mutta mä olen ihan heikkona tällaisiin kirjoihin. Tuo Make your own patterns sisältää erilaisia kaavamuutoksia peruskaavoihin. Kuvat on suoraan 90-luvulta, mutta teksti vaikuttaa ihan asialliselta.



Mies lähti tänään lasten kanssa mökille ja nyt olisi sitä ompeluaikaa. To-do lista on aika sisustuspainotteista tällä hetkellä, mutta kyllä mä iltaisin olen vähän puikkojakin heilutellut. (Ei tosin vielä mitään valmista.)